ENKELTEN TALO
\nVanha mies istui laiturin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kahden pojanpoikansa kanssa ja katseli ongenkohoa. Kala ei viel\u00e4 ollut sy\u00f6nnill\u00e4\u00e4n, mutta he olivat valmiina. Aurinko paistoi t\u00e4ydelt\u00e4 ter\u00e4lt\u00e4.
\n– Pappa, sin\u00e4 kerroit eilen Veljeskunnasta. Mik\u00e4 se oikein oli ja miten sen k\u00e4vi? pojista nuorempi, seitsem\u00e4nvuotias Aapo kysyi.
\nVanha mies mietti. Ehk\u00e4 vanhojen asioiden pit\u00e4isi vain antaa olla. Oliko edes varmaa, ett\u00e4 h\u00e4n muistaisi menneit\u00e4?
\n– No se nyt vain oli semmoinen… nimi.
\n– Kerro, pojista vanhempi, yhdeks\u00e4nvuotias Kaapo kehotti malttamattomana.
\n– T\u00e4m\u00e4 tarina voi olla v\u00e4h\u00e4n pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4, vanha mies yritti mutta pojat eiv\u00e4t antaneet periksi.
\n– Isi sanoi kerran, ett\u00e4 jos aloittaa jotakin, pit\u00e4\u00e4 jatkaa. Mik\u00e4 se Veljeskunta oli ja mit\u00e4 se teki ja miten sen k\u00e4vi?
\nVanha mies ny\u00f6kk\u00e4si…
\n– Ehk\u00e4 min\u00e4 sitten kerron!<\/p>\n
Veljeskunta<\/p>\n
Joukko miehi\u00e4 seisoi tyhj\u00e4n uima-altaan reunalla.
\n– Tervetuloa Villa Angeliin, yksi miehist\u00e4 sanoi. Muut katsoivat h\u00e4nt\u00e4 h\u00f6lmistynein\u00e4 ja pudistelivat p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.
\n– Mit\u00e4 me t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n? toinen kysyi. – Miksi sin\u00e4 meid\u00e4t t\u00e4nne kutsuit? On me ennenkin uima-altaita ja taloja n\u00e4hty.
\nEp\u00e4ilev\u00e4 tuomas oli Ari, liikemies. H\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n seisoivat Panu, pankin puhemies ja Venni, kaikkien ep\u00e4onnisten apu. Ja sitten olin viel\u00e4 min\u00e4, yksi Vennin asiakkaista, entinen yritt\u00e4j\u00e4, entinen toimittaja, entinen kaikkea. Ja tietenkin kutsuja, taulukauppias Timi.
\nKoko veljeskunta oli koolla. Sen varsinaiset j\u00e4senet olivat Timi, Panu ja min\u00e4, ulkoj\u00e4senet Venni ja Ari.
\nPanulla oli aina v\u00e4h\u00e4n vaikeuksia, kun olimme kaikki koolla, nytkin h\u00e4n seisoi nyreiss\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n sivummalla. Ari oli kerran onnistunut huijaamaan h\u00e4nt\u00e4 korttipeliss\u00e4 pahemman kerran, eik\u00e4 semmoista voinut unohtaa.
\nVeljeskunta kokoontui satunnaisesti keskustelemaan ja viett\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa hyv\u00e4n ruuan ja ennen kaikkea hyv\u00e4n juoman parissa. Yhteisest\u00e4 kortinpeluusta oli luovuttu jokin aika sitten, vaikka se olikin kaikkien rakas harrastus. Mutta kaveruus oli korttiakin t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4.
\nVeljeskunnalla ei ollut s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 eik\u00e4 virallista nime\u00e4, se oli vain Veljeskunta. Nimen oli keksinyt Panu, joka tavallisesti ei juurikaan puuttunut yleisiin asioihin.
\n– Ai ett\u00e4 olisi veljeskunnan kokous, h\u00e4n oli sanonut, kun olin soittanut ja sanonut ett\u00e4 Timi haluaisi tavata. Jos minulta olisi kysytty, en olisi uskonut, ett\u00e4 koko ryhm\u00e4 saadaan Churrianaan mill\u00e4\u00e4n ilveell\u00e4, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa kutsu oli ollut mieluinen. Timi oli luvannut maksaa kaikkien matkat!
\nNyt Timi katsoi muita n\u00e4rk\u00e4styneen\u00e4.
\n– Ajattelin, ett\u00e4 te osaisitte antaa vihjeit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 talolla voisi tehd\u00e4.
\nPanu katsoi h\u00e4nt\u00e4.
\n– Onko se siis sinun? Ja nyt sin\u00e4 sen vasta saat sanotuksi?
\n– Tietenkin t\u00e4m\u00e4 on minun, en kai min\u00e4 muuten teit\u00e4 olisi t\u00e4nne rahdannut! Timi kivahti.
\nH\u00e4n alkoi kiihty\u00e4, n\u00e4m\u00e4 p\u00e4ssit eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet.
\n– Mill\u00e4 helvetill\u00e4 sin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n olet hankkinut, Ari kysyi.
\nTimi kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n.
\n– Vaihdoin t\u00e4m\u00e4n tauluihin!
\n– Ai niihin scherfbekkeihin ja westerholmeihin!
\nEnemp\u00e4\u00e4 ei tarvittu, homma muuttui myll\u00e4k\u00e4ksi, kaikki halusivat sanoa sanottavansa. Joku loihti lopulta taskustaan pullon brandy\u00e4 ja miehet vet\u00e4ytyiv\u00e4t r\u00e4nsistyneille puutarhatuoleille nauttimaan ehtoollista.
\nHetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaikki oli taas hyvin.
\nEi mennyt kauankaan, kun p\u00e4\u00e4stiin vauhtiin. T\u00e4m\u00e4 joukko jos mik\u00e4 keksi talolle k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 alle aikayksik\u00f6n.
\n– T\u00e4nne voisi perustaa yksityisen pankin, Panu ehdotti. H\u00e4n oli ik\u00e4ns\u00e4 haaveillut omasta pankista ja oli p\u00e4\u00e4ssyt aika l\u00e4helle unelmaansa: h\u00e4n oli v\u00e4litt\u00e4nyt yrityksille rahaa tiskin alta silloin kun lainananto oli kielletty.
\n– Min\u00e4 ajattelin l\u00e4hinn\u00e4 jotain taidegalleriaa tai jotain sellaista, Timi sanoi. H\u00e4nell\u00e4 olisi ollut melkein t\u00e4m\u00e4nkokoisen gallerian verran tauluja jo valmiina, tosin niiden alkuper\u00e4 ei ihan aina kest\u00e4nyt tarkastelua. H\u00e4nelt\u00e4 l\u00f6ytyiv\u00e4t kaikki suomalaiset suuruudet ja aika paljon ulkomaalaisiakin.
\nVenni ep\u00e4r\u00f6i, t\u00e4mm\u00f6inen suunnittelu ei oikein ollut h\u00e4nen alaansa, h\u00e4n oli enemm\u00e4n jalat maassa ja p\u00e4\u00e4 pilviss\u00e4 tyyppi\u00e4.
\n– T\u00e4h\u00e4n voisi perustaa yrityskeskuksen, kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rannikollahan on suomalaisia aina vain enemm\u00e4n, nyt jo vissiin yli 25 000.
\nToinenkin pullo l\u00f6ytyi. Ideointi nousi uusiin sf\u00e4\u00e4reihin.
\nMinusta n\u00e4ytti, ett\u00e4 taloon voisi perustaa suomalaisen mediatalon, joka julkaisisi lehte\u00e4, toimittaisi omaa radiokanavaa ja tekisi tv-ohjelmia l\u00e4hitarpeiksi ja Suomeen.
\nEnt\u00e4 Ari? Tapojensa vastaisesti h\u00e4n oli ollut melkein hiljaa.
\n– Mit\u00e4s Ari tekisi, Timi kysyikin.
\n– Min\u00e4 perustaisin t\u00e4h\u00e4n oman valtion. Olen aina halunnut perustaa oman valtion! Ja kunhan p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin alkuun, maita voitaisiin varmaan ostaa lis\u00e4\u00e4 tai ehk\u00e4 jopa pakkolunastaa.
\nRahoitus ei tulisi olemaan ongelma. Ari oli vet\u00e4nyt monia suuria hankkeita, jotka tosin olivat useimmiten p\u00e4\u00e4ttyneet siihen, ett\u00e4 h\u00e4n oli tyhjent\u00e4nyt kassan, mutta semmoisesta ei t\u00e4ss\u00e4 seurassa tarvinnut puhua.
\nTimi ja Panu olivat juuri p\u00e4\u00e4sseet yliopistosta, kuten he sanoivat. Timi oli istunut reilun vuoden taidev\u00e4\u00e4renn\u00f6ksist\u00e4, Panu laittomasta rahoitustoiminnasta ja jostakin muusta. T\u00e4m\u00e4 oli heid\u00e4n paremman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 alku.<\/p>\n
Kun ilta edistyi, talo rupesi kiinnostamaan enemm\u00e4n. Villa Angel oli suuri, melkein valtava rakennus, eik\u00e4 ollenkaan huonossa kunnossa ainakaan ulkoisesti. Suuresta puutarhasta ei voinut sanoa samaa. Uima-allas, jonka reunalle miehet olivat leiriytyneet, oli sekin iso, mutta selv\u00e4sti tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 halkeamista p\u00e4\u00e4tellen. Pitk\u00e4n puutarhan per\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytti kasvavan onkivapoja, jotka kurottivat aidan yli. Takapiha oli t\u00e4ynn\u00e4 pinjoja, joita ei monen talon pihassa ollutkaan.
\n– Niin kuin n\u00e4kyy, koko tontti on aidattu, Timi esitteli.
\n– Onko tuo peltokin sinun? Panu entisen\u00e4 maanviljelij\u00e4n\u00e4 kysyi.
\nOli se, tosin nyt vuokralla kyl\u00e4n viljelij\u00e4ll\u00e4, joka n\u00e4ytti kasvattavan pellolla kaikenlaista, jopa tomaatteja.
\n– Outoja nuo bambut, sanoin. \u2013 En ole koskaan n\u00e4hnyt noin korkeita bambuja t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4ink\u00e4\u00e4n.
\nTotta se olikin, Villa Angelin bambut olivat rauhoitettuja, tosin kukaan ei tiennyt mit\u00e4 se tarkoitti.
\n– Ei sill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Espanjassa, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saa tehd\u00e4 mit\u00e4 haluaa, Ari tiesi. Mahtoikohan olla niin? Ja mitk\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6t Aria olivat koskaan pid\u00e4telleet miss\u00e4\u00e4n maassa.
\nTimi uteli, eik\u00f6 teit\u00e4 kiinnosta n\u00e4hd\u00e4 millaista sis\u00e4puolella on. Ari vastasi, ett\u00e4 ovathan he nyt taloja n\u00e4hneet sis\u00e4lt\u00e4kin ja kaikki paikat on kuitenkin remontoitava niin ett\u00e4 mit\u00e4 niit\u00e4 katsomaan.
\nMuut olivat kuitenkin valmiita menem\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle ja lopulta Arikin saatiin mukaan.
\nTalo n\u00e4ytti sis\u00e4lt\u00e4 viel\u00e4 isommalta kuin ulkoa. Seinustat olivat t\u00e4ynn\u00e4 kauniita puuleikkauksin koristeltuja hyllyj\u00e4 ja lipastoja ja upeat kuvioidut laatat antoivat sisustukselle virett\u00e4. Tuntui silt\u00e4 kuin olisi tultu johonkin maurilaiseen pyh\u00e4tt\u00f6\u00f6n, ehk\u00e4 siit\u00e4 tuli talon nimikin.
\nTimi esitteli vaihdokkiaan is\u00e4nn\u00e4n elkein.
\n– T\u00e4m\u00e4 vaatii vaan v\u00e4h\u00e4n pintaremonttia, ei mit\u00e4\u00e4n sen kummempaa. Maalia seiniin ja paikka on valmis mihin vain.
\nH\u00e4n l\u00e4hti menem\u00e4\u00e4n yl\u00e4kertaan.
\n– Min\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole viel\u00e4 k\u00e4ynyt yl\u00e4kerrassa mutta nyth\u00e4n me voidaan porukalla katsastaa sekin.
\nH\u00e4n oli juuri ottamaisillaan askelen, kun tartuin h\u00e4neen takaap\u00e4in.
\n– \u00c4l\u00e4 helvetiss\u00e4! Lattiahan on aivan laho, putoat viel\u00e4.
\n– No enk\u00e4 putoa, Timi j\u00e4nk\u00e4si ja yritti astua eteenp\u00e4in. Sitten h\u00e4nkin katsoi jalkoihinsa ja kauhistui.
\n– T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n on ihan selv\u00e4 reik\u00e4! T\u00e4m\u00e4 koko paikkahan on hengenvaarallinen.
\nJ\u00e4rkytys kuvastui h\u00e4nen kasvoiltaan.
\n– T\u00e4ll\u00e4 pintaremontilla on nimikin: peruskorjaus, Panu sanoi vakaaseen tyyliins\u00e4.
\nPullo kiersi ringiss\u00e4. Ei t\u00e4ss\u00e4 varmaan n\u00e4in pit\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4.<\/p>\n
Kun pullot olivat tyhjentyneet, Timi ehdotti, ett\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n hullujenhuoneelle, jonka h\u00e4n ja Panu tunsivat entuudestaan. Hullujenhuone oli heid\u00e4n antamansa nimitys jonkinlaiselle pubin ja ravintolan yhdistelm\u00e4lle, joka sijaitsi aivan Churrianan kyl\u00e4n keskustassa.
\nTuota pikaa remuava joukko purjehti sis\u00e4\u00e4n baarin ovesta ja sekottui alkuper\u00e4isjuojien joukkoon.
\nKohta my\u00f6s Arille, Vennille ja minulle selvisi, mist\u00e4 nimi oli tullut. Meno oli tosiaan kuin hullujenhuoneella. Kenenk\u00e4\u00e4n puheesta ei saanut selv\u00e4\u00e4 ja tuon tuosta joku ly\u00f6d\u00e4 mojautti toista nyrkill\u00e4 mutta edes se ei saanut aikaan mink\u00e4\u00e4nlaista katkoa yleiseen menoon.
\nMelkein kaikki baaritiskill\u00e4 tungeksivat asiakkaat olivat keski-ik\u00e4isi\u00e4 tai vanhoja miehi\u00e4, mutta oli joukossa pari parhaat vuotensa n\u00e4hnytt\u00e4 baariruusuakin.
\nYksi heist\u00e4 l\u00e4hestyi suomalaisia selv\u00e4sti ilahtuneena.
\n– Timii!
\nH\u00e4n kapsahti miehen kaulaan ja hukutti t\u00e4m\u00e4n suudelmiin. Timi puolestaan yritti torjua l\u00e4hentely\u00e4 parhaansa mukaan. Muilla oli hauskaa. Timi se vain oli Timi, naisia joka baarissa!
\nTimi ja Panu olivat korkanneet Hullujenhuoneen pari viikkoa sitten, jolloin he olivat tulleet rannikolle, muille tuttavuus oli uusi. Alunperin etujoukko oli tullut katsomaan ihan toista taloa, mutta sen ven\u00e4l\u00e4iset olivat ostaneet kolminkertaiseen hintaan k\u00e4teisell\u00e4. Kun miehemme saapuivat retkill\u00e4\u00e4n pahasti eksyksiss\u00e4 Villa Angelin portille, Timist\u00e4 tuntui aivan kuin talo olisi kutsunut h\u00e4nt\u00e4. Aidanraosta n\u00e4kyi pieni osa paratiisia, mutta se riitti. Timi m\u00e4\u00e4r\u00e4si luottov\u00e4litt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pikaisesti kuka talon omisti. Ja kun selvisi ett\u00e4 sen omisti yksityinen suomalainen yritys, homma oli sill\u00e4 selv\u00e4. Timi soitti jo Espanjasta omistajalle ja sopi tapaamisen seuraavaksi viikoksi. Loppu oli historiaa eli vaihtokaupat syntyiv\u00e4t nopeasti. Yhti\u00f6 p\u00e4\u00e4si eroon omituisesta talosta Espanjassa ja Timi melkoisesta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 vaikeasti kaupattavia tauluja, kun kaikki nyky\u00e4\u00e4n vinkuivat aitoustodistuksia tai jonkinlaisia muita papereita.
\n– T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei sitten kannata tilata mit\u00e4\u00e4n, mihin pit\u00e4\u00e4 sekoittaa lantrinkia, tilatkaa olutta tai viini\u00e4 tai viinaa raakana, mutta katsokaa ett\u00e4 ette j\u00e4t\u00e4 lasianne hetkeksik\u00e4\u00e4n yksin. Ja olut kannattaa juoda pullosta yhdell\u00e4 kertaa! Panu valisti.
\nOhje oli kaikille mieluinen ja k\u00e4det nousivat tuon tuosta uuden tilauksen merkiksi.
\nTimi oli edelleenkin jotenkin ly\u00f6ty, eik\u00e4 edes reipas juominen saanut h\u00e4nt\u00e4 piristym\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli varmaan oikeasti kuvitellut, ett\u00e4 h\u00e4nen hienoon taloonsa riitti pelkk\u00e4 pintaremontti.
\n– Tehd\u00e4\u00e4n sitten peruskorjaus, mutta mit\u00e4 sen j\u00e4lkeen? Mit\u00e4 talolla tehd\u00e4\u00e4n, onko teill\u00e4 ehdotuksia?
\nTottakai oli. Yleisest\u00e4 sekamelskasta erottuivat vanhat tutut \u201dp\u00e4\u00e4konttori\u201d, \u201dmediatalo\u201d, \u201dvaltakunnansali\u201d, \u201dtaidegalleria\u201d. Nimet toistuivat hyvin perusteltuina pilkkuun asti, mutta sen valmiimpaa ei tullut. Jokainen piti oman ehdotuksensa puolia melkein tappeluun asti ja kun ilta lopulta p\u00e4\u00e4ttyi luonnollisella tavalla baarin sulkemiseen yht\u00e4\u00e4n sen viisaampia ei oltu.
\nTimi kaiveli pitk\u00e4\u00e4n taskujaan ja l\u00f6ysi lopulta pienen fiestan avaimet. Auto t\u00e4ytettiin vanhalla periaatteella kaksi eteen, kolme taakse ja sitten painettiin kohti Fuengirolaa. Yht\u00e4\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 ei ollut l\u00f6ytynyt sopivanhintaista hotellia. Churrianassa oli kyll\u00e4 kohtuuhintainen hostelli, mutta se oli t\u00e4ynn\u00e4.
\nKaveria ei j\u00e4tet\u00e4 -periaatteella my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vuokra-autoa ei haluttu j\u00e4tt\u00e4\u00e4, vaan se piti ajaa hotellille, eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iss\u00e4\u00e4n oltu, ei ainakaan enemp\u00e4\u00e4 kuin alkoholista voi tulla.
\nKukaan ei ollut kertonut veljeskunnalle, ett\u00e4 Espanjassa rattijuoppoihin suhtauduttiin viel\u00e4 ankarammin kuin Suomessa mutta Myramariin selvittiin. Ja autostakin p\u00e4\u00e4stiin pois, vaikka hiukkasen horjuen.
\nOnneksi hotellin baari oli viel\u00e4 auki!<\/p>\n
Viikko meni kuin siivill\u00e4 ja kun oli paluun aika, huomattiin, ett\u00e4 talolle ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut keksitty k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Mutta ihan hirve\u00e4 hoppu sill\u00e4 ei ollutkaan, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 reissulla oli selvinnyt, ett\u00e4 semmoisenaan talo ei kelvannut mihink\u00e4\u00e4n. Olipahan taas saatu p\u00f6rr\u00e4t\u00e4 koko rahan edest\u00e4 ja parasta tietenkin oli, ett\u00e4 taulukauppias oli maksanut matkat. Se ei ollut tavatonta, mutta n\u00e4in ison remmin raahaaminen baarista baariin oli h\u00e4nellekin uutta.
\nVennille soiteltiin yh\u00e4 kiihtyv\u00e4ll\u00e4 tahdilla ja Arin piti menn\u00e4 Malagan asunnolleen hoitelemaan kiireisempi\u00e4 bisneksi\u00e4. Panu oli omasta mielest\u00e4\u00e4n ollut rannikolla nyt jo ihan tarpeeksi kauan, h\u00e4nen piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 ainakin k\u00e4v\u00e4isem\u00e4\u00e4n kotona.
\nTimi j\u00e4i ja minun oli v\u00e4h\u00e4n pakko. Ilman lakeijaansa Timi ei uskaltanut t\u00e4nne j\u00e4\u00e4d\u00e4, vaikka v\u00e4ittikin p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 paremmin k\u00e4simerkeill\u00e4 kuin minun kanssani englannilla.
\n– Palataan asiaan, kun talo on kunnossa, Venni sanoi l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n. Panu meni h\u00e4nen mukanaan samalla lennolla, Ari oli jo kadonnut omille asioilleen.
\nMe teimme kuten aina: menimme baariin!<\/p>\n
Tyhm\u00e4 ylioppilas<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Aika nopeasti selvisi, ett\u00e4 omin avuin Villa Angelia ei saataisi korjatuksi. Panu oli tehnyt muuraust\u00f6it\u00e4, mutta muilla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista kokemusta mink\u00e4\u00e4n korjaamisesta.
\nOnneksi veljeskunnalla oli paljon tuttuja my\u00f6s rannikolla. Yksi tiesi yhden, toinen toisen, kolmannella oli jo ehdotus. Yh\u00e4 useammassa baarissa tuli ilmi yksi nimi: Ture. H\u00e4n oli py\u00f6ritt\u00e4nyt veljens\u00e4 kanssa rakennusliikett\u00e4 jo vuosikausia ja h\u00e4nt\u00e4 kehuttiin aivan yleisesti. Halpa h\u00e4n ei ollut mutta paras. Timi oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 halvempikin riitt\u00e4isi, mutta Ture taisi olla ainoa suomea osaava remontoija. Ja sen verran oli jo jankattu kieli\u00e4, ett\u00e4 oli selvinnyt, ett\u00e4 rannikolla ei puhuttu kovinkaan hyvin englantia eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 kielt\u00e4. Jopa ruotsia oli kokeiltu ja v\u00e4h\u00e4n oli testattu my\u00f6s saksaa, mutta espanjaa olisi pit\u00e4nyt osata. Yritin olla tulkkina parhaani mukaan mutta k\u00e4si\u00e4 levittelem\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4si tosiaan melkein yht\u00e4 pitk\u00e4lle kuin englannillakin.
\nOlin ainoa, joka osasi englantia, ruotsia ja v\u00e4h\u00e4n saksaa, muut olivat umpisuomalaisia. Ja kyll\u00e4 min\u00e4 siit\u00e4 kuulinkin.
\n– Sin\u00e4h\u00e4n oletkin ylioppilas. Tyhm\u00e4 ylioppilas kuten kaikki muutkin. Kuulitko, tyhm\u00e4 ylioppilas, se sin\u00e4 olet, Timi hoki humalassa taas kerran.
\nH\u00e4n se vain jaksoi uskoa, ett\u00e4 tuo kaikki loukkasi minua, vaikka minulle oli ihan sama olinko ylioppilas vai en. Jos olin tyhm\u00e4, olin tyhm\u00e4, ei siihen kouluja tarvittu. Taas kerran vaikenin, olkoon niin.
\nT\u00e4ll\u00e4 kertaa tyhm\u00e4 ylioppilas ei pystynyt pelastamaan tilannetta, kuten niin monesti yhteisill\u00e4 retkill\u00e4 vaikkapa Thaimaassa, joka oli oikeasti Timin lempipaikka. Olihan me rymytty jos miss\u00e4 mutta aina oli selvitty.
\nTurelle sopi tapaaminen jo samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Timi halusi minut mukaan ensimm\u00e4iseen palaveriin, h\u00e4n oli jotenkin tottunut siipimieheens\u00e4 \u2013 tai siivell\u00e4el\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4, jos suoraan sanottiin. Olin mukana, minulle k\u00e4vi melkein mik\u00e4 vain, mutta Timi maksoi.
\nTure paljastui mieheksi, joka n\u00e4yttikin espanjalais-suomalaiselta. Rannikolla vietetty lapsuus ja el\u00e4m\u00e4 olivat j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4lkens\u00e4. H\u00e4n oli v\u00e4h\u00e4n py\u00f6re\u00e4hk\u00f6 mutta ei lihava, vaaleampi kuin rannikon espanjalaiset, maurien j\u00e4lkel\u00e4iset. Tukka oli siistiksi liipattu, partaa ei ollut, hymy karehteli huulilla, asuna mustat housut, sininen paita ja tummansininen villacollege, jossa oli jokin kuvio rinnassa, olisiko ollut purjehdusseuran merkki.
\nTure vaikutti mukavalta ja aikaansaavalta. Kun Timi kertoi ostaneensa Villa Angelin, Ture hym\u00e4hti, paikka oli h\u00e4nelle tuttu ja h\u00e4nkin oli tehnyt siit\u00e4 aikoinaan tarjouksen, mutta silloin vanharouva ei ollut suostunut myym\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n hinnasta. Moni muukin oli p\u00e4\u00e4tynyt samaan ratkaisuun.
\n– T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on yleisesti ihmetelty, mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 talolla aikoi tehd\u00e4, kun ei sit\u00e4 kunnostettu mutta ei sit\u00e4 myytyk\u00e4\u00e4n eik\u00e4 sille oikein l\u00f6ytynyt k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Hieno talohan se on \u2013 ja ennen kaikkea iso. Moni on sit\u00e4 mielt\u00e4 ett\u00e4 siin\u00e4 on mahdollisuuksia jos miss\u00e4!
\nRuokaa tilatessa annettiin Turen puhua, h\u00e4nelt\u00e4 se sujui kauniilla espanjalla. Me emme ymm\u00e4rt\u00e4neet ruokalistasta sit\u00e4 eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4, mutta juomat tuntuivat tutuilta.
\n– Otetaanko viini\u00e4 vai olutta? Ture kysyi ja oli meid\u00e4n kanssamme samaa mielt\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olut sopi oikein hyvin.
\n– Espanjalaisethan tilaavat useimmiten viini\u00e4, he eiv\u00e4t halua antaa periksi oluelle kuin joskus korkeintaan salaa, se on heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n saksalaisten keino h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 maasta kaikki kulttuuriin viittaavakaan.
\nOlutta tuli ja sit\u00e4 tilattiin lis\u00e4\u00e4, kuten meill\u00e4 suomalaisilla oli tapana. Ruoka oli hyv\u00e4\u00e4, alkupalat pieni\u00e4 kaloja, boceronaksia, p\u00e4\u00e4ruoka kauniin punertavaa lihaa, j\u00e4lkiruuaksi jotakin aivan ihanaa kinuskiunelmaa, paremmin ei olisi voinut olla.
\n– Onneksi olkoon, se on hieno talo, Ture sanoi.
\nTimi kiemurteli, onhan se, mutta alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 se vaatii v\u00e4h\u00e4n muutakin kuin maalia pintaansa.
\nTure naurahti. Varmaankin, mutta onhan se mukava kunnostaa tuommoinen kulttuurikohde.
\nTure tiesi talosta enemm\u00e4n kuin kukaan t\u00e4h\u00e4n asti. Siell\u00e4 oli asunut saksalainen kirjailija, ja kun h\u00e4n joutui luopumaan siit\u00e4, se oli p\u00e4\u00e4tynyt suomalaiselle yhti\u00f6lle. Talossa oli asunut useita suomalaisia kirjailijoita ja moni kuvataiteilija oli viett\u00e4nyt siell\u00e4 aikaa. Olihan talolla taiteellinen taustakin, se oli esiintynyt tunnetun suomalaisen taiteilijan ty\u00f6ss\u00e4.
\n– Miten sin\u00e4 sait sen ostaa, Ture kysyi Timilta.
\n– Vaihdoin sen taiteeseen!
\n– Mink\u00e4laiseen taiteeseen?
\n– Schjerbeckeihin, Westerholmeihin ja muutamiin ulkomaisiin tauluihin. Ne olivat melkein mittaamattoman arvokkaita, mutta vaikeasti kaupattavia, t\u00e4rkeint\u00e4 minulle oli ett\u00e4 ne p\u00e4\u00e4siv\u00e4t hyv\u00e4\u00e4n kotiin.
\nKeskustelu alkoi saada s\u00e4vyj\u00e4, jotka minua kauhistuttivat ja aina hurjemmaksi meni mit\u00e4 pitemm\u00e4lle ilta k\u00e4\u00e4ntyi ja olut vaihtui vahvempiin juomiin.
\nTimi kertoi Turelle olevansa Suomen tunnetuimpia, ehk\u00e4 jopa tunnetuin taideasiantuntija ja taidekauppias, jolle itselleenkin oli kertynyt huomattava taideomaisuus. H\u00e4nen asiantuntemustaan arvostettiin ja h\u00e4nelt\u00e4 pyydettiin lausuntoja teosten aitoudesta.
\nMinua huimasi. Tarina oli minulle liiankin tuttu. Tiesin, ett\u00e4 se tulisi ajamaan kiville. Jossakin vaiheessa Ture saisi tiet\u00e4\u00e4 totuuden \u2013 ja se ei varmaankaan lis\u00e4nnyt luottamusta mieheen, joka yritti houkutella Turea korjaamaan talonsa.
\nTimi oli aivan innoissaan. T\u00e4llainen h\u00e4n varmaan olisi halunnut olla, t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 h\u00e4n olisi halunnut el\u00e4\u00e4.
\n– Millaista toimintaa sin\u00e4 olet suunnitellut t\u00e4lle talolle sitten kun se on valmis, Ture kysyi.
\n– Siihen tulee rannikon suurin ja paras taidegalleria, mutta muitakin suunnitelmia on. T\u00e4\u00e4lt\u00e4h\u00e4n puuttuu oma radio ja mediatalo, voi olla ett\u00e4 alamme tehd\u00e4 ohjelmia paitsi t\u00e4nne rannikolle, my\u00f6s Suomeen. T\u00e4st\u00e4 voisi tulla semmoinen suomalainen kulttuurikeskus, keidas ja paratiisi kaikille suomensukuisille. Ja varmaan samaan yhteyteen tulee my\u00f6s ravintola, ei mik\u00e4\u00e4n pubi vaan oikea ravintola!
\nTurea tuntui kiinnostavan kaikkein eniten Timin menneisyys, miten h\u00e4nest\u00e4 oli tullut taideasiantuntija, miten h\u00e4n oli saanut hankituksi taideaarteensa, kuinka paljon tauluja h\u00e4n aikoi tuoda mukanaan rannikolle ja oliko h\u00e4nell\u00e4 tarkoitus my\u00f6s itse muuttaa t\u00e4nne.
\nTimi loi todellisuutta puhuessaan. H\u00e4n oli opiskellut taidehistoriaa Suomessa ja ulkomailla ja kartuttanut taideomaisuuttaan taulu taululta. Nyt h\u00e4n oli siin\u00e4 vaiheessa, ett\u00e4 taulut eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 mahtuneet h\u00e4nen Helsinginkotiinsa ja my\u00f6s liike oli t\u00e4ynn\u00e4 tavaraa.
\nTure tarttui liikkeeseen, oliko Timill\u00e4 semmoinenkin.
\nOlipa hyvinkin, h\u00e4nell\u00e4 oli Helsingiss\u00e4 pieni mutta sit\u00e4kin suositumpi taideliike, jota luotettava tytt\u00f6 hoiti silloin kun h\u00e4n oli matkoilla. H\u00e4n oli juuri avaamassa ihan uudenlaista palvelua jopa maailmanmitassa: liikkeeseen p\u00e4\u00e4si tutustumaan vain ajanvarauksella. Se lis\u00e4si luottamusta, vain oikeat ja todelliset asiakkaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n ja oli tavallaan etuoikeus ja kunnia tulla kutsutuksi tutustumaan hienoon valikoimaan.
\nTure tunsi pakottavaa tarvetta l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4v\u00e4isem\u00e4\u00e4n helpotuksen huoneessa. My\u00f6s Timi teki l\u00e4ht\u00f6\u00e4 samalle asialle, mutta tarrasin h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4.
\n– Jos sin\u00e4 et kerro Turelle totuutta, min\u00e4 kerron! Sin\u00e4 et voi jatkaa noin. Ajattele, mit\u00e4 tapahtuu, kun Ture p\u00e4\u00e4see perille totuudesta esimerkiksi siin\u00e4 vaiheessa, kun olette tekem\u00e4ss\u00e4 sopimusta remontista. Arvaa, allekirjoittaako h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n papereita. Et kai sin\u00e4 oikeasti kuvittele, ett\u00e4 kukaan ei kerro h\u00e4nelle, millainen taidekauppias sin\u00e4 oikein olet, kyll\u00e4 sinun maineesi on kiirinyt jo t\u00e4nnekin. Ja olettaa sopii, ett\u00e4 Turella on kavereita ja tuttavia my\u00f6s Suomessa.
\nTimi rep\u00e4isi itsens\u00e4 irti ja l\u00e4hti tuhisten vessaan.
\nMiehet palasivat vessasta kaulakkain ja iloisesti rupatellen. Timin k\u00e4si nousi, lis\u00e4\u00e4 viinaa t\u00e4nne!
\nKun lasit oli t\u00e4ytetty, Timi katsoi minua ja suuntasi sitten sanansa Turelle.
\n– Unohda kaikki mit\u00e4 \u00e4sken sanoin. Kuten tulet my\u00f6hemmin huomaamaan, minulla on taipumus liioitella asioita. Min\u00e4 jotenkin innostun ja sitten minulta tulee kaikenlaisia satuja. Se on ihan totta, ett\u00e4 min\u00e4 olen taidekauppias ja ett\u00e4 vaihdoin Villa Angelin tauluihin. Sekin on totta, ett\u00e4 minulla on liike Helsingiss\u00e4 mutta yksi asia minun t\u00e4ytyy kertoa. Min\u00e4 p\u00e4\u00e4sin juuri yliopistosta miss\u00e4 istuin puolitoista vuotta taidev\u00e4\u00e4renn\u00f6ksist\u00e4, vaikka eiv\u00e4t ne mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksi\u00e4 olleet. Myin Thaimaassa maalauttamiani tauluja, jotka oli signeerattu minun nimiini. Monet maailman tunnetuimmat taiteilijat ovat signeeranneet oppilaidensa tekemi\u00e4 t\u00f6it\u00e4, min\u00e4 jos kuka tied\u00e4n sen. Mutta ilmeisesti Suomen taidepiirit eiv\u00e4t kest\u00e4neet sit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6ni saivat valtavan suosion ja minusta puhuttiin uutena mestarina, jonka ensimm\u00e4inen n\u00e4yttely jo osoitti, ett\u00e4 edess\u00e4ni oli loistava tulevaisuus.
\nTimi veti henke\u00e4 ja Ture huokasi. Sitten h\u00e4n halusi tiet\u00e4\u00e4, miten tuo kaikki oli oikein tapahtunut.<\/p>\n
Ilta p\u00e4\u00e4ttyi suureen yhteisymm\u00e4rrykseen. Ture lupasi laittaa Villa Angelin korjauksesta tarjouksen, kunhan h\u00e4n vain ensin ehtisi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n talolla. Timi antoi h\u00e4nelle avaimen, Ture voi menn\u00e4 ja tulla vapaasti.<\/p>\n
Mari<\/p>\n
Ture teki perusteellista ty\u00f6t\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen arviostaan puuttunut mit\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 v\u00e4hempikin olisi riitt\u00e4nyt mutta niin kuin Ture sanoi, hyv\u00e4st\u00e4 suunnitelmasta voidaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jotain toteuttamatta \u2013 tai osa voidaan tehd\u00e4 my\u00f6hemmin.
\nRemontti tulisi maksamaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puoli miljoonaa euroa. Lis\u00e4ksi piha pit\u00e4isi kunnostaa, uima-allas korjata, tie korjata ja huonot puut kaataa.
\n– 800000 euroa, Ture arvioi. – Onko se ongelma? Sill\u00e4 rahalla saadaan kaikki kuntoon.
\nTimin ilmek\u00e4\u00e4n ei v\u00e4r\u00e4ht\u00e4nyt.
\n– No en voi sanoa, ett\u00e4 se ei olisi ongelma, mutta kyll\u00e4 semmoinenkin raha saadaan kasaan. Ehk\u00e4 sin\u00e4 viel\u00e4 tarkistat laskelmia ja tingit jostakin, jos se on mahdollista. Min\u00e4 olin ajatellut, ett\u00e4 koko juttu voisi maksaa puoli miljoonaa.
\nMinua hirvitti. Tiesin ett\u00e4 Timill\u00e4 ei ollut sellaisia rahoja. H\u00e4n oli jo jonkin aikaa k\u00e4rsinyt huonoista ajoista. Taide ei tahtonut menn\u00e4 kaupaksi ja vaikka h\u00e4n toisin uskottelikin, liikkeess\u00e4kin tavara seisoi. Ainoastaan Thaimaasta hankitut pikkuesineet myiv\u00e4t.
\nMutta hulluhan se on, joka ei t\u00e4mm\u00f6isess\u00e4 tilanteessa n\u00e4yttele, ett\u00e4 rahaa riitt\u00e4\u00e4. Sanottiin kyll\u00e4 niinkin, ett\u00e4 hullu on sekin, joka ei tingi \u2013 tai tee tarjousta kovimpaan mahdolliseen hintaan.
\nTure ei vaikuttanut pettyneelt\u00e4 vaan innostuneelta. H\u00e4n uskoi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi tekem\u00e4\u00e4n remonttia ja me tietenkin annoimme h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 lapsenuskonsa.
\nSen kunniaksi!<\/p>\n
Panu soitti Timille heti kun oli p\u00e4\u00e4ssyt kotiin. H\u00e4nt\u00e4 kiinnosti, millaisen tarjouksen Ture oli tehnyt. Panu oli jopa sanonut, ett\u00e4 jos h\u00e4n olisi v\u00e4h\u00e4n nuorempi, h\u00e4n voisi ruveta urakoimaan remontin.
\nTimi purki h\u00e4nelle syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n kaavan mukaan, nyt ei n\u00e4ytt\u00e4nyt hyv\u00e4lt\u00e4. Turen laskelmat olivat yl\u00e4kanttiin. Tai silt\u00e4 se tuntui, varsinkin, kun ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 rahaa ei ollut.
\nTimin into uudesta hienosta Espanjantalosta alkoi sulaa silmiss\u00e4. H\u00e4n oli saanut talon vaihtokaupalla, mutta nyt koko juttu alkoi t\u00f6kki\u00e4 pahemman kerran.
\n– Jos myyt\u00e4isiin koko roska, h\u00e4n kuului sanovan puhelimeen.
\nTiesin mit\u00e4 Panu vastaisi, vaikka en vastausta kuullutkaan.
\n– No ei oikeasti hei. Raha on niin vanha keksint\u00f6, ett\u00e4 sit\u00e4 nyt on jokaisella. Jos ei meill\u00e4, niin pankeilla. Meid\u00e4n tarvitsee vain hakea se pois, se on v\u00e4h\u00e4n kuin marjassa olisi.
\nTimi antoi luurin minulle.
\n– Panu t\u00e4\u00e4ll\u00e4! Timi ei ymm\u00e4rr\u00e4 rahoituksesta sit\u00e4 eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4, mutta k\u00e4y sin\u00e4 l\u00e4pi sen tilanne. Laskekaa mit\u00e4 vakuuksia sill\u00e4 olisi ja kuinka paljon se saisi lainaa mit\u00e4kin vastaan. En kyll\u00e4 tied\u00e4, k\u00e4yk\u00f6 Espanjan omaisuus vakuudeksi suomalaiseen pankkiin, mutta ainahan sit\u00e4 voi koittaa!
\nSiunattu Panu. Joskus en voinut olla ajattelematta, ett\u00e4 joissakin asioissa h\u00e4n oli jopa parempi kuin Venni ja se oli paljon se.
\n– Pit\u00e4isik\u00f6 soittaa viel\u00e4 Vennille, Timi kysyi. Kielsin.
\n– Ent\u00e4 Arille?
\n– No ei ainakaan Arille, jos ei haluta, ett\u00e4 h\u00e4n vie rahat!
\nV\u00e4h\u00e4nk\u00f6 meit\u00e4 nauratti, mutta tottahan se oli.
\nAri oli p\u00e4\u00e4ssyt meist\u00e4 kaikista suurimpiin rahoihin k\u00e4siksi ja ollut mukana aivan pelottavan mahtavissa hankkeissa. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut oma bisneskeskus, oma laiva, oma hotelli, jos vaikka mit\u00e4. Ja kaikki tarinat olivat lopulta p\u00e4\u00e4ttyneet samalla lailla. Juuri kun kaikki olisi alkanut sujua, Ari oli nostanut rahat ja kadonnut.
\nMeist\u00e4 jokainen tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli nytkin per\u00e4ss\u00e4 monia hakuja ja useamman maan poliisi etsi h\u00e4nt\u00e4 rystyset verill\u00e4.
\nMinusta paras hanke oli ollut golfkentt\u00e4. Se kuvasti hyvin, kuinka kaikki oli muissakin hankkeissa sujunut.
\nEr\u00e4\u00e4n\u00e4 sunnuntaina haimme Arin jotakin tarkoitusta varten h\u00e4nen kodistaan ja siin\u00e4 ajomatkan aikana h\u00e4n sanoi ostaneensa juuri suuren maatilan Espoosta.
\nMe tietenkin ihmettelem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vai niin, millainen se on. Paljonko on maata, onko rakennuksia ja niin edelleen. Milt\u00e4 siell\u00e4 n\u00e4ytti?
\nAri katsoi meit\u00e4 kuin v\u00e4h\u00e4-\u00e4lyisi\u00e4.
\n– No en kai min\u00e4 sit\u00e4 ole k\u00e4ynyt katsomassa. Olenhan min\u00e4 nyt maata ja rakennuksia n\u00e4hnyt ennenkin!
\nJa aina vain parani.
\n– Mit\u00e4 sin\u00e4 sill\u00e4 maatilalla aiot tehd\u00e4?
\n– Min\u00e4 rakennan sinne golfkent\u00e4n, siit\u00e4 tulee etel\u00e4isen Suomen hienoin, v\u00e4h\u00e4n niin kuin kent\u00e4t Espanjassa.
\nMe h\u00e4mm\u00e4stelem\u00e4\u00e4n, oliko h\u00e4n saanut kent\u00e4lleen luvat ja mit\u00e4 kaupunki oli sanonut.
\n– Enh\u00e4n min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lupia tarvitse, jos rakennan golfkent\u00e4n omille mailleni, hullujako te olette, Ari sanoi.
\nJa golfkentt\u00e4 tuli \u2013 tai ainakin rakentaminen aloitettiin ja osakkeet pantiin myyntiin pankkiin. Ne melkein revittiin k\u00e4sist\u00e4, sill\u00e4 golfbuumi oli kuumimmillaan.
\nSitten pankkiin tuli soitto Espoon kaupungilta.
\n– Mit\u00e4 te siell\u00e4 oikein puuhaatte? kaupungin edustaja kysyi. Pankki vastasi, ett\u00e4 golfkent\u00e4n osakkeita t\u00e4ss\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n, sinneh\u00e4n tulee etel\u00e4isen Suomen paras kentt\u00e4.
\n– No ei kyll\u00e4 tule edes minun kuolleen ruumiini yli! Sinne ei ikin\u00e4 rakenneta golfkentt\u00e4\u00e4, se on varma. Eik\u00e4 ainakaan t\u00e4m\u00e4 porukka, joka sit\u00e4 nyt rakentaa!
\nSen pituinen se ainakin Arin osalta. Hanke oli h\u00e4nen tavoistaan poikkeava sik\u00e4li, ett\u00e4 h\u00e4n ei ehtinyt nostaa rahoja. Hanke pantiin j\u00e4ihin juuri kun h\u00e4n oli tiskill\u00e4 rahoja nostamassa.
\nGolfkentt\u00e4 kyll\u00e4 tuli, mutta sen rakensi lopulta ihan eri porukka. Kuuluu olevan melkein yht\u00e4 hyv\u00e4 kuin pitikin.
\nJotenkin golfhanke on j\u00e4\u00e4nyt parhaiten mieleeni Arin sadoista hankkeista ja niin se on tainnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 h\u00e4nellekin. H\u00e4n suuttuu tulisesti, jos joku puhuu jotain golfista. Minun tulkintani on, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 harmittaa viet\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n ei tajunnut menn\u00e4 pankkiin miljoonia nostamaan vaikka vain puolta tuntia aikaisemmin.
\nMoni muu Arin hankkeista on onnistunut huomattavasti paremmin. Mutta se yleinen v\u00e4ite, ett\u00e4 rahat p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t huijareiden taskuihin ei kyll\u00e4 pid\u00e4 paikkaansa, jos Arin el\u00e4m\u00e4\u00e4 on seurannut. H\u00e4nen rahansa ovat aina menneet seuraavan hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ei ole v\u00e4\u00e4rin sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n on rakentanut yhteiskuntaa omalla erikoisella tavallaan. Kaikki ei ole mennyt ihan laillisuuden riman oikealla puolella mutta kaikki on mennyt ja j\u00e4lke\u00e4 on syntynyt. Se laivakin seilaa edelleen, hotelli on pystyss\u00e4, bisneskeskus on hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Ja niin edelleen. Mitalihan Arille pit\u00e4isi antaa. Jos h\u00e4n olisi kaikissa hankkeissaan, paitsi siin\u00e4 golfhankkeessa, malttanut odottaa v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n, tied\u00e4 millainen arvostettu yhteiskunnan j\u00e4sen h\u00e4n olisi. Mutta kun ei, h\u00e4n ei vain malta pit\u00e4\u00e4 n\u00e4ppej\u00e4\u00e4n erossa rahoista.
\nNiin kuin silloin, kun johtaja antoi h\u00e4nelle rahalaukun, jossa oli kuusi miljoonaa. Arin piti vied\u00e4 se heid\u00e4n yhteiselle tuttavalleen mutta taksissa h\u00e4n tuli kurkistaneeksi laukkuun.
\n– Ja niin min\u00e4 sitten p\u00e4\u00e4tinkin ajaa kent\u00e4lle ja lent\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 lennolla minne tahansa.<\/p>\n
Panu puolestaan on v\u00e4litt\u00e4nyt enemm\u00e4n rahaa kuin kukaan eli raha-asioista h\u00e4n ymm\u00e4rsi omalla erikoisella ja rauhallisella tavallaan varmaan kaiken.
\nMinun oli aika ruveta tienaamaan yl\u00f6spitoani ja ilmaisia juomia.
\n– Timi, tehd\u00e4\u00e4n niin kuin Panu ehdotti. Oletko valmis?
\nTimi oli, vaikka ep\u00e4ilikin, ett\u00e4 ty\u00f6 oli turhaa, paras vain luopua koko hankkeesta, kaipa siit\u00e4 talosta jotakin saisi tuollaisenaankin.
\n– Ihan ensimm\u00e4iseksi annetaan jonkun luotettavan, huom. luotettavan kiinteist\u00f6nv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n arvioida se. Se ei saa olla kukaan meid\u00e4n tuttu, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kukaan, joka hoitaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 suomalaisten asioita. Eli otetaan joku iso paikallinen toimisto.
\nN\u00e4in sovittiin, se teht\u00e4isiin heti huomenna. Ent\u00e4 sitten?
\n– Mit\u00e4 omaisuutta sinulla on Suomessa \u2013 ja nyt ole rehellinen!
\nTimi vilkaisi minua ja nauroi.
\n– Kyll\u00e4 sin\u00e4 sen tied\u00e4t, kun olit Kauniaisissakin mukana paperienteossa.
\n– Ok eli Kauniaisten talo. Seh\u00e4n on vanha puutalo, mutta tontilla on arvoa, onhan se melkein kaupungin keskustassa. Kauanko se talo on ollut sinulla?
\n– Kohta kymmenen vuotta. Mutta kai sin\u00e4 muistat, ett\u00e4 Mari omistaa siit\u00e4 puolet.
\nMari oli Timin vaimo tai entinen vaimo tai vaimo tai entinen vaimo, riippui kulloisistakin suhdanteista.
\n– Oletteko te taas yhdess\u00e4 vai ette, kysyin.
\nOlivat he \u2013 kai, ainakin he asuivat Kauniaisten talossa.
\nEn ollut kuullut Marista v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan eik\u00e4 h\u00e4n ollut tarvinnut apua minulta. Se tuntui oudolta.
\nSaattoi olla, ett\u00e4 Mari piti minua Timin miehen\u00e4 eli uskoi, ett\u00e4 jos minun pit\u00e4isi valita heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n, valitsisin Timin. Molemmat olivat tottuneet h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 turvaamaan minuun. Olin tehnyt paperit ja esitteet ja mainoslehdet, kun he avasivat taideliikkeens\u00e4 ja olin muotoillut Marin hakemukseen semmoisen tarinan, ett\u00e4 h\u00e4net oli hyv\u00e4ksytty sairaanhoitajaopistoon, vaikka rima oli j\u00e4\u00e4nytkin v\u00e4risem\u00e4\u00e4n. Kun on hyv\u00e4t paperit, moni ongelma muuttuu mahdollisuudeksi.
\nH\u00e4n oli tuossa vaiheessa niin kyll\u00e4stynyt Timiin ja kaikkeen ja kaikkiin, ett\u00e4 h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt hankkia jonkin pysyv\u00e4n ammatin, jota ei otettaisi h\u00e4nelt\u00e4 pois. Kartano, vapaus, kaikki mahdollinen, autoista ja veneist\u00e4 ja muusta rihkamasta puhumattakaan oli mennyt kuin tuhka tuuleen.
\nMuistan, kuinka olin kannustanut h\u00e4nt\u00e4 opiskelemaan.
\n– Voit sitten perustaa vaikka oman hoivakodin ja alkaa yritt\u00e4j\u00e4ksi.
\nViimeksi olin n\u00e4hnyt Marin, kun h\u00e4nen valmistumistaan juhlittiin. Sitten he olivat taas eronneet ja pahaksi onneksi olin yritt\u00e4nyt puolustella t\u00e4t\u00e4 pirun ronttia eli Timi\u00e4. Nyt kysyin:
\n– Mit\u00e4 se Mari muuten nyky\u00e4\u00e4n tekee, kun sinun mukana se ei ainakaan ole.
\n– Ai sin\u00e4 et tied\u00e4, etk\u00f6 sin\u00e4 tosiaan tied\u00e4, teh\u00e4n olitte niin hyvi\u00e4 kavereita. V\u00e4lill\u00e4 jo tuntui, ett\u00e4 jos joutuisit valitsemaan, valitsisit h\u00e4net.
\nTiesin, ett\u00e4 Marilla oli kaikki hyvin, kun en ollut saanut edes sanatonta viesti\u00e4 ja tiesin melko tarkasti jopa sen, miss\u00e4 h\u00e4n vaikutti, mutta ihan en ollut kartalla, mit\u00e4 h\u00e4n oikeasti teki. Arvata saattoi, ett\u00e4 se liittyi jollakin tavalla yritystoimintaan, olihan h\u00e4nell\u00e4 kokemusta muun muassa ravintolanpidosta.
\n– Mari perusti h\u00f6mpp\u00e4kodin vanhaan varastoon.
\n– H\u00f6mpp\u00e4koti? Mik\u00e4 se on?
\nTimi selitti. Siell\u00e4 pidettiin kroonisia skitsofreenikoita ja muita mielelt\u00e4\u00e4n sairaita. Kunnat maksoivat ja hyvin maksoivatkin.
\nOutoa ett\u00e4 en ollut kuullut koko hankkeesta. Olisin luullut, ett\u00e4 Marikin olisi tarvinnut jonkinlaisia papereita hankkeen aloittamiseen. Ja minulta niit\u00e4 tavallisesti sai.
\nTimi arvasi aatokseni.
\n– Min\u00e4 olen luullut, ett\u00e4 sin\u00e4 olet salaa auttanut Maria niin kuin tavallista, mutta ilmeisesti et ole.
\nNo en ollut en.
\n– Mutta hei, keskityt\u00e4\u00e4n nyt t\u00e4h\u00e4n. Onko siin\u00e4 Angelin tontilla viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 rakennusoikeutta?
\nTimi kaivoi paperit. Oli kuin olikin.
\n– T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n on per\u00e4ti nelj\u00e4 tonttia, kaksi kummallakin puolella sis\u00e4\u00e4ntulotiet\u00e4 ja pellon puolella viel\u00e4 nelj\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 sitten ole h\u00e4t\u00e4\u00e4!
\n– Meinaatko? Timi sanoi. Otettiin \u201dei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4\u201d -ajatukselle.<\/p>\n
Seuraavana aamuna puhelimeni her\u00e4tti aikaisin eli jo kahdeksalta. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se tuntui rankan rentoutumisen j\u00e4lkeen rangaistukselta. Mutta ei muuta kuin yl\u00f6s, ulos ja aamupalalle.
\nSeuraamme ly\u00f6tt\u00e4ytyi taas sama teurastamonomistaja jostakin It\u00e4-Suomesta, joka oli h\u00e4irik\u00f6inyt meit\u00e4 jo monena aamuna.
\n– Jahas, mihink\u00e4s herrat ovat menossa? Saanko l\u00e4hte\u00e4 mukaan, alkaa t\u00e4m\u00e4 paikallaanolo jo tympi\u00e4 ja teill\u00e4 n\u00e4kyy olevan auto.
\n– L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n vaan v\u00e4h\u00e4n ajelemaan, Timi sanoi.
\n– Ai sinne sinun uuteen taidekeskukseen Churrianaan, olisipa mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n siell\u00e4 jo nyt ennen kuin remontti on ohi, sitten tulen sinne vaimon kanssa ihan varmasti.
\nTimi oli ollut p\u00f6rr\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hotellin baarissa, kun olin hoitanut joitakin muita asioita. Ilmankos h\u00e4n olikin my\u00f6h\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 iltana palatessaan aivan poikkeuksellinen iloinen.
\n– Jos otetaan ensin aamupalaa, tulee pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, sanoin.
\nTunsin, kuinka me molemmat Timin kanssa mietimme kuumeisesti, miten voisimme harhauttaa t\u00e4m\u00e4n taakan j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4nne.
\nAamiainen sis\u00e4lsi kaikki perinteisen breakfastin ainekset, munaa keitettyn\u00e4, paistettuna ja kokkelina, makkaroita, leikkeleit\u00e4, perunapaistosta, jos jonkinlaisia herkkuja ja v\u00e4h\u00e4n salaattia ja hedelmi\u00e4. Timi julisti kaipaavansa kampasimpukoita, mutta ei kai niit\u00e4 nyt miss\u00e4\u00e4n aamupalaksi tarjottu. Oluessa ei s\u00e4\u00e4stelty.
\nTeurastamonomistajalla oli yksi mielenkiintoinen ominaisuus, mik\u00e4 alkoi jo n\u00e4ky\u00e4. Pari paukkua meni ihan normaalisti, mutta sitten h\u00e4n sekosi kuin sein\u00e4kello. Nytkin h\u00e4n alkoi jo h\u00f6p\u00f6tt\u00e4\u00e4 jotain tunnistamatonta siansaksaa. Joko h\u00e4n ei kest\u00e4nyt alkoholia tai alkoholi laukaisi jonkin piilev\u00e4n mielenterveyden h\u00e4iri\u00f6n tai sairauden, sama se, mutta sekaisin h\u00e4n meni. Tai sitten h\u00e4nell\u00e4 oli vahvat l\u00e4\u00e4kkeet.
\nEhdotin Timille, ett\u00e4 tarjotaan h\u00e4nelle pari anislik\u00f6\u00f6ri\u00e4 ja itselle tietysti my\u00f6s. Niin tehtiin. Jo ensimm\u00e4ist\u00e4 anista juodessaan teurastamonomistaja poistui t\u00e4st\u00e4 maailmasta. Toisen aniksen j\u00e4lkeen h\u00e4n j\u00e4i p\u00f6yt\u00e4\u00e4 puhumaan itsekseen.
\nH\u00e4n ei edes huomannut, kun l\u00e4hdimme.
\nK\u00e4ytimme melkein koko p\u00e4iv\u00e4n Villa Angelin kuvaamiseen. Otin runsaasti kuvia talosta ulkoap\u00e4in, puutarhasta, upeista bambuista, pinjamets\u00e4st\u00e4, uima-altaasta ja tonteista sek\u00e4 tietenkin pellosta. Timin estelyist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 otin my\u00f6s sis\u00e4kuvia ja k\u00f6nysin varovaisuutta noudattaen jopa yl\u00e4kertaan. Kuvasin paljon yksityiskohtia, otoksia vanhoista puuleikkauksin koristelluista kaapeista, sein\u00e4lle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 maalauksista ja ryijyist\u00e4. Ja tokihan minun piti k\u00e4yd\u00e4 parvekkeellakin, josta avautui aivan uskomattoman hieno n\u00e4kym\u00e4 kattojen yli ja toisella puolella Malagan lentokent\u00e4lle, jolle koneet laskeutuivat. En ollut k\u00e4sitt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 talo oli melkein kiitoradalla, mutta lentokoneen \u00e4\u00e4ni\u00e4 ei silti kuulunut, tuulet olivat varmaankin suotuisat. Outoa.
\nJossakin kent\u00e4n takana siinsi meri, joka antoi n\u00e4kym\u00e4lle kauniin horisontin.
\nHetken mietin, oliko hyv\u00e4 vai paha, jos kuvissa n\u00e4kyi lentokoneita, mutta sitten p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 totuus ennen mua syntynyt ja niin edelleen. Ehk\u00e4 merin\u00e4k\u00f6ala olisi kentt\u00e4\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mpi.
\nKun kuvat oli otettu, voimme rentoutua Hullujenhuoneen reipashenkisess\u00e4 tunnelmassa, miss\u00e4 aloimme olla jo el\u00e4vi\u00e4 legendoja.
\nLoppuviikon tapoimme aikaa ajelemalla, jos olimme siin\u00e4 kunnossa, ett\u00e4 auto pysyi k\u00e4siss\u00e4. K\u00e4vimme Mijaksessa tapaamassa aaseja, tutkimassa ikuisen nuoruuden l\u00e4hdett\u00e4 ja jopa Churrianan loputtomiin jatkuvalla uimarannalla. Emme tietenk\u00e4\u00e4n uineet, me emme kastele itse\u00e4mme turhaan, mutta ihailimme meren kuohuja ja melkein alastomia ihmisi\u00e4.
\nMietin samalla muistiontekoa. Vaikka olenkin muistioiden ammattilainen ja kirjoittamisen mestari, kyll\u00e4 minunkin pit\u00e4\u00e4 suunnitella tekemisi\u00e4ni. Siin\u00e4 miss\u00e4 huoleton hevoseton poika Timi p\u00f6rr\u00e4si sielunsa kyllyydest\u00e4, sain p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni paperit valmiiksi.
\nViimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen kotiinl\u00e4ht\u00f6\u00e4 istuimme taas kerran Hullujenhuoneella, kun Timi innostui kehumaan minua samasta asiasta kuin ennenkin.
\n– Sin\u00e4 olet siit\u00e4 hieno mies, ett\u00e4 et koskaan sano, ett\u00e4 en saisi ajaa olutta otettuani etk\u00e4 arvostele minua muutenkaan.
\nEn pure ruokkivaa k\u00e4tt\u00e4. Timin kanssa melkein koko maailma on tullut minulle tutuksi ja joskus on jotakin saatu aikaiseksikin. Ainakin paljon posliini- ja messinkiromua Thaimaasta \u201dtaideliikkeeseen\u201d ja jopa joitakin ihan aitoja tauluja. Sanoin ett\u00e4 senkun ajat, min\u00e4 en aja, jos olen nauttinut.
\nP\u00e4\u00e4timme viel\u00e4 k\u00e4v\u00e4ist\u00e4 Villa Angelissa ja eik\u00f6s siell\u00e4 sattunutkin olemaan talon puutarhuri jotakin kopsuttelemassa. Timi innostui kehumaan miest\u00e4 viittomalla eik\u00e4 Jorge tai mik\u00e4 lienee voinut muuta kuin hakea k\u00e4rryst\u00e4\u00e4n pullon, jota ryhdyimme innokkaasti nauttimaan.
\nKahden viikon reipas el\u00e4m\u00e4 alkoi selv\u00e4sti painaa molempien j\u00e4seniss\u00e4, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4timme ly\u00f6d\u00e4 v\u00e4h\u00e4ksi aikaa pitk\u00e4kseen alakerran p\u00f6lyisille mutta muuten kelvollisille s\u00e4ngyille.
\nHer\u00e4sin siihen kauheaan tunteeseen, ett\u00e4 meid\u00e4n ei olisi pit\u00e4nyt nukkua ollenkaan. Lentokentt\u00e4bussi oli varmaan jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 hotellilta ja autokin piti viel\u00e4 palauttaa.
\nJoskus harvoin sattui, ett\u00e4 Timi meni vet\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin ja niin k\u00e4vi nyt. H\u00e4n ei tajunnut t\u00e4st\u00e4 maailmasta yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 tahtonut pysy\u00e4 jaloillaan. Rupesi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahasti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei olisi kuskiksi. Ent\u00e4 minusta? Ei varmaan, koska olin juonut yht\u00e4 paljon.
\nKone ei kuitenkaan odottaisi. Ei auttanut muu kuin ottaa Timist\u00e4 tukeva ote ja l\u00e4hte\u00e4 raahaamaan h\u00e4nt\u00e4 Hullujenhuoneen parkkipaikalle, jossa ylv\u00e4s ja urhoollinen fiestamme odotti. Onneksi puutarhuri ilmestyi nauraen nurkan takaa ja auttoi minua raahaaman melkein elottoman kumppanini autolle.
\nSaimme h\u00e4net jotenkuten autoon. Avaimetkin l\u00f6ytyiv\u00e4t ja auto k\u00e4ynnistyi mutta minne minun piti ajaa. Minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4, miten t\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4si Fuengirolaan viev\u00e4lle tielle, koska olin vain istunut tyytyv\u00e4isen\u00e4 vieress\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 reissuillamme.
\n– Hei sano nyt saatana, mihin minun pit\u00e4\u00e4 ajaa! \u00e4rhentelin Timille, joka vastavuoroisesti murahteli, ett\u00e4 kyll\u00e4 sin\u00e4 nyt kotiin osaat.
\nOlisinpa edes n\u00e4hnyt mutta kun en n\u00e4hnyt ennen kuin tajusin panna toisen silm\u00e4n kiinni.
\n– Mit\u00e4 s\u00e4 meinaat, takapenkilt\u00e4 kuului.
\n– Neuvo, mihin minun pit\u00e4\u00e4 ajaa! karjuin.
\nPitk\u00e4n harhailun j\u00e4lkeen minusta alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksisilm\u00e4inen oli oikealla tiell\u00e4 ja painelin nopeusrajoitusten mukaan liikennevirrassa.
\n– Heiii! aja kotiin! Sori ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vi n\u00e4in!
\nEn sanonut mit\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4tin kyll\u00e4kin, ett\u00e4 jos t\u00e4st\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n, palaan aivan varmasti asiaan.
\nYht\u00e4kki\u00e4 tunsin paikat ja siit\u00e4 riemusta olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 poliisiauton per\u00e4\u00e4n. Onneksi en.
\nLuotsasin yhdell\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4t hotellin eteen parkkiin ja huokaisin raskaasti. Sitten tajusin, ett\u00e4 auton avaimet piti palauttaa. Milt\u00e4h\u00e4n mahtaisi vaikuttaa, kun kaksi humalaista palauttaisi avaimet. Jeesus!
\nMutta pakkohan se oli. Ei muuta kuin toinen etupenkki nurin ja Timiin k\u00e4siksi. Ihme oli tapahtunut, h\u00e4n p\u00e4\u00e4si autosta ulos ihan itse, mutta tarvitsi tukea kulkemiseen. Viina haisi kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mit\u00e4h\u00e4n myrkky\u00e4 se puutarhuri oli meille juottanut.
\nToinen toistamme tukien p\u00e4\u00e4simme vuokraamon ovesta ja sain sanotuksi melkein selv\u00e4nkuuloisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 englanniksi, ett\u00e4 veli t\u00e4ss\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n nauttinut mutta auto on kunnossa ja t\u00e4ss\u00e4 on avaimet.
\nTimi m\u00f6l\u00e4hteli pahaenteisesti, mutta ei sanonut mit\u00e4\u00e4n.
\nVuokraamon edustaja otti avaimen ja antoi minulle paperin auton palautuksesta. Onnistuimme horjumaan k\u00e4tt\u00e4kaulaa ovelle ja siit\u00e4 ulos.
\nOlimme pelastuneet!
\nKoko seurueemme odotti meit\u00e4 hotellin aulassa ja katsoi meit\u00e4 paheksuvasti. Kukaan ei onneksi sanonut mit\u00e4\u00e4n.
\nOpas tuli luoksemme ja selosti samalla kuuluvalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 kaikille muillekin:
\n– Valitettavasti lento on jouduttu siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n, koska Helsinki-Vantaalla on sankka sumu eik\u00e4 sinne voi laskeutua. Olemme sopineet hotellin kanssa, ett\u00e4 voitte pit\u00e4\u00e4 entiset huoneenne, koska uudetkaan asukkaat eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4sseet Suomesta matkaan! Eli voitte palata huoneisiinne, saatte avaimet respasta. L\u00e4hdemme huomeniltana samaan aikaan!<\/p>\n
Oli vaikea uskoa, ett\u00e4 Helsinki-Vantaalle ei olisi voinut laskeutua, mutta totta se oli. Vaimo vahvisti puhelimessa ett\u00e4 \u201dt\u00e4\u00e4ll\u00e4 on aivan l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4t\u00f6n sumu, t\u00e4mm\u00f6ist\u00e4 en ole n\u00e4hnyt koskaan\u201d.
\nL\u00e4helt\u00e4 liippasi. Olisihan me tosin ehditty koneeseen.
\nTimi oli senverran selvinnyt, ett\u00e4 suuntasi baariin. Yritin ehdotella, ett\u00e4 jos ment\u00e4isiin jatkamaan sit\u00e4 mik\u00e4 Churrianassa j\u00e4i kesken, mutta h\u00e4nk\u00f6 nyt sellaista olisi ottanut kuuleviin korviinsa.
\nSiis baariin, jossa soivat hienot s\u00e4velet. Laulelijamiehet selvitteliv\u00e4t kurkkuaan. He kuuluivat kuoroon, joka oli ollut rannikolla esiintym\u00e4ss\u00e4. Varsinkin kaksi heist\u00e4 lauleli kuuluvasti ja melkein aina.
\nMenimme istumaan heid\u00e4n p\u00f6yt\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja esitt\u00e4ydyimme kuten tapoihin kuuluu. Toinen heist\u00e4 hel\u00e4ytti iloisesti ett\u00e4 h\u00e4n on Suen Tassu… ja tuo taas.
\n– Anna olla, min\u00e4 olen… nimi hukkui yleiseen kohinaan. Opas oli luvannut tarjota kaikille baarissa ilmaisen drinkin.
\nTimi oli jo k\u00e4si pystyss\u00e4, mutta minua j\u00e4i vaivaamaan, kuka toinen mies oli, jos toinen oli Suen Tassu.
\n– Ettet sin\u00e4 vai ole, aloitin mutta Suen Tassu keskeytti innokkaasti ny\u00f6kyttelem\u00e4ll\u00e4.
\n– On se, mutta siit\u00e4 ei saa puhua. Me ollaan vain kaksi t\u00e4mm\u00f6ist\u00e4 laulelijamiest\u00e4.
\nH\u00e4n oli ehk\u00e4 nauttinut lentomatkaa varten, mik\u00e4 selv\u00e4sti h\u00e4mmensi toista laulelijamiest\u00e4.
\n– No joo, olen min\u00e4, mutta nyt otetaan ne y\u00f6myssyt ja menn\u00e4\u00e4n nukkumaan Tassu.
\nKun ilmaiset drinkit oli juotu, Timi nosti miehekk\u00e4\u00e4sti k\u00e4tens\u00e4 ja lupasi tarjota kierroksen. Seuraamme tuppautui my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4riksi esitt\u00e4ytynyt Riku, joka tapansa mukaan rupesi keskustelemaan vilkkaasti kanssani. Ja eip\u00e4 aikaakaan, kun toinenkin lomaileva l\u00e4\u00e4k\u00e4ri istui p\u00f6yt\u00e4\u00e4mme. Heill\u00e4 oli hauskaa omasta takaa. Kun Timi kysyi viimeksi tulleelta, mik\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n mahtoi olla vikana, kun se tuntui aralta, vaikka h\u00e4n ei ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n, l\u00e4\u00e4k\u00e4rit vastasivat kuorona: \u201dMenk\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riin!\u201d
\nHe nauroivat katketakseen ja Timi sai aiheen s\u00e4tti\u00e4 heit\u00e4 piittaamattomuudesta. Kun olin hiljaa, Riku-nimisen mielenkiinto lopahti ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rit p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4hte\u00e4 Fuengirolan y\u00f6h\u00f6n.
\nTimille j\u00e4i paha tuuli. Ehk\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rien r\u00e4k\u00e4tys oli saanut h\u00e4net kimpaantumaan tai sitten h\u00e4n oli v\u00e4synyt. Ehk\u00e4 h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt vessareissulla juomaan viski\u00e4, mik\u00e4 sai h\u00e4net \u00e4re\u00e4ksi. Olin ottanut omaksi teht\u00e4v\u00e4kseni pit\u00e4\u00e4 Timin erossa viskist\u00e4, p\u00e4\u00e4simme paljon helpommalla.
\nSatuin tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Timi oli hyvin perill\u00e4 sotiemme sankareista ja kunnioitti heid\u00e4n uhrauksiaan aivan aidosti. Niinp\u00e4 pudotin melkein silm\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4ni, kun Timi karautti:
\n– Te siis olitte niit\u00e4, jotka ampuivat syytt\u00f6mi\u00e4 ihmisi\u00e4!
\nYritin saada h\u00e4net hiljaiseksi mutta turhaan.
\n– No sit\u00e4h\u00e4n te teitte! Ja nyt teit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n sankareina!
\n\u201dRokka\u201d jyr\u00e4hti:
\n– \u00c4l\u00e4 sin\u00e4 poika ala meille puhumaan tuollaisia! H\u00e4pe\u00e4isit!
\nEnnen kuin kukaan ehti sanoa mit\u00e4\u00e4n muuta, Timi h\u00e4tk\u00e4hti ja tuli toisiin ajatuksiin.
\n– No anteeksi! … Tied\u00e4 mik\u00e4 minuun meni. Antakaa min\u00e4 tilaan edes lis\u00e4\u00e4 alkoholia.
\nLieneek\u00f6 se ollut syyn\u00e4 vai mik\u00e4, mutta joka tapauksessa tilanne rauhoittui. Kun kupit oli juotu tyhjiksi, Timi ilmoitti suurieleisesti l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 nukkumaan ja meni niine hyvineen. Kun h\u00e4n n\u00e4ytti selvi\u00e4v\u00e4n ihan hyvin, annoin h\u00e4nen menn\u00e4 ja j\u00e4in viel\u00e4 hetkeksi lepyttelem\u00e4\u00e4n sotasankareita. Eih\u00e4n noin pit\u00e4isi sanoa kenellek\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 varsinkaan n\u00e4ille miehille.
\nSuen Tassu kertoi, ett\u00e4 \u201dRokka\u201d ei juuri kerro sota-asioista ulkopuoliselle, joskus kesken\u00e4\u00e4n he kyll\u00e4 puhelivat menneisyydest\u00e4. Mutta ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4 ollut! Se oli sit\u00e4 aikaa ja silloin piti tehd\u00e4 niin kuin he tekiv\u00e4t.
\nIllan viime tunteina huomasin, ett\u00e4 Rokan esikuvalla saattaisi olla jotain sanomista ja kysyin milt\u00e4 se oikein tuntui ja miten semmoisesta selvisi.
\nH\u00e4n katsoi minua silmiin ja lausui sitten sanat, jotka j\u00e4iv\u00e4t ikuisesti mieleeni.
\n– Aina niit\u00e4 vuoan tull ja niit\u00e4 tulloo viel\u00e4kin joka y\u00f6!<\/p>\n
Kotimatkalla k\u00e4vimme lyhyesti l\u00e4pi, mit\u00e4 meid\u00e4n piti tehd\u00e4 ja heti kotona ryhdyin hommiin. Minun tekemiss\u00e4ni papereissa on aina lukuja ja laskelmia, mutta t\u00e4rkeimpi\u00e4 ovat tulevaisuudenn\u00e4kym\u00e4t, kehitys ja niihin liittyv\u00e4t kuvat.
\nAivan kuten olin arvellutkin, kuvat olivat onnistuneet hyvin, mik\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut kovinkaan suuri ihme. Iso Canon on aina iso canon ja ammattilaisen kamera ammattilaisen kamera.
\nHauskinta oli, ett\u00e4 kuvissa n\u00e4ytti kuin talo olisi hyv\u00e4kuntoinen ja tontti suorastaan kutsui rakentamaan lis\u00e4rakennuksia.
\nKorostin mahdollisuuksia. Itse talo oli helppo kunnostaa taidekeskukseksi ja ravintolaksi ja vapaille tonteille voisi rakentaa keskusta tukevia asuntoja ja tiloja my\u00f6s henkil\u00f6kunnalle.
\nEn sanonut, ett\u00e4 talon k\u00e4ytt\u00f6 oli v\u00e4h\u00e4n vaiheessa, koska papereihin ei koskaan saa liitty\u00e4 ep\u00e4varmuutta. Jos on monia mahdollisuuksia, ne on hyv\u00e4 nimet\u00e4, mutta jokin mahdollisuus pit\u00e4\u00e4 valita kehityksen johtot\u00e4hdeksi.
\nOlin l\u00f6yt\u00e4nyt piirustuksista hienon kuvion, jonka olin ominut hankkeelle logoksi. Tulostin muistion vihert\u00e4v\u00e4lle paperille, koska siin\u00e4 piirrokset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t oikeuksiin ja valokuvat n\u00e4yttiv\u00e4t viel\u00e4 paremmilta. Olin ylpe\u00e4 itsest\u00e4ni.
\nL\u00f6ysin Timin \u201dtaidegalleriastaan\u201d, jossa h\u00e4n j\u00e4rjesteli sein\u00e4lle ripustettuja tauluja uuteen uskoon. H\u00e4n kiitti, kun annoin h\u00e4nelle muistion! Kiitti!
\n– Perehdy rauhassa lukuihin sun muihin ja vala itseesi uskoa kehitykseen. Nyt kaikki riippuu sinusta!
\nH\u00e4n katsoi minua.
\n– Olen ajatellut, ett\u00e4 sin\u00e4 tulet mukaan. Enemm\u00e4nh\u00e4n sin\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 papereista tied\u00e4t kuin min\u00e4.
\n– Ja mik\u00e4 min\u00e4 olen, sinun lakeijasiko, juoksupoika, wingman.
\n– Saat ihan itse valita! Olet mik\u00e4 olet.
\nP\u00e4\u00e4tin olla markkinointip\u00e4\u00e4llikk\u00f6. Johtaja olisi saattanut harhauttaa pankin ajattelemaan, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli tarkoitus vied\u00e4 rahat ja hassata ne autoihin ja titteleihin.
\n– Mik\u00e4s min\u00e4 sitten olen? Timi kysyi.
\n– Sin\u00e4 olet tietenkin toimitusjohtaja, ehdin jo sanoa ennen kuin tajusin.
\n– Tai et ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n, kun sinulla on se yliopistotausta.
\nP\u00e4\u00e4tettiin tehd\u00e4 kuten aina. Jos meill\u00e4 oli pulmia, mentiin ravintolaan. Iltaan menness\u00e4 asia varmaankin saisi ratkaisunsa.
\nEi mennyt kauankaan, kun selvisi ett\u00e4 Timi ei voinut olla toimitusjohtaja, hyv\u00e4 jos h\u00e4n voi olla mukana ollenkaan, ei ainakaan muuten kuin omistajana. Minullakin saattoi olla tulossa joitakin viel\u00e4 laukeamattomia vaikeuksia, joten min\u00e4k\u00e4\u00e4n en voinut olla toimari, jos ihan tarkkoja oltiin. Panu, Venni, Ari, ei kukaan heist\u00e4, heill\u00e4kin oli syyns\u00e4. Eik\u00e4 Aria edes ollut olemassa.
\nOli vain yksi mahdollisuus: Mari!
\nTimi meinasi pudota penkilt\u00e4, kun ehdotin ett\u00e4 h\u00e4nen vaimostaan tai ei vaimostaan tai vaimostaan pit\u00e4isi tehd\u00e4 toimitusjohtaja.
\nKysymys kuului, kumpi soitti.
\n– Soita sin\u00e4, molemmat sanoivat melkein yht\u00e4 aikaa.
\nMin\u00e4 soitin. Meid\u00e4n ei tarvinnut vaihtaa kuulumisia tai mit\u00e4\u00e4n sellaisia, pelkk\u00e4 asia riitti.
\n– Timi on hankkinut talon Churrianasta ja nyt sille mietit\u00e4\u00e4n toimintaa, ett\u00e4 saadaan remonttirahaa. Alatko sin\u00e4 toimitusjohtajaksi?
\n– Vai on h\u00e4n hankkinut talon Churrianasta. Ilmankos h\u00e4nt\u00e4 ei olekaan n\u00e4kynyt parina viime viikkona. Ei h\u00e4n sitten saanut tuota sanotuksi esimerkiksi eilen, kun n\u00e4htiin, oltiin molemmat y\u00f6t\u00e4 kotona.
\nKerroin Timille.
\n– No se nyt ei vain tullut mieleen, t\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4 niin uusi juttu!
\n– Niin varmaan! Eli se meinasi pimitt\u00e4\u00e4 minulta koko jutun, koska se aikoo sittenkin erota!
\nKerroin taas terveiset Timille. H\u00e4n otti luurin.
\n– Voi pupuliini, mist\u00e4 sin\u00e4 puhut. Enh\u00e4n min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n semmoista suunnittele. Mutta kun t\u00e4m\u00e4 hanke on viel\u00e4 niin kesken, en edes tied\u00e4 tuleeko t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vai myynk\u00f6 koko roskan pois.
\n– Millainen se talo on? Mari kysyi ja Timi antoi taas luurin minulle.
\nKuvailin ummet ja lammet. Se on iso ja siit\u00e4 tulee hieno. Tule t\u00e4nne niin n\u00e4et paperit.
\n– Mihin t\u00e4nne?
\n– No liikkeeseen! Tai eik\u00e4 kun t\u00e4h\u00e4n viereiseen ravintolaan, ollaan siell\u00e4.
\n– Niin varmaan, Mari sanoi ja sulki luurin.
\n– Tuleeko se, Timi kysyi.
\n– Tottakai se tulee!<\/p>\n
Mari kiherteli kuten ennenkin.
\n– No moi, h\u00e4n sanoi ja halasi minua. Timille h\u00e4n ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4s sit\u00e4 turhia, vanha aviopari \u2013 ei aviopari \u2013 aviopari.
\nTilasimme lis\u00e4\u00e4 neuvonantajaa ja n\u00e4ytin Marille muistion.
\n– T\u00e4m\u00e4 on kyll\u00e4 hieno, mutta ei t\u00e4m\u00e4 mill\u00e4\u00e4n k\u00e4y. Eih\u00e4n siit\u00e4 talosta voida tehd\u00e4 taidekeskusta Timin taustalla, seh\u00e4n on kuin lupaisi jatkaa samaa mist\u00e4 h\u00e4net tunnetaan.
\nTarkka havainto.
\n– No me on mietitty, mit\u00e4 siit\u00e4 voisi tehd\u00e4 mutta se on viel\u00e4 vaiheessa, Timi sanoi.
\nMari leyhytteli papereita.
\n– Toimintakeskus, Suomikeskus, se siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4. Ja siihen voi laittaa, ett\u00e4 sinne tulee my\u00f6s n\u00e4yttelytila paikallisten suomalaisten k\u00e4sit\u00f6ille ja sensellaisille! Ravintola kuuluu tietenkin asiaan mutta voisi siell\u00e4 tehd\u00e4 jotakin muutakin, mik\u00e4 tukee rannikon suomalaisten yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. Sen voi varmaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 avoimeksi.
\nVoi Mari, minulla oli ollut ik\u00e4v\u00e4. Mari katsoi minua mustilla silmill\u00e4\u00e4n hymyillen ja vaaleaa tukkaansa heilutellen.
\n– Minulla on ollut sinua ik\u00e4v\u00e4, h\u00e4n sanoi. Min\u00e4kin tarvitsisin papereita eli voisitko sin\u00e4 tulla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n h\u00f6mpp\u00e4kodissa.
\n– Voiko sinne tulla noin vain?
\n– Tottakai, milloin vain, mutta soita ensin.
\nSitten ei oikeastaan ollutkaan j\u00e4ljell\u00e4 kuin vaikein osuus.
\n– Voisitko sin\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 meid\u00e4n kanssa pankkiin t\u00e4t\u00e4 asiaa hoitamaan? kysyin.
\nMari katsoi meit\u00e4 kuin halpaa makkaraa.
\n– Miksi ihmeess\u00e4.
\n– No, tuota noin, sin\u00e4 olisit toimitusjohtaja, min\u00e4 markkinointip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ja Timi talon omistaja. H\u00e4n panisi talonsa lainan vakuudeksi.
\nMari arvio tilannetta.
\n– Kaipa min\u00e4 voisin. Sopikaa asia ja tulkaa sitten hakemaan minua, kyll\u00e4 minulle varmaankin k\u00e4y.
\nLupasin korjata paperit valmiiksi heti huomenna ja sitten ment\u00e4isiin pankkiin, kun pankille sopisi.
\nMuistutin viel\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4lle kunnon rytkyt eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n farkkuja tai markettivaatteita.<\/p>\n
Pankinjohtaja soitti minulle heti tapaamista seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.
\n– Ei t\u00e4m\u00e4 nyt mennyt niin kuin odotettiin. Ei me voida l\u00e4hte\u00e4 rahoittamaan ulkomailla olevaa hanketta ulkomaisilla vakuuksilla, muuten t\u00e4m\u00e4 olisi k\u00e4ynyt.
\nT\u00e4m\u00e4 selv\u00e4. N\u00e4in olin ajatellutkin. Ulkomaisia vakuuksia voisi olla vaikea realisoida, jos huonosti k\u00e4visi. Mutta minulla oli vastaus valmiina.
\n– Laitetaan sitten lis\u00e4ksi suomalaisia vakuuksia, eih\u00e4n se sen monimutkaisempaa ole.
\nPankinjohtaja ilahtui. H\u00e4n oli ollut sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Suomikeskusta varmaankin tarvittaisiin, koska h\u00e4n oli hyvin perill\u00e4 rannikon asioista. Siell\u00e4 asui v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 25 000 suomalaista, satunnaisesti ehk\u00e4 enemm\u00e4n.
\nLis\u00e4sin vett\u00e4 myllyyn edes tajuamatta, mist\u00e4 ammensin ajatuksia, mutta niit\u00e4 tuntui vain tulevan.
\n– Me laitetaan suomalaisista vakuuksista yhteenveto parin p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4. Ja siihen muistioon pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 sinne tulee my\u00f6s kriisitoimintaa eli meid\u00e4n kautta saa esimerkiksi psykologin ja psykiatrin palveluja ja my\u00f6s kaikki paikallisten viranomaisten hyv\u00e4ksym\u00e4t paperity\u00f6t onnistuvat. Saimme nimitt\u00e4in juuri tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 on yksi meid\u00e4n entuudestaan tuntema psykologi, joka on halukas auttamaan muita ja monenlaista muutakin apua on saatavilla siell\u00e4 olevilta suomalaisilta el\u00e4kel\u00e4isilt\u00e4.
\nPankinjohtaja ilahtui.
\n– Hienoa, noin se varmaan onnistuu. Ei muuta kuin lis\u00e4papereita tulemaan!<\/p>\n
Timin ja Marin Kauniaisten talon hinta-arvio ei alunperin ollut kummoinen, mutta onneksi meill\u00e4 oli tuttavia kiinteist\u00f6nv\u00e4litt\u00e4jin\u00e4. Pitkien ja osin kosteiden neuvottelujen j\u00e4lkeen talosta saatiin oikea ja meille sopiva arvio.
\n– Min\u00e4 en sitten halua olla tekemisiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kanssa miss\u00e4\u00e4n tapauksessa, Marja pahkui. – Ei t\u00e4st\u00e4 talosta ikin\u00e4 n\u00e4in paljon saa, mutta jos t\u00e4t\u00e4 ei tarvitse kenenk\u00e4\u00e4n myyd\u00e4, olkoon n\u00e4in!
\nEi olisi tullut mieleenk\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 taloa ei myyty, se oli varmaa. Jos huonosti k\u00e4visi, se menisi pankille ja jos k\u00e4visi niin kuin toivottiin se saisi seisoa Suomen tukikohtana aikojen loppuun.
\n– \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, kaikki menee niin kuin on sovittu. Ja t\u00e4ss\u00e4 tulee v\u00e4h\u00e4n kipurahaa, ei tarvitse sinunkaan ihan tyhj\u00e4n takia surra, Timi sanoi ja antoi Marjalle kirjekuoren.
\nT\u00e4m\u00e4 homma me osattiin, mutta arviokin oli hyv\u00e4. Meh\u00e4n tietenkin oletettiin, ettei kukaan pankista k\u00e4visi katsomassa taloa, eik\u00e4 ainakaan pyrkisi sis\u00e4lle. Ulkoap\u00e4in talo n\u00e4ytti aivan silt\u00e4 kuin Marjan kuvauksessa, jota h\u00e4n tosin ei ollut itse kirjoittanut.
\nMuotoilin my\u00f6s muistiota hieman ja sitten paperit olivat valmiit. Jos olisin ollut pankinjohtaja, olisin ilman muuta antanut rahaa \u2013 tai no, min\u00e4h\u00e4n en ollut. En ollut mit\u00e4\u00e4n, korkeintaan kummiset\u00e4. Se min\u00e4 kyll\u00e4 olin, nimitt\u00e4in Timin ja Marin tytt\u00e4ren kummiset\u00e4.
\nVietimme seuraavat p\u00e4iv\u00e4t hermoilemalla, edes viina ei maistunut. Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pankinjohtaja soitti.
\n– Hakemus on hyv\u00e4ksytty, saatte 800 000, 400 000 heti, loput my\u00f6hemmin, kun rakennushanke on pitemm\u00e4ll\u00e4. Eli ei muuta kuin eteenp\u00e4in!
\nKerrankin my\u00f6s Timi oli tyytyv\u00e4inen ja Mari kihersi hurmaavaan tapaansa. Raha ei en\u00e4\u00e4 ollut este eik\u00e4 hidaste, t\u00e4st\u00e4 oli helppo jatkaa. Vai oliko? Miten jatkettaisiin ja mit\u00e4 oikeasti teht\u00e4isiin? Sit\u00e4 piti v\u00e4h\u00e4n tuumia.
\nOnneksi ensimm\u00e4inen vaihe oli helppo. Turelle piti kertoa, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4see tekem\u00e4\u00e4n remonttia ja varmaan h\u00e4nen kanssaan pit\u00e4isi tehd\u00e4 my\u00f6s jonkinlainen sopimus. Minun olisi kuitenkin tehnyt mieli menn\u00e4 kotiin, koska minuahan ei Turen luona tarvittu.
\n– Jos sin\u00e4 ja Mari menisitte, ehdotin Timille.
\nH\u00e4n katsoi minua harmistuneena mutta kun Mari ilmoitti haluavansa h\u00e4nkin n\u00e4hd\u00e4 mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oikein oltiin remontoimassa, h\u00e4n antoi periksi.
\n– Minua ei tarvita pankissakaan eli te voitte k\u00e4yd\u00e4 allekirjoittamassa paperit, min\u00e4 olen vapaa!<\/p>\n
Vein Timin ja Marin kent\u00e4lle.
\n– Olkaa sitten kiltisti \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 tapelko, varoittelin.
\n– Tottakai, isi, Mari kihersi.
\nHe olivat l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja n\u00e4yttiv\u00e4t ihan avioparilta.
\nHain heid\u00e4t viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 kent\u00e4lt\u00e4 ja he n\u00e4yttiv\u00e4t ehk\u00e4 viel\u00e4kin enemm\u00e4n avioparilta. Viikko lienee ollut onnistunut.
\n– Nyt kaikki on kunnossa, Timi ilmoitti hieman humalaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.
\n– Ja enemm\u00e4nkin, Mari sanoi. – Nyt tiedet\u00e4\u00e4n mik\u00e4 siit\u00e4 talosta tehd\u00e4\u00e4n!
\nSep\u00e4 oli uutinen!
\n– Se selvisi minulle heti kun p\u00e4\u00e4sin sinne sis\u00e4lle, Mari jatkoi. – Siit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n h\u00f6mpp\u00e4koti!
\nVilkaisin Timi\u00e4. H\u00e4nkin ny\u00f6kytteli.
\n– On siin\u00e4 ideaa!
\nMari sanoi laskeneensa, ett\u00e4 Villa Angelissa olisi tilat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 12 h\u00f6mp\u00e4lle ja jos kaikki menisi hyvin, lis\u00e4tilojakin voitaisiin rakentaa, kun rakennusoikeutta kerran oli j\u00e4ljell\u00e4.
\n– Mietip\u00e4 t\u00e4t\u00e4, 12 kertaa 12000 on 144 000 euroa kuussa, kyll\u00e4 sill\u00e4 jo lainoja maksaa, Timi sanoi.
\nOli siin\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4rke\u00e4.
\nTure aloittaisi remontin huomenna, valmista pit\u00e4isi olla muutaman kuukauden, viimeist\u00e4\u00e4n vajaan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Minulla kuulemma olisi hyvin aikaa tehd\u00e4 paperit h\u00f6mpp\u00e4kodin ulkomaisesta toimipisteest\u00e4.
\nJa jo sit\u00e4 ennen voisin harjoittelumieless\u00e4 tehd\u00e4 paperit Marin Suomessa olevalle h\u00f6mpp\u00e4kodille, pysyisin vireess\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
ENKELTEN TALO Vanha mies istui laiturin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kahden pojanpoikansa kanssa ja katseli ongenkohoa. Kala ei viel\u00e4 ollut sy\u00f6nnill\u00e4\u00e4n, mutta he olivat valmiina. Aurinko paistoi t\u00e4ydelt\u00e4 ter\u00e4lt\u00e4. – Pappa, sin\u00e4 kerroit eilen Veljeskunnasta. Mik\u00e4 se oikein oli ja miten sen k\u00e4vi? pojista nuorempi, seitsem\u00e4nvuotias Aapo kysyi. Vanha mies mietti. Ehk\u00e4 vanhojen asioiden pit\u00e4isi vain antaa olla. […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1011","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1011","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1011"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1011\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1012,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1011\/revisions\/1012"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1011"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1011"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1011"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}