{"id":1001,"date":"2023-01-13T16:43:41","date_gmt":"2023-01-13T14:43:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/?page_id=1001"},"modified":"2024-09-30T14:10:20","modified_gmt":"2024-09-30T11:10:20","slug":"romaanit","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.textix.net\/?page_id=1001","title":{"rendered":"ROMAANIT"},"content":{"rendered":"\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-full is-resized\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Unelma-Espanjassa-kansi.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"493\" height=\"630\" src=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Unelma-Espanjassa-kansi.jpg\" alt=\"Romaanit-sivulla on esitell\u00e4\u00e4n nelj\u00e4 kirjaa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 on Unelma Espanjassa -niminen teos, jonka kansikuvassa on vedess\u00e4 kelluvan naisen kauniit kasvot. Nainen on huoliteltu, kulmakarvat on laitettu, punaa on poskissa. Ilme on rauhallinen ja jopa onnellinen. Kannessa on tekstit: Unelma Espanjassa, kirjoittaja Ali Kinnunen ja TextixKustannus.\" class=\"wp-image-1004\" style=\"width:459px\" srcset=\"https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Unelma-Espanjassa-kansi.jpg 493w, https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Unelma-Espanjassa-kansi-235x300.jpg 235w\" sizes=\"auto, (max-width: 493px) 100vw, 493px\" \/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">216 sivua isbn 978-952-7488-02-7<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p><strong>UNELMA ESPANJASSA<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><em>Kuka tahansa voisi joutua kokemaan saman kohtalon &#8211; varsinkin, jos on yht\u00e4\u00e4n liikemies. Roope Halisen perheen el\u00e4m\u00e4 menee raiteiltaan t\u00e4ysin keksityn perimisasian takia. Samanlaisia kohtalontovereita on muitakin, mutta yleens\u00e4 he yritt\u00e4v\u00e4t olla hiljaa, j<\/em>os <em>ovat viel\u00e4 olemassa.<\/em> <\/p>\n\n\n\n<p>Uhkailun ja kiristysyrityksen my\u00f6t\u00e4 Roopen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 alkaa paljastua asioita, jotka eiv\u00e4t muuten olisi tulleet p\u00e4iv\u00e4nvaloon. Melkein kaikki ulosottomiest\u00e4 my\u00f6ten luulevat, ett\u00e4 Roope pakenee raukkamaisesti edess\u00e4 olevia vaikeuksia, mutta h\u00e4nen poliisiyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 uskoo toisin. H\u00e4n ja Roopen vaimo l\u00e4hentyv\u00e4t h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 toisiaan ja my\u00f6s perheen tyt\u00e4r l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lopulta uuden kipin\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Ent\u00e4 Roope? Mit\u00e4 h\u00e4n puuhastelee Espanjan paratiisissaan ja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muuallakin. <\/p>\n\n\n\n<p><em>&#8221;Kaikki oli valmista, vain loppusilaus puuttui. En\u00e4\u00e4 ei tarvittu kuin ihme ja mies sit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Mutta miss\u00e4 mies oli? H\u00e4n istui puku p\u00e4\u00e4ll\u00e4 jalat vedess\u00e4 ja puristi toisessa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4. Juuri kun nainen ehti miehen viereen, t\u00e4m\u00e4 sys\u00e4si k\u00e4nnyk\u00e4n veteen kuin se olisi polttanut. Nainen alkoi vet\u00e4\u00e4 halutonta saalistaan pois vedest\u00e4. Miest\u00e4 tarvittiin!&#8221;<\/em> <\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-vivid-green-cyan-color has-text-color\"><a href=\"http:\/\/UNELMA ESPANJASSA Nainen rynt\u00e4si miest\u00e4 vastaan silm\u00e4t palaen ja Roopea hokien.  - T\u00e4m\u00e4 tuli t\u00e4n\u00e4\u00e4n! Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4! nainen itki miest\u00e4\u00e4n vasten.   Mies sytytti valot ja alkoi lukea.   Se helvetin nilkki!    AIKKASI ON TULLU! oLEMME YRITt\u00e4neet peri\u00e4 velkaasi perint\u00f6toimistojen avulla mutta turhan. Mahtaa sinula olla ollut hauska meid\u00e4n kus\u00adtannuksela. Luuletkin varman ett\u00e4 kaikki on ohi, eik\u00e4 sinun en\u00e4\u00e4 koskan tarvitse huolehtia velastasi meille.  SEN KUN OLET MAKSAMATTA mutta kyl\u00e4 meillekin viel\u00e4 hauska maistuu. Oikein tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 kun kuvittelemma kuinka hauska sinulla viel\u00e4 tullee olemaan!  NYT olemme antanet velkasi peritt\u00e4v\u00e4ksi viel\u00e4 yhdelle perimistoimistolle. Se puhu hoono soome mutta on tehokas. Meill\u00e4 t\u00e4\u00e4l\u00e4 Turussa on siit\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6nteisi\u00e4 kokemuk\u00adsia. Se on perinnyt  saatanamme korkoineen tavalla tai toisella.  ME SUORASTAAN RAKASTAMME T\u00c4T\u00c4 VIROLAISTA perint\u00e4toimistoa, jota virallisesti ei ole edes olemasa. Mutta \u00e4l\u00e4 sin\u00e4 vaan erehdy luulemaan, ett\u00e4 sit\u00e4 ei ole lainkan, kyll\u00e4 se on! Eik\u00e4 se kirjoita ottamistan maksuista kuittia, ett\u00e4s tied\u00e4t. Ymmarratko? H juva. Sinulla on viel\u00e4 viikko aikaa huolehtia maksusi pankin kautta. Odotamme todella pikaista suoritusta! Sinun mak\u00adsuaikasi on nyt, heti, t\u00e4n\u00e4\u00e4n tai muuten ven\u00e4l\u00e4iset tulevat ja ottavat velkasi tavalla tai toisella, tied\u00e4t kyll\u00e4 mill\u00e4!  Mies heitti kirjeen eteens\u00e4 ja l\u00f6i nyrkki\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n.    - Roope! vaimo vuorostaan tyynnytteli kun mies rynt\u00e4si puhelimeen. Oli kiva kun mies oli kotona.  Y\u00f6ll\u00e4 Jukka Eerolan johtamat ven\u00e4l\u00e4iset hypp\u00e4siv\u00e4t olohuoneen ikkunan l\u00e4pi avaruusaseet k\u00e4siss\u00e4\u00e4n ja alkoivat tulittaa paikkaa hajalle. Virolaisilla oli oudon tutut naamat.    H\u00e4n yritti pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t leijumalla sein\u00e4st\u00e4 toiseen. S\u00e4teet sinkoilivat ja k\u00e4ry poltti silmi\u00e4.   - Sin\u00e4 et sitten maksanut, Eerola huusi r\u00e4tin\u00e4n yli.   H\u00e4n kavahti istumaan ja raotti s\u00e4leverhoa. Pitk\u00e4t varjot ty\u00f6ntyiv\u00e4t pensaiden ja puiden taa.   Vaimo k\u00e4\u00e4nn\u00e4hti unissaan, tuntui nukkuvan kevyesti.  Ent\u00e4 jos unessa oli jotakin per\u00e4\u00e4? Jospa Eerolalla oli suhteita lahden toi\u00adselle puolelle? Kylm\u00e4 hiki iski uudestaan. Mit\u00e4h\u00e4n kello oli? Vasta puoli kolme.   Mit\u00e4 h\u00e4n voisi tehd\u00e4? H\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt jo nyt olla jossakin aivan muualla...   H\u00e4n nousi ja hiipi alakertaan. Katin huone oli toimistoa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4, eik\u00e4 sielt\u00e4 kuulunut mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n istahti tuo\u00adliinsa. Mit\u00e4 h\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 teki? T\u00e4llaisina hetkin\u00e4 kotitoi\u00admistosta oli vain harmia.   Lasi ja pullo olivat kuin v\u00e4ijyksiss\u00e4. H\u00e4n otti kulauksen konjakkia ja heti per\u00e4\u00e4n toisen.   V\u00e4h\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen\u00adkin y\u00f6unensa meniv\u00e4t. Mutta silti konjakin lipitt\u00e4misess\u00e4 yksin keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ei ollut paljonkaan j\u00e4rke\u00e4.   - Hmmm... vaimo huokaisi. - Etk\u00f6 sin\u00e4 saa nukutuksi?   - En, olen viel\u00e4kin niin \u00e4k\u00e4inen. Ja sit\u00e4 paitsi n\u00e4in hirveit\u00e4 painajaisia.   - Voi sinua, vaimo lohdutti ja tuli h\u00e4neen kiinni. - Min\u00e4kin nukun levottomasti, hae minullekin tilkka konjakkia, jooko?   Heill\u00e4 oli vaihteeksi mukavaa. H\u00e4n halasi vaimoaan. Ven\u00e4l\u00e4iset ja eerolat unohtuivat kun h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 alkoi pitk\u00e4st\u00e4 aikaa etsi\u00e4 tiet\u00e4\u00e4n vaimon pyjaman alle.   - Roope! Aamulla pit\u00e4\u00e4 her\u00e4t\u00e4, vaimo yritti.   - Aamulla saadaan her\u00e4t\u00e4...   My\u00f6hemmin, unen ja ep\u00e4toden rajamailla h\u00e4n jatkoi rakas\u00adtelua vimmaisen raivokkaasti. Tatjanan hikinen mahorkanhaju tunkeutui vaimon y\u00f6paidan l\u00e4pi ja nainen h\u00e4nen allaan eli kuin villikissa.   - Voi Roope... N\u00e4e aina painajaisia!                2        Koko pikkuriikkinen vastaanotto oli t\u00e4ynn\u00e4 savua, vaikka ensimm\u00e4inen potilas oli jo tulossa. Asta kopsutti suoraan ikkunan luo.   - Huomenta vaan! M\u00e4 tied\u00e4n ett\u00e4 s\u00e4 olet t\u00e4\u00e4ll\u00e4!    Arjan \u00e4\u00e4ni kuului komerosta, heid\u00e4n sosiaalitilastaan:   - Huomenta! M\u00e4 en kuullu kun s\u00e4 tulit.   - Etk\u00e4 n\u00e4hnyt ainakaan, t\u00e4lt\u00e4 savulta, Asta piikitteli.   - Hah hah! Mutta kuuntelepa t\u00e4t\u00e4: t\u00e4m\u00e4 dieetti lupaa seitsem\u00e4n kiloa pois kymmeness\u00e4 viikossa, mit\u00e4s siihen sanot?   Asta unohti nalkutuksen. Seitsem\u00e4n kiloa kymmeness\u00e4 viikossa. Nelj\u00e4toista kiloa 20 viikossa. 21 kiloa 30 viikossa.   Se oli Kauneus ja terveys, kyll\u00e4 siihen voi luottaa.  He olivat molemmat ikuisella laihdutuskuurilla. Kerran he olivat laskeneet laihtuneensa 15 vuoden aikana 320 kiloa mutta lihoneensa 355 kiloa.   Ping pong!  Potilas! Joko nyt? herran\u00adjestas.   Molemmat l\u00f6iv\u00e4t k\u00e4tt\u00e4 napille. Aamun ensimm\u00e4inen potilas yll\u00e4tti heid\u00e4t aina. Summeri soi merkiksi, ett\u00e4 potilas p\u00e4\u00e4si eteiseen.   - Kuka se muuten on? Arja kysyi.   Kovero! Asta luki kirjasta. T\u00e4m\u00e4 aamuhan alkoi ihanasti!    Teuvo Koveroa he hoitivat mielell\u00e4\u00e4n. Kun t\u00e4m\u00e4 oli tullut vastaanotolle, he olivat luulleet  h\u00e4nt\u00e4 eksyneeksi diplomaatiksi.   Mutta kun Kovero oli avannut suunsa, he olivat voineet pahoin. He eiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet yht\u00e4 hirve\u00e4\u00e4 mustu\u00adneiden hampaantynkien, verest\u00e4vien ikenien, vuotavien juurien ja laikukkaiden peitteiden valtaamaa tunkkaista kitaa.   He olivat vaihtaneet suojak\u00e4sineet paksumpiin saman tien, mutta mit\u00e4\u00e4n vakavaa ei ollut l\u00f6ytynyt. Koveron suu oli vain huonosti hoidettu.   Iso mies pelk\u00e4si hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4! Asta oli huomannutkin, ett\u00e4 miehell\u00e4 oli ollut eteisess\u00e4 lehti v\u00e4\u00e4rin p\u00e4in k\u00e4siss\u00e4... silti h\u00e4n oli ollut lukevinaan.   Ensimm\u00e4isen kerran j\u00e4lkeen mies oli tullut kuin kello. Ehk\u00e4 pelko olikin vain tekosyy. H\u00e4n ei vaikuttanut \u00e4kkirikastuneelta vaan maailmanmiehelt\u00e4. Uusi tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4? Rakastajatar? Rakastaja? Kovero oli niin komea, ett\u00e4 saattoi olla my\u00f6s  toisinpainajia, tuskin  sent\u00e4\u00e4n.    Vuoden tehohoidon ja 4200 euron j\u00e4lkeen miehen suu alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo toisenlaiselta.   H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 Asta katseli kaikkia komeita miehi\u00e4 kauhunsekaisin tuntein: ehk\u00e4 heid\u00e4nkin suunsa k\u00e4tki samanlaisen salaisuuden. Ent\u00e4 jos sellaista joutuisi suutelemaan? Astaa puistatti, vaikka nyt my\u00f6s suu sopi adonikselle.   Asta sulki silm\u00e4ns\u00e4 ja puristi tehoimurin pehme\u00e4\u00e4 vartta niin ett\u00e4 tunsi valtavan paisuvan tatin sykkiv\u00e4n k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.   - Asta, kyretti!   Ulina oli lakannut. H\u00e4n hamuili kyretin ja ojensi sen jonnekin Arjalle p\u00e4in. Huomasikohan Arja?    Kovero liikahti h\u00e4nen reitt\u00e4\u00e4n vasten: hyv\u00e4 jumala, sill\u00e4h\u00e4n seisoi. Ilmeisesti h\u00e4n oli unelmissaan puristunut miest\u00e4 vasten. Ent\u00e4 jos h\u00e4n oli tarrannut mieheen kiinni? Jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niin varmasti tapahtuisi, h\u00e4nen himonsa saisi aikaan jotakin kauheata.   - Matriisi!   H\u00e4n ojensi matriisin nyt jo huojentuneena. Jos Kovero olikin tuntenut jotakin, Arja ainakaan ei ollut tajunnut mit\u00e4\u00e4n.   Hampaan t\u00e4ytt\u00f6 valiaikaisella paikalla sujui niin nopeasti ettei seuraava potilas ollut edes tullut.    - Sattuiko t\u00e4ll\u00e4 kerralla, Arja kysyi.   - Ei, tai tietenkin, mutta siihen alkaa jo tottua. Teid\u00e4n kynsiss\u00e4nne siit\u00e4 alkaa ihan pit\u00e4\u00e4, tyt\u00f6t! Kovero sanoi hymyillen.   Tyt\u00f6t! L\u00e4skikeijut, niin kuin he itse nimitteliv\u00e4t.    Arja pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja sytytti tupakan heti taukotilan ovella. Asta ei ollut moksiskaan.   - Mik\u00e4s nyt on, Arja kysyi.   - Miten niin?   - Etk\u00f6 s\u00e4 aio ollenkaan nalkuttaa mulle tupakanpoltosta?   - Ai niin.   - Ai niin! Eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta?   Arja katseli Astaa pitk\u00e4\u00e4n likin\u00e4k\u00f6isi\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n sirist\u00e4en. H\u00e4n oli heitt\u00e4nyt ty\u00f6lasit p\u00f6yd\u00e4lle, koska ne painoivat, eik\u00e4 ollut vaivautunut panemaan tavalli\u00adsia laseja tilalle.   - S\u00e4 olet saanut! My\u00f6nn\u00e4 pois, sen n\u00e4kee silmist\u00e4! Arja kiusasi.   Voikohan sen tosiaan n\u00e4hd\u00e4 silmist\u00e4?   - \u00c4l\u00e4 h\u00f6psi.   - Olet olet, n\u00e4kee sen.   N\u00e4keek\u00f6h\u00e4n senkin, jos ei ole saanut pitk\u00e4\u00e4n aikaan? Mit\u00e4 h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt vastata.   - Asta! Kerro totuus, kerronhan m\u00e4kin kaikki sulle.   Se oli kyll\u00e4 totta. H\u00e4nkin kertoi kaiken Arjalle. Nyt h\u00e4nt\u00e4 arvelutti, koska oli itsekin h\u00e4mmenty\u00adnyt.    - N\u00e4keek\u00f6 sen tosiaan silmist\u00e4, h\u00e4n kysyi.   - No n\u00e4kee! Siit\u00e4 vaan on niin kauan kun sun silm\u00e4t on ollu aamulla tollaset ett\u00e4 en meinannut muistaa.   Ping pong! P\u00e4iv\u00e4n toinen potilas pelasti pahemmasta. Hy\u00f6rin\u00e4 alkoi j\u00e4lleen. Tuota pikaa nuori nainen oli suu ammollaan tuolissa. H\u00e4nell\u00e4 oli lyhyt rullautunut mini, joka j\u00e4tti n\u00e4kyviin liev\u00e4sti pullottavat rasvatunn\u00e4k\u00f6iset reidet.   - Asta, her\u00e4tys.   H\u00e4n ojensi Arjalle tutut v\u00e4lineet tutussa j\u00e4rjestyksess\u00e4 niin kuin oli tehnyt kohta 20 vuotta.   N\u00e4iden vuosien aikana h\u00e4n oli oppinut terottamaan my\u00f6s kyretit, mik\u00e4 oli alussa ollut ylivoi\u00admaista.    He olivat olleet erilaisia kuin y\u00f6 ja p\u00e4iv\u00e4. Arja oli r\u00e4iskynyt el\u00e4m\u00e4nhalua ja laistanut kaikista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioista, veroilmoituksestakin. Astaa oli harmittanut pienikin retuper\u00e4.   Ty\u00f6st\u00e4\u00e4n Arja oli kuitenkin aina pit\u00e4nyt kiinni. Kukaan ei ollut p\u00e4\u00e4ssyt valittamaan ett\u00e4 h\u00e4n olisi hoitanut hommansa huonosti. Kun h\u00e4n paikkasi hampaan, sit\u00e4 ei tarvinnut uusia, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen siltansa katkenneet.   Ehk\u00e4 juuri siksi Asta oli kest\u00e4nyt Arjaa kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet. Heist\u00e4 oli muotou\u00adtunut kuin toistensa kopioita, s\u00e4rm\u00e4t olivat kuluneet. Heill\u00e4 oli nykyisin menkatkin samaan aikaan eli he eliv\u00e4t kuin siamilaiset kaksoset. Jos toinen laihdutti, toinen laihdutti. Jos toinen lihoi, toinen lihoi.    Asta ei ollut koskaan ruvennut tupakoimaan, mutta alkoholia he olivat alkaneet nauttia saman verran: Asta enemm\u00e4n, Arja v\u00e4hemm\u00e4n.  Seuraava potilas saapui hyviss\u00e4 ajoin, samoin sit\u00e4 seu\u00adraava ja sit\u00e4 seuraava...   Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 he olivat jo hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Ruokatunnista t\u00e4ytyi taas nipist\u00e4\u00e4 10 minuuttia. Se oli hyv\u00e4n ty\u00f6n hinta, mutta potilaat olivat tyytyv\u00e4isi\u00e4. Vain kerran naapurin johtaja oli k\u00e4ynyt ilmoittamassa, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4, soittakaa sitten kun teill\u00e4 on aikaa.   - No, Arja tivasi pikakahvitauolla.   - Mit\u00e4 no?   - No rakasteliko Roope sua eilen?   - Ai jaa, se nyt on jo vanha juttu.   - Ihan totta, keskell\u00e4 viikkoa? Uskoisko tuota!   - Totta, totta, mutta se on pitk\u00e4 juttu.   Samassa h\u00e4n muisti uhkauskirjeen ja sen kauhean pelon. H\u00e4nt\u00e4 rupesi puistattamaan. Onneksi uusi potilas oli jo odotushuo\u00adneessa ja p\u00e4iv\u00e4 jatkui.   - Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 illalla johonkin, vai onko sulla jotain, Arja kysyi potilaan jo tullessa.   Katille piti ostaa keng\u00e4t mutta ehti kai ne my\u00f6hemminkin. Roopelle se oli sama. H\u00e4n ei uskonut, ett\u00e4 Roopen piristyminen j\u00e4isi tavaksi. Niin monen kuukauden j\u00e4lkeen \u2013\u00ad ja tosiaankin keskell\u00e4 viikkoa...   Ent\u00e4 se kirje sitten?                                 3        Roopella ei ollut kiirett\u00e4 t\u00f6ihin. H\u00e4nen ty\u00f6maansa oli kotona omassa toimistossa  tai siell\u00e4 miss\u00e4 neuvottelu.    - Moi isi, Kati huhuili ovelta.   - Moi moi, h\u00e4n vastasi papereidensa keskelt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 voisi johtaa johonkin, jos tekisi noin \u2013 tai ei ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n, jos h\u00e4n ehdottaisi t\u00e4t\u00e4, ne kysyisiv\u00e4t tuota...hmmm.   Yksikin ep\u00e4varma tai v\u00e4\u00e4r\u00e4 vastaus riitti, ostajanhan ei tarvinnut ostaa. Mutta jos tarjous oli kohdallaan, ostaja osti, niin yksinkertaista se oli. H\u00e4n myi ja osti mit\u00e4 tahansa ja miss\u00e4 kunnossa vain: ideoita, tuotteita, yrityksi\u00e4, konkurssipesi\u00e4.   H\u00e4n vaihtoi nimi\u00e4 ja ihmisi\u00e4 ja py\u00f6ritti ruljanssia, josta kukaan h\u00e4nen lis\u00e4kseen ei ollut selvill\u00e4.     H\u00e4n kaatoi itselleen pienen konjakkitilkan. Ahdistuslistan mukaan edess\u00e4 oli pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4.   Osa yrityksist\u00e4, jotka olivat tavalla tai toisella h\u00e4nen n\u00e4ppiens\u00e4 alla, py\u00f6riv\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n, osaa sai veivata koko ajan, niille piti antaa ja niilt\u00e4 t\u00e4ytyi ottaa.   IdeaSampo Oy, Halpa-auto Oy, Kehitys ja Investointi Oy, olihan n\u00e4it\u00e4.   H\u00e4n oli jo kauan sitten oppinut, ett\u00e4 h\u00e4n ideoi ja py\u00f6ritti, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimia hoitivat eri miehet. Halpa-autoa tosin johti nainen, entinen sihteeri, joka oli kasvanut teht\u00e4vien mukana.    H\u00e4n oli jokaisesta ideastaan ylpe\u00e4. Kun esimerkiksi otti auton tai kakkosauton Halpa-autosta, vanhallakin ajokilla liikkuva tiesi mit\u00e4 joutui autoilustaan kuussa maksamaan, sata, kaksisataa, kolmesataa euroa. Koskaan ei tarvinnut huolehtia mist\u00e4\u00e4n. Jos autoon tuli vika, Halpa-auto haki vanhan pois ja toi uuden tilalle. Ei luottokorttia, ei luottotietoja, k\u00e4teismaksu! Kolmen kuukauden sopimus riitti.   Heill\u00e4 oli ulkona yli 200 autoa ja kysynt\u00e4 vain kasvoi.    Koko juttu py\u00f6ri korjaamotoiminnan varassa. H\u00e4n ja vain h\u00e4n oli keksinyt, ett\u00e4 autojahan sai rajattomasti liikkeiden takapihoilta ja korjaaminen taas... no, se oli h\u00e4nen salaisuutensa.    H\u00e4n oli tullut ottaneeksi vaihdossa pari huoltokorjaamoa ja tietysti niille piti keksi\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.  Yksi johti yhteen. Ideaketju keri itse\u00e4\u00e4n \u2013 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n tietenkin... Ideaketju Oy... hmmm.   Aamun ensimm\u00e4inen toimi oli siirrell\u00e4 rahoja tileilt\u00e4 toisille tarkan j\u00e4rjestelm\u00e4n mukaan. Kaikista siirroista piti tulostaa laskut ja hoitaa ne kirjanpit\u00e4jille, jotka narisivat mutta venyiv\u00e4t, heh\u00e4n pitiv\u00e4t vain kirjaa.   - Roope, moi!   - Roope t\u00e4\u00e4ll\u00e4!   - Roope!   H\u00e4n alkoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 vauhtiin! Jessus, ett\u00e4 aika meni nopeasti, nyt oli jo kiire p\u00e4iv\u00e4n ainoaan mutta sit\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4n tapaamiseen.   Viel\u00e4 kulaus? Ei sent\u00e4\u00e4n, h\u00e4nenh\u00e4n piti ajaa. Tai no.                                         4        Pankinjohtaja katsoi kysyv\u00e4sti. Riski? Mik\u00e4 ihmeen riski. Roopen teki mieli suuttua.   - Huom, t\u00e4m\u00e4 on 100-prosenttisesti terve hanke, niin kuin laskelmista n\u00e4kyy. Riski\u00e4 ei ole, talojen vakuusarvo t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 120-prosenttisesti tarvittavan lainasum\u00adman, sen nyt pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 miten p\u00e4in vaan.    Pankinjohtaja katsoi edelleen kysyv\u00e4sti.   - Voi jessus, luitko sin\u00e4 ne paperit?   Onneksi he olivat vanhoja tuttuja. T\u00e4m\u00e4 oli Roopelle niin t\u00e4rke\u00e4 juttu, ett\u00e4 h\u00e4n alkoi k\u00e4yd\u00e4 kuumana.   - Luin luin. Ei papereissa mit\u00e4\u00e4n vikaa ole. Mutta jos kaikki kerran on niin varmaa, miksi sit\u00e4 ei ole jo toteu\u00adtettu.   - Huh huh! Sin\u00e4kin! Montako kertaa sinullekin pit\u00e4\u00e4 selitt\u00e4\u00e4.   - No selit\u00e4 nyt viel\u00e4 kerran!   - Terroristien takia. Ja se nyt ei jumalauta kyll\u00e4 ole meid\u00e4n vika, vai voitko v\u00e4itt\u00e4\u00e4.   - Ei kai ei kai, Keijo my\u00f6nteli.   Se nyt sent\u00e4\u00e4n oli jotakin.    - Ei t\u00e4ss\u00e4 nimitt\u00e4in muuta ongelmaa ole kuin ett\u00e4 summat ovat niin helvetin suuria, etteiv\u00e4t mahdu edes koneeseen! Ja siksi toiseksi, esimiehen mielest\u00e4 Espanja on  meille mustaa aluetta, osittain niiden terrori-iskujen vuoksi, mutta p\u00e4\u00e4asiassa sen takia, ett\u00e4 siell\u00e4 olevat vakuudet eiv\u00e4t ole meille mink\u00e4\u00e4n arvoisia, kun niit\u00e4 ei kuitenkaan saa realisoitua vaikka eeuussa ollaan. Ett\u00e4 ottakaa vaan rahat Sveitsist\u00e4.    - Hoh hoijaa, Keijo, sin\u00e4 et koskaan kuuntele. Meill\u00e4 oli sataprosenttinen luototus Sveitsist\u00e4, tied\u00e4t jopa pankinkin. Mutta sitten rannikolla posahti yksi pommi ja sveitsil\u00e4isten luottohanat sulkeutuivat saman tien.     - No eih\u00e4n se nyt viel\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n syy ev\u00e4t\u00e4 jo luvattua luottoa.   - Kumpi kertoo sen sveitsil\u00e4isille? Muistan kun kerran toin yhdelle suomalaiselle pankille Sveitsinterveisi\u00e4, ett\u00e4 pankki menee kohta nurin. P\u00e4\u00e4konttorin pojat huusivat suoraa huutoa. Mutta niin vain k\u00e4vi! Min\u00e4 ainakaan en rupea opettamaan sveitsil\u00e4isi\u00e4! Nytkin ne vihjailee ett\u00e4 meille tulee uusi lama ja pankit joutuu taas valtion haltuun!    - No mit\u00e4 meid\u00e4n lainoitus siin\u00e4 auttaisi?     - Jos suomalaiset rahoittaisivat osan, pomminheitt\u00e4ji\u00e4 voitaisiin kuulemma katsoa l\u00e4pi sormien. Osa rahoituksesta me todenn\u00e4k\u00f6isesti saadaan espanjalaisista pankeista, sekin auttaa. Mutta ne taas eiv\u00e4t mielell\u00e4\u00e4n rahoita ulkomaalaisia.   He katsoivat toisiaan. Kumpikin mietti.   - Mutta tek\u00f6 siis saisitte osan rahoituksen Sveitsist\u00e4?   - Vaikka koko rahoituksen, kunhan vain saataisiin jostakin k\u00e4yv\u00e4t vakuudet sille osalle, jolle ne eiv\u00e4t nyt laske vakuusarvoa. Sanotaan 40 prosenttia lainasummasta, ei paljon mit\u00e4\u00e4n.   - Ei paljon mit\u00e4\u00e4n? Yli 800 000 euroa kuitenkin!   - No mutta ei mit\u00e4\u00e4n kokonaishankkeeseen verrattuna.   Roope yritti toista kautta.   - Meill\u00e4 ei oikeastaan edes ole ongelmaa. Te vaan teette taas niin kuin ennen viime lamaa, v\u00e4henn\u00e4tte vakuusarvoja. Nyt pit\u00e4\u00e4 joka sentille olla melkein kaksinkertaiset vakuudet kun vaikka viime vuonna...   Keijo haroi tukkaansa ja k\u00e4\u00e4nteli papereita.   - Eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Mutta esimies ei ole halukas, tied\u00e4 sitten mik\u00e4 sill\u00e4 on.   Roope n\u00e4ki, ett\u00e4 toivoa oli.   - Jumalauta Keijo, min\u00e4 panen peliin kaikki suomalaiset vakuudet mitk\u00e4 irti saan, jos se auttaa.   - En tied\u00e4.   He mittailivat toisiaan.   Ei sitten. Olkoon.   Roope nousi.   - No, mietit\u00e4\u00e4n viel\u00e4. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi ja l\u00e4hti. Ovella oli jono johtajan luo. Kaikki katsoivat h\u00e4nt\u00e4, kaipa he taas olivat puhuneet kovalla \u00e4\u00e4nell\u00e4.   - Roope, odota, Keijo huuteli ovelta, - tule takaisin!   Okei, kun kerran pyydet\u00e4\u00e4n.    - Odota nyt, hittolainen, min\u00e4 mietin. Mit\u00e4 se minulle merkitsisi?   Roope katsoi h\u00e4nt\u00e4 \u00e4llistyneen\u00e4. Keijokin, vanha sotaratsu ja n\u00e4ytteli noin tyhm\u00e4\u00e4!   - Normaalibonusta tietenkin, plus jotain, sanotaan nyt... kai sin\u00e4 tied\u00e4t.   - Ei n\u00e4in\u00e4 aikoina en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, Keijo sanoi alistu\u00adneesti tarttuessaan puhelimeen. - Jotenkin alkaa tuntua, ett\u00e4 kehenk\u00e4\u00e4n ei voi luottaa.   - No mutta Keijo, tied\u00e4t kyll\u00e4 ett\u00e4 minuun voi luottaa...   Keijo heilautti k\u00e4tt\u00e4 vaikenemisen merkiksi.   - No Keijo, moi... kuule, t\u00e4h\u00e4n Halisen Espanjan hankkeeseen on tullut lis\u00e4valaistusta, jees, aivan, tottakai, se voidaan kyll\u00e4 hoitaa... niin ett\u00e4 mit\u00e4s jos me tultais asiakkaan kanssa sinne.   Hetken tauko.   - Ai milloin? No vaikka heti, mit\u00e4s t\u00e4t\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin, selv\u00e4, okei, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, moi!   Keijo laski luurin ja viittasi Roopea edelleen vaikene\u00admaan painaessaan sis\u00e4puhelimen nappulaa.   - Keijo t\u00e4ss\u00e4. Kuule, tule tuuraamaan minua, minun t\u00e4ytyy l\u00e4hte\u00e4 asiakkaan kanssa esimiehen puheille. Joo joo, totta kai, luotan sinuun. Jos niill\u00e4 on jotain erikoista, ota tiedot ja sano ett\u00e4 soitan huomenna. Okei? Jees, niin min\u00e4kin sinua, bai bai.   Keijo nousi saman tien. - Menn\u00e4\u00e4n.   Roopekin nousi. - Paperit!   - Mitk\u00e4 paperit?   - No t\u00e4m\u00e4n projektin paperit, ne on kaikki sinulla.   - Ai niin.    Edes rautalankamalli ei toiminut, heit\u00e4 kyll\u00e4 kuun\u00adneltiin ja kysymyksi\u00e4 tehtiin, mutta mit\u00e4\u00e4n ei luvattu. Ei mit\u00e4\u00e4n. Ei vaikka asia oli selv\u00e4.   Roopea ei edes harmittanut, mutta Keijo sen sijaan kiehui, kaikesta n\u00e4ki ett\u00e4 h\u00e4n otti pakit henkil\u00f6kohtaisena loukkauksena.    - Palataan juttuun, oli ainoa mit\u00e4 he saivat. Se oli Suomessa tavallisin tapa sanoa ei!   Se tarkoitti: \u00e4lk\u00e4\u00e4 te soittako meille, me kyll\u00e4 soitamme teille. Me l\u00f6yd\u00e4mme teid\u00e4t, vaikkei meill\u00e4 teid\u00e4n numeroanne olekaan.  - Jumalauta, Keijo raivosi paluumatkalla - minua ei kohdella kuin koiraa. Min\u00e4 hoidan sulle rahat suoraan p\u00e4\u00e4konttorista. Ole valmis kun kutsu k\u00e4y!   Ja pam, ovi kiinni, vain savu j\u00e4i. Tottakai h\u00e4n oli valmis, h\u00e4n oli ollut valmis siit\u00e4 l\u00e4htien kun vannoi partiovalan.    H\u00e4n oli uinut niin monenlaisissa liemiss\u00e4 ett\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 erehtynyt spekuloimaan. Mahdolli\u00adsuuksia ei ollut, mutta silti h\u00e4n odottaisi. H\u00e4n odotti aina. Joskus odotus palkittiin, siit\u00e4 oli osoituksena, ett\u00e4 h\u00e4n ajeli t\u00e4ss\u00e4 hienolla lanciallaan, vaikka h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt nyys\u00e4ht\u00e4\u00e4 muiden mukana vuosia sitten.   H\u00e4n katsoi taustapeiliin: ei ket\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4. H\u00e4n veti takapenkin jalkatilasta vaalean muovi\u00adkassin, pani pullon polviensa v\u00e4liin ja v\u00e4\u00e4nsi toisella k\u00e4dell\u00e4 korkin auki.   Tuttu pulputus oli lupaavaa musiikkia h\u00e4nen korvilleen: kyll\u00e4 se siit\u00e4, palataan juttuun, ei se mit\u00e4\u00e4n, ihan ookoo, sin\u00e4h\u00e4n yritit parhaasi, no katellaan, jes, soitellaan!   H\u00e4n oli surrut kaikki surunsa ja kest\u00e4nyt kaikki kriisins\u00e4 samalla tavalla. H\u00e4nt\u00e4 huvitti ett\u00e4 tutkijat vasta jokunen vuosi sitten olivat alkaneet selvitt\u00e4\u00e4, voisiko alkoholilla olla hyvi\u00e4kin vaikutuksia. Siihen asti viinalla oli ollut vain huonoja puolia.    H\u00e4nelle alkoholi oli l\u00e4\u00e4ke, jota h\u00e4n otti  kuuriluuntoisesti kuin antibioottia: pieneen kriisiin lyhyempi, suureen koko hoito.   H\u00e4n tiesi tarkkaan, kuinka paljon h\u00e4nen surukeskuksensa vaati pysy\u00e4k\u00adseen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja ty\u00f6kuntoisena.   H\u00e4n pystyi aina hoitamaan ty\u00f6t, vaikka henki tuoksahti silloin t\u00e4ll\u00f6in. H\u00e4n ei sy\u00f6nyt sisuja eik\u00e4 muuten\u00adkaan yritt\u00e4nyt k\u00e4tke\u00e4 viinantuoksua. Kun antoi viinan haista, se haisi v\u00e4hemm\u00e4n. Joskus h\u00e4n imeskeli vickej\u00e4, koska piti niist\u00e4 muutenkin.    Tietenk\u00e4\u00e4n viina ei ratkaissut ongelmia eik\u00e4 edes v\u00e4hen\u00adt\u00e4nyt niit\u00e4 ainakaan  Suomessa, miss\u00e4 se oli niin jumalattoman kallista. Hyv\u00e4ss\u00e4 asemassa olevat nauttivatkin viinansa hyv\u00e4ss\u00e4 asemassa eli kalliissa paikoissa.    H\u00e4n joi melkein aina yksin, oman ty\u00f6huoneensa tai autonsa rauhassa.   H\u00e4n vilkaisi peiliin ja kallisti ajaessaan. Pys\u00e4htyess\u00e4 oli vaara, ett\u00e4 ohi vilahtava maastopy\u00f6r\u00e4i\u00adlij\u00e4 tai ratsastaja tekisi k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4\u00e4n ilmoituksen poliisille tai panisi rekkarin muistiin..   Asta ei pit\u00e4nyt jatkuvasta tissuttelusta, mutta ei kest\u00e4nyt n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 allap\u00e4ink\u00e4\u00e4n. Viinan avulla h\u00e4n jaksoi olla iloinen, puhelias ja aina valmis laskemaan leikki\u00e4, kuten h\u00e4nen kuului.    Viina toi sopivan kaivatun v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden silloin kun h\u00e4n halusi. H\u00e4n oli tottunut huuhtomaan levottomuuden ja j\u00e4yt\u00e4v\u00e4n ep\u00e4toivon kurkusta alas. H\u00e4nell\u00e4 oli aina pullo pari jossakin pahimman varalle.    Kotona h\u00e4n linnoittautui ty\u00f6huoneeseensa ja tunsi olevansa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kunnossa. H\u00e4n antoi koneen valita Vilin numerot l\u00e4pi vuoronper\u00e4\u00e4n mutta kukaan ei vastannut.   H\u00e4n kohotti maljan itselleen ja heille, bisnesveljille yli muiden: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta... varsinkin Vilin puolesta.   Vili oli taas retkill\u00e4\u00e4n, pukki mik\u00e4 pukki. H\u00e4n kyll\u00e4 tiesi. Vili pystyi panemaan viisi kuusikin kertaa per\u00e4kk\u00e4in, herranjumala sent\u00e4\u00e4n. Vaimo numero kakkosen ja nelosen eli Seijan mielest\u00e4 se oli luonnotonta, mutta sankari itse vain r\u00e4k\u00e4tti sellaisille puheille.   - Luonto se on joka tikanpojan puuhun vet\u00e4\u00e4, mit\u00e4!   Kun Vili\u00e4 arvosteli, sit\u00e4 samalla kehui, niin hyvin se osasi v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kaiken omaksi edukseen.   Taas odotettiin lamaa, vaikka monet viel\u00e4 yrittiv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 kotimaista kysynt\u00e4\u00e4 yll\u00e4. Ahhah hah!   Suuren Laman aikaan  h\u00e4nelt\u00e4 meni melkein kaikki, vain rippeet j\u00e4iv\u00e4t. Ja katkeruus. Markkaa vaan vahvemmaksi, saatanan saatana, h\u00e4n taas noitui. Suomi n\u00e4ytti h\u00f6lm\u00f6ytt\u00e4\u00e4n esimerkki\u00e4 vakauttamalla markan kalleimmalle mahdolliselle tasolle vaikkei kukaan ollut edes pyyt\u00e4nyt tekem\u00e4\u00e4n itsemurhaa. Piti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4! Kyll\u00e4 Suomi maksaa \u2013 nekin velat joita sill\u00e4 ei edes ollut. Maa meni kokonaan kuralle vain muutaman horisevan ukon t\u00e4hden.   Nyt ilmassa oli taas pelottavia merkkej\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n ollut yht\u00e4\u00e4n vahvempi. Miten h\u00e4n voisikaan olla? H\u00e4n oli taistellut kuin hullu ett\u00e4 oli selvinnyt edes t\u00e4h\u00e4n asti.   H\u00e4n oli k\u00e4ynyt niin syv\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 tuntui kuin perskarvat olisivat k\u00e4rynneet viel\u00e4kin.   H\u00e4nelle oli j\u00e4\u00e4nyt vain kaksi kioskia, jumalauta, vaikka h\u00e4n antoikin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 enemm\u00e4nkin yrityksi\u00e4 oli pelastunut. N\u00e4iden vuosien aikana h\u00e4n oli saanut nokkansa taas melkein pinnalle, nyt yrityksi\u00e4 oli toistakymment\u00e4. Ne tosin py\u00f6riv\u00e4t viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n  huterasti yhteisen rahakasan turvin, mutta kenenk\u00e4\u00e4nh\u00e4n ei tarvinnut tiet\u00e4\u00e4   Sen kunniaksi. H\u00e4nen ei en\u00e4\u00e4 h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4nyt mist\u00e4\u00e4n. Jumalauta! H\u00e4n selvi\u00e4isi! H\u00e4n perkele toteuttaisi sen Espanjan hankkeen vaikka henki menisi!    Samalla h\u00e4n muisti sen nilkin uhkauksen ja n\u00e4p\u00e4ytti p\u00e4\u00e4tteen auki raivoa t\u00e4ynn\u00e4.  Komisario  Teuvo Heikkinen  L\u00e4het\u00e4n tiedoksesi uhkauskirjeen, jonka sain.  Alimmaisena on  vastineeni, jonka olen postitta\u00adnut yhti\u00f6n postiosoitteeseen.  Uhkaavan yrityksen puhelinnumero on poistettu puoli vuotta sitten. Postilokero on postin ilmoituksen mukaan edel\u00adleen yhti\u00f6n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, pankkeihin en ole soittanut.  Hyv\u00e4\u00e4 jatkoa toivottaen Roope  Roope Halinen puhelin 812 24 443 52  PS. Mieleni myllerryst\u00e4 kirjeen luettuani on vaikea kuvailla eik\u00e4 sit\u00e4 voi tehd\u00e4 ainakaan kirjallisesti. T\u00e4m\u00e4n kirjeen l\u00e4hett\u00e4minen tuntuu rauhoittavan.  Olen edelleen sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa on poliisi ja oikeuslaitos, eik\u00e4 n\u00e4inollen my\u00f6sk\u00e4\u00e4n minun tarvitse ryhty\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa henkil\u00f6kohtaisesti, vaikka mieli tekisi\u00adkin.  Olen tarkoituksella j\u00e4tt\u00e4nyt osoite- ym. tietoni pois MarketMainosCentrumille l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4ni tiedoista.  LIITE  Oy MarketMainosCentrumFinland Ab Pl 555 20101 Turku  Olette l\u00e4hestyneet minua v\u00e4hint\u00e4\u00e4n laittomalla uhkauksella Trouble Shooters Oy-nimisen yhti\u00f6n avoinna olevien \u201dlasku\u00adjen\u201d takia. Kyseiset laskut on todettu perusteettomiksi ja aiheettomik\u00adsi. Asia on oikaistu v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolme kertaa MarketMainosCentrumin silloisen toimitusjohtajan kanssa. Joka kerta aiheeton perint\u00e4 on luvattu keskeytt\u00e4\u00e4 ja aiheettomat laskut poistaa yhti\u00f6nne kirjanpidosta. Mm. laskuihin kyn\u00e4ll\u00e4 merkityt perint\u00e4toimistot ovat luopu\u00adneet perinn\u00e4st\u00e4 ja  tratta on todettu aiheettomaksi.  Nyt monen vuoden kuluttua l\u00e4hestytte minua kirjeell\u00e4 joka on v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin laiton uhkaus ja  loukkaa yst\u00e4v\u00e4llis\u00admielist\u00e4 veljeskansaamme eritt\u00e4in karkealla tavalla.   Minulle sopii ett\u00e4 asia selvitet\u00e4\u00e4n oikeusis\u00adtuimessa, jos edelleenkin olette sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tekais\u00adtut, perusteettomat ja ilmeisesti Jukka Eerolan toiveik\u00adkuuteen perustuvat laskut kaipaavat selvittely\u00e4. Trouble Shooters  Oy -niminen yhti\u00f6 on lopet\u00adtanut toimintansa ja se on jo sit\u00e4 ennen todettu varattomaksi. Uhkauksiin en  alistu, koska Suomi on j\u00e4rjest\u00e4ytynyt oi\u00adkeusvaltio, jossa riita-asioiden selvitt\u00e4misest\u00e4 on pitk\u00e4t perinteet. Niiden vuoksi kansamme on taistellut ja saanut jopa apua taholta jolla nyt uhkaatte. H\u00e4vetk\u00e4\u00e4!  Roope Halinen   P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi h\u00e4n kirjoitti k\u00e4sin lapun:   \u201dTeuvo, jumalauta, hoida! Min\u00e4 pyyd\u00e4n.\u201d   Sit\u00e4 h\u00e4n ei allekirjoittanut. Teuvo kyll\u00e4 tunsi h\u00e4nen k\u00e4sialansa. Heit\u00e4 kutsuttiin kolmen koplaksi, koska he olivat erottamattomia. He olivat kasvaneet keskell\u00e4 asvalttiviidakkoa, Tarkk\u2019ampu\u00adjankadulla.   Heid\u00e4n vanhempansa olivat maalta. Vasta he olivat  stadilaisia. Silti he ymm\u00e4rsiv\u00e4t maaseutua ja tunsivat jopa maaseudun el\u00e4imet, siit\u00e4 vanhemmat olivat pit\u00e4neet huolta. Ehk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 jopa toivoivat ett\u00e4 pojat olisivat palanneet entisille kotikonnuille tai ainakin k\u00e4ytt\u00e4ytyneet kuten kunnon maalaispojat.     Lopulta maailma vierotti kolmen koplankin toisistaan. Roope tapasi Astan, Vili l\u00e4hti kohti huimia seikkailuja, Teuvo rupesi poliisiksi. Sit\u00e4 oli vaikea uskoa viel\u00e4kin. Totta helve\u00adtiss\u00e4 se oli mielikuvituksen puutetta.   - En m\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan voi, ei mulla oo mit\u00e4\u00e4n maholli\u00adsuutta opiskella tai jotain, nyt kun faijakin on delannu ja mutsi on menossa deekikselle, Teuvo oli puolustellut. Petturi. Poliisi.   Roope olisi voinut kuvitella ett\u00e4 vaikka Vili olisi alkanut poliisiksi, mutta Teukka, \u00e4lyk\u00e4s, lahjakas, innostunut, kaikkea uutta hehkut\u00adtava ja aina my\u00f6nteinen Teukka. Millainen poliisi h\u00e4nest\u00e4 edes voisi tulla?   Roope oli tuntenut suurta kiusausta soittaa poliisikouluun ja kertoa nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 muutamia tosiasioita Teuvon omaksi parhaaksi. Se ura olisi tyss\u00e4nnyt siihen, mutta eih\u00e4n sellaista voi tehd\u00e4 parhaalle kaverille.   - Miksei, meh\u00e4n pelastetaan se itselt\u00e4\u00e4n, Vili oli sanonut, kun Roope oli kertonut tuumastaan.   Silti soitto j\u00e4i ja Teukka valmistui. Kaveruus unohtui, viikot, kuukaudet ja vuodet erottivat veriveljet. Jotakin j\u00e4i, kolmen kopla eli yh\u00e4 ainakin Roopen mieless\u00e4 vaikkakin el\u00e4m\u00e4n jyr\u00e4\u00e4m\u00e4n\u00e4.\"><em>Lue Unelma Espanjassa -kirjan alku<\/em><\/a> <\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-full is-resized\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/9789526970783.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"650\" height=\"973\" src=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/9789526970783.jpg\" alt=\"Enkelten talo -romaanin kannessa on ilkikurinen pieni enkelipatsas, selv\u00e4sti poika mustat lasit kasvoillaan, siivet lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Patsas on kultainen, poika muuten alaston mutta lannevaate lantiollaan. Lis\u00e4ksi on tekstit: Enkelten talo, kirjoittaja Ali Kinnunen, TextixKustannus.\" class=\"wp-image-1007\" style=\"width:459px\" srcset=\"https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/9789526970783.jpg 650w, https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/9789526970783-200x300.jpg 200w\" sizes=\"auto, (max-width: 650px) 100vw, 650px\" \/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">228 sivua isbn 978-952-69707-8-3<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p><strong>ENKELTEN TALO<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><em>Vanha mies kertoo pojanpojilleen tarinaa ihmeellisest\u00e4 Veljeskunnasta ja sen seikkailuista. Pojat kuuntelevat kertomusta tukka pystyss\u00e4 ja vaativat aina vain lis\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 ensi kerralla\u2026<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Kirja kertoo ainutlaatuisesta Veljeskunnasta ja Marista. <\/p>\n\n\n\n<p>Enkelten talo on tarina yst\u00e4vyydest\u00e4, rakkaudesta, sovituksesta, kaikesta tavoittelemisen arvoisesta.  Kirja on  veijaritarina, josta ei hauskoja sattumuksia puutu, mutta  aina ei k\u00e4y hyvin, vaikka voisi k\u00e4yd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Uutta Suomessa &#8211; kuntoutuskoti Espanjassa &#8211; lause muuttuu todeksi. Marin mielest\u00e4  asukkaat ovat enkeleit\u00e4, h\u00e4nen enkeleit\u00e4\u00e4n! Ja heid\u00e4n puolestaan h\u00e4n on valmis tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 vain, koska heit\u00e4 h\u00e4n rakastaa. Erityisen paljon silloin kun he tekev\u00e4t pahojaan. Marin mielest\u00e4 h\u00e4nen&nbsp; teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa on tehd\u00e4 enkelien el\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4n helpommaksi t\u00e4ss\u00e4 julmassa maailmassa.<\/p>\n\n\n\n<p>Marin oma enkeli saapuu harrikalla, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole en\u00e4\u00e4 entisens\u00e4. Vanha mies kuittaa. H\u00e4nen omalta osaltaan tarina ei ole aivan loppu. Vanhan kotikirkon alttaritaulua tapaillen: \u201dKatso uudeksi min\u00e4 teen kaikki!\u201d<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-vivid-green-cyan-color has-text-color\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/?p=1011\"><em>Lue Enkelten talo -kirjan alku<\/em><\/a><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-full is-resized\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Naisten-talo-kansi-1.png\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"434\" height=\"630\" src=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Naisten-talo-kansi-1.png\" alt=\"Naisten talo -romaanin kannessa on tulipunaiset rintaliivit rennosti pois heitettyn\u00e4. Lis\u00e4ksi on tekstit: Naisten talo, kirjoittaja Ali Kinnunen, textix.net.\" class=\"wp-image-1017\" style=\"width:459px;height:630px\" srcset=\"https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Naisten-talo-kansi-1.png 434w, https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Naisten-talo-kansi-1-207x300.png 207w\" sizes=\"auto, (max-width: 434px) 100vw, 434px\" \/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">226 sivua isbn 978-952-69707-6-9<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p><strong>NAISTEN TALO<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kaukana kaikesta el\u00e4v\u00e4 naispari saa miesvieraan, jonka auto simahtaa heid\u00e4n pihatielleen. Naiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t pit\u00e4\u00e4 miehen, joka mainostaa olevansa hyv\u00e4 maalari.  <\/p>\n\n\n\n<p>Naisten pikakokous p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mies saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 heille yhdeksi y\u00f6ksi, heill\u00e4 kun ei ole ollut tapana ajaa ket\u00e4\u00e4n y\u00f6nselk\u00e4\u00e4n. Mies lupaa tehd\u00e4 ihan mit\u00e4 vain, ihan mit\u00e4 vain, jos saa j\u00e4\u00e4d\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Mies&nbsp; tekee naisilleen jos jonkinlaisia palveluksia. H\u00e4n on tarvittaessa autokuski, tarjoilee juhlissa, k\u00e4y naisten puolesta ostoksilla ja onpa h\u00e4n esiintynyt nuoremman naisen poikayst\u00e4v\u00e4n\u00e4kin, kerran jopa sulhasena. Ja teht\u00e4v\u00e4t sen kun laajenevat.<\/p>\n\n\n\n<p>Mies joutuu tai saa toteuttaa teht\u00e4vist\u00e4 pyhimm\u00e4n, ainakin naisten mielest\u00e4. T\u00e4h\u00e4nkin paratiisiin luikertelee kuitenkin k\u00e4\u00e4rme eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole kuin ennen. Lopulta tilanne kuitenkin rauhoittuu, kunnes tulee ratkaiseva y\u00f6!<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-vivid-green-cyan-color has-text-color\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/?p=1022\"><em>Lue Naisten talon -kohta jossa mies saapuu<\/em><\/a><\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-full is-resized\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Viimeinen-viesti-kansi.png\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"598\" height=\"770\" src=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Viimeinen-viesti-kansi.png\" alt=\"Viimeinen viesti -romaanin kannessa on  keltaoranssia r\u00e4ike\u00e4\u00e4 taivasta vasten piirtyv\u00e4 suurikokoinen risti, joka seisoo aidattuna korkealla alustalla. Lis\u00e4ksi on tekstit: Viimeinen viesti, kirjoittaja Ali Kinnunen, TextixKustannus.\" class=\"wp-image-1026\" style=\"width:459px\" srcset=\"https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Viimeinen-viesti-kansi.png 598w, https:\/\/www.textix.net\/wpv3\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/Viimeinen-viesti-kansi-233x300.png 233w\" sizes=\"auto, (max-width: 598px) 100vw, 598px\" \/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">192 sivua isbn 978-952-7488-01-0<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p><strong>VIIMEINEN VIESTI<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><em>Viimeinen viesti on kertomus ikuisesta uskollisuudesta ja kaiken kest\u00e4v\u00e4st\u00e4 rakkaudesta maailmassa, jossa on tapahtunut paljon sellaista, josta emme tied\u00e4. <\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Mies on odottanut viesti\u00e4 montakymment\u00e4 vuotta. Kun se lopulta tulee, h\u00e4n luulee mielikuvituksensa tehneen h\u00e4nelle tepposet. Mutta totta se on!<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjekuoressa on matkalippu mustien oravien maahan Venezuelaan. Perill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastassa on nunna, jota h\u00e4n huomaamatta seuraa vanhaan nunnaluostariin.<\/p>\n\n\n\n<p>Syd\u00e4n pakahtuen h\u00e4n odottaa, kenet tulee tapaamaan. Kaikki ovat kuolleet, vain h\u00e4n on j\u00e4ljell\u00e4, mutta jollakulla on h\u00e4nelle viesti ja viimeinen teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-vivid-green-cyan-color has-text-color\"><a href=\"http:\/\/www.textix.net\/wpv3\/?p=1030\"><em>Lue Viimeisen viestin saapumisesta<\/em><\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>UNELMA ESPANJASSA Kuka tahansa voisi joutua kokemaan saman kohtalon &#8211; varsinkin, jos on yht\u00e4\u00e4n liikemies. Roope Halisen perheen el\u00e4m\u00e4 menee raiteiltaan t\u00e4ysin keksityn perimisasian takia. Samanlaisia kohtalontovereita on muitakin, mutta yleens\u00e4 he yritt\u00e4v\u00e4t olla hiljaa, jos ovat viel\u00e4 olemassa. Uhkailun ja kiristysyrityksen my\u00f6t\u00e4 Roopen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 alkaa paljastua asioita, jotka eiv\u00e4t muuten olisi tulleet p\u00e4iv\u00e4nvaloon. Melkein [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-1001","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1001","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1001"}],"version-history":[{"count":33,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1001\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1383,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1001\/revisions\/1383"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1001"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}