Kirjailijoiden esittely

Ali Kinnunen

Kirjailija Ali Kinnunen karhupainissa naapurin Olavin veistämän karhun kanssa.

Ali Kinnunen karhupainissa naapurin Olavin moottorisahalla veistämän karhun kanssa. Karhu on sammaloitunut, eikä Olavia enää ole, mutta karhu pitää pintansa. Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ali on pitkän linjan aikakauslehtimies, joka on tehnyt lehtiä etuperin ja takaperin. Hän on ollut toimittajina monissa lehdissä ja kirjoittanut lähes kaikkiin Suomessa julkaistaviin aikakaus- ja yrityslehtiin. Hän on ollut toimituspäällikkönä muun muassa Katsossa. Viime vuosina hän on keskittynyt pienten lehtien tekemiseen. Hän on kirjoittanut, kuvannut, taittanut, suunnitellut ja tehnyt kaikkea mitä lehdissä pitää tehdä. Häntä lähellä ovat psykologiset ja terveyteen liittyvät aiheet. Hän on tehnyt tutkimusmatkoja paitsi ihmismieleen, myös lajin seksuaalisuuteen. Ali on eläkkeelle mutta touhuaa lehtien parissa edelleen kuin nuoruutensa päivinä. Naimisissa, yksi aikuinen poika. Nyt hän on myös kustantaja. Hän sanoo olevansa onnellinen mies, joka herää innoissaan uuteen päivään. Asuu Espoossa, kesäisin Kannonkoskella, missä karhukin päivystää.

Ali Kinnunen 
(kirjoittajanimi, oikea nimi Rauno Tapio), syntynyt Kannonkoskella 19.9.1949 (72 vuotta)
– toimittaja, kirjailija, kustantaja
– työskennellyt mm. Annassa, Kotipostissa, Kauneudessa ja terveydessä, Madamessa, Katsossa,
Kajastuksessa, Valjaissa, Opaskoiran joulussa
– kirjoittanut lähes kaikkiin A-lehtien ja moniin Sanoma oy:n lehtiin
– avustanut useita asiakaslehtiä ja ollut suunnittelemassa niitä
– ollut mukana monissa lehtiuudistuksissa
– suunnitellut ulkoasun useisiin kirjoihin ja lehtiin ja myös taittanut ne
– julkaistut kirjat: Naisten talo, Enkelten talo, tulossa Isin tyttö, Viimeinen viesti,  Unelma Espanjassa
– kustantanut kirjat Murha Fiskarsissa ja Miekan suojelija,Murha hoitokodissa, tulossa   Villiä
menoa, Terapian tarpeessa ja Kaiken se kestää

Pentti Halme

Jossakin Huopanankosken rannalla istuu Pentti Halme kuuntelemassa lohien laulua…

Edellisen kaveri, itsekin eläkkeellä, samanlainen jässikkä. Jos Ali Kinnunen on sosiaalinen, Pentti Halme ei ole. Hän haluaisi olla rauhassa ja asua maalla ilman minkäänlaista yhteyttä mihinkään. Kalastelee ja istuu laiturilla tai kosken rannalla. Hänen suosikkikoskensa on Juhani Ahon Huopanankoski, jossa hän ei kuitenkaan kalasta. Hän inhoaa ”pyydystä ja päästä” -kalastusta, joka on hänen mielestään  ihmisen suurinta itsekyyttä: kiusata luontokappaleita vain oman jännityksen vuoksi. ”Sanotaan, että ei kala siitä vahingoita että siltä revitään koukku kitusista. Kokeilkaapa itsellenne, nielkää koukku ja repäiskää se pois. Vaikka kala lähtisi vapaaksi päästyä uimaankin, se on ikuisesti pilattu”.

Pentti on paitsi kalamies, myös koiramies. Hän harkitsee vakavasti uuden saksanpaimenkoiran ottamista. Ei ole koskaan löytänyt sielunkumppania ja elää yksin huomiota herättämättä. Ei olisi koskaan ruvennut kirjoittamaan dekkareita tai muitakaan kirjoja ellei olisi kerran näyttänyt Alille yhtä lohista kertovaa kirjoitustaan. Alin mielestä kirjoitus oli loistava ja hän rupesi puhumaan, että Pentin pitäisi kirjoittaa kirja tai mieluummin kirjoja. Sovittiin, että jos Pentti kirjoittaa, Ali lupaa etsiä kustantajan. Molemmat sitoivat tavallaan kätensä: Pentin piti kirjoittaa ja Alin kustantaa. Nyt sitten on käynyt niin, että Pentti viihtyy päiväkausia kammiossaan kädet näppiksellä, ellei sitten istu lohia kuuntelemassa.

Con Troller

Con on nuorehko suomalainen, joka on reissannut työnsä takia maailmalla. Tuntee erityisen hyvin Amerikan ja sen kulttuurin hyvässä ja pahassa. Harkitsee vakavasti muuttoa Amerikkaan. Ei ole oikealta nimeltään Con Troller mutta kieltäytyy paljastamasta omaa nimeään. On töissä keskisuuressa yrityksessä ja hoitaa sen yhteyksiä maailmalle. Lupaa kirjoittaa fantasiakirjoja jatkossakin, vaikka muuttaisikin muualle. Puhuu sujuvasti monia kieliä, erityisen hyvin amerikkaa mutta kirjoittaa sujuvasti suomea. Avoliitossa. On lukenut kaikki mahdolliset fantasiakirjat ja tietää niistä kaiken. Alkoi kirjoittaa omaa kirjaa melkein sattumalta, mutta kirja vei mennessään. Miekan suojelija kunnioittaa  fantasiakirjallisuuden perinteitä, mutta arvostaa myös uudempaa fantasianäkemystä.