Varoitusvalon syttyess\u00e4 tajuan, ett\u00e4 fiestani voi henk\u00e4ist\u00e4 kohta viimeisen kerran. Olen ajanut sen loppuun.
\nAjan pois tielt\u00e4 pienen talon pihaan. Auto sammuu itsest\u00e4\u00e4n. On kaunis kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4. Kaksi naista on talonmaalauspuuhissa. Talon alaosa puoliv\u00e4liin asti on saanut punamullan.
\nNousen autosta. Naiset katsovat minua kummissaan kuin paratiisin uutta k\u00e4\u00e4rmett\u00e4.
\nKer\u00e4ilen v\u00e4hi\u00e4 kamojani autosta, pullo t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4. Jostakin talon takaa minua kohti sy\u00f6ksyy hurjistunut sakemanni.
\n– Jali ei! jompikumpi naisista kiljuu, mutta koira ei ole kuulevinaan vaan tulee suoraan p\u00e4\u00e4lle. Ihan sama.
\nK\u00e4\u00e4nn\u00e4n kylkeni koiraa kohti. Se pys\u00e4htyy hurjasti haukkuen viereeni. Katson sit\u00e4 silmiin.
\n– Miss\u00e4s sinun keppi on, kysyn muina miehin\u00e4.
\nKoira h\u00e4mmentyy. Mit\u00e4 se sanoo.
\n– Miss\u00e4 sinun keppi on.
\nKoira alkaa etsi\u00e4 keppi\u00e4 katseellaan. Komennan sen sivulle. Se tulee.
\n– Hyv\u00e4 poika, sanon. Jali istuu vieress\u00e4ni ja katselee naisia.
\nNaiset katsovat minua j\u00e4rkyttynein\u00e4.
\n– Ja sen piti olla vahtikoira. Mik\u00e4 vahtikoira tuommoinen on! vanhempi sanoo pettyneen\u00e4.
\n– Jali t\u00e4nne, nuorempi komentaa.
\nJali ei inahdakaan. Kuiskaan sille, ett\u00e4 mene. Se l\u00e4htee tassuttelemaan naisten luo.
\nHeit\u00e4n repun selk\u00e4\u00e4n ja otan pullosta tukevamman otteen.
\n– Anteeksi ett\u00e4 minusta oli vaivaa, sanon.
\nNaisista vanhempi tuijottaa minua, mutta nuorempi tulistuu.
\n– Siihen sin\u00e4 et sit\u00e4 j\u00e4t\u00e4! Vie se romu pois meid\u00e4n pihasta, kuulitko!
\n– Ai niinkun miten, vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4k\u00f6? Te saatte pit\u00e4\u00e4 sen, min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 autoa tarvitse.
\n\u00c4k\u00e4s\u00e4kill\u00e4 on k\u00e4det lanteilla kuin tappelukukolla. Vanhempi nainen vilkaisee h\u00e4nt\u00e4 lepytt\u00e4v\u00e4sti.
\n– Noo \u00e4l\u00e4h\u00e4n nyt… ei sent\u00e4\u00e4n suututa, eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 kuinkaan ole k\u00e4ynyt…
\nNuorempi laskee k\u00e4det.
\n– Eik\u00e4 k\u00e4yk\u00e4\u00e4n! Ota se auto mukaasi tai usutan Jalin sinun kimppuusi.
\nKoira ei n\u00e4yt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n
En osaa sanoa mit\u00e4\u00e4n. Kohautan hartioitani. Tie kutsuu: l\u00e4hden talsimaan.
\nKuulen herjaushuutoja viel\u00e4 pitk\u00e4lle. K\u00e4\u00e4ntyess\u00e4ni kerran katsomaan taakseni n\u00e4en naisten t\u00f6niskelev\u00e4t toisiaan ja jupisevan kesken\u00e4\u00e4n.
\n– Polttakaa se vaikka! karjaisen kaukaa ja jatkan matkaani. Minulla ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista suunnitelmaa mist\u00e4\u00e4n mutta en aio j\u00e4\u00e4d\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n pihaankaan. Minusta on ollut ihmisille ja ihmiskunnalle jo ihan tarpeeksi harmia.
\nEn p\u00e4\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, en ajattele mit\u00e4\u00e4n, en v\u00e4lit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n, hiihd\u00e4n vain hissukseen eteenp\u00e4in, ensin toinen jalka, sitten toinen, yks kaks yks kaks. Vain askelten rahina kuuluu hiljaisella mets\u00e4tiell\u00e4.
\nMutta sitten kuuluvat toisetkin hiljaiset askeleet. K\u00e4\u00e4nn\u00e4hd\u00e4n ja n\u00e4en Jalin takanani. Se seuraa minua rauhallisin tassuin.
\nPys\u00e4hdyn ja odotan ett\u00e4 se saavuttaa minut. Kumarrun paijaamaan sen niskaa.
\n– Hyv\u00e4 poika. Mutta kuule, sin\u00e4 et saa seurata minua, sinun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 kotiin.
\nKoira hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4. Se ei edes aio l\u00e4hte\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n.
\nNiinp\u00e4 istumme ojanpientareelle kaulakkain. Min\u00e4 kallistan pulloa.
\n– Se on kuule sitten paha juttu, kun t\u00e4m\u00e4 loppuu, t\u00e4m\u00e4 on viimeinen, sanon sille. Se ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.
\nKuulen auton sy\u00f6ksyv\u00e4n takaa. Se vet\u00e4\u00e4 meist\u00e4 ohi tuhatta ja sataa. Katsomme Jalin kanssa sen menoa.
\nHetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 auto kaahaa takaisin. Autosta nousee tulta ja tappuraa sy\u00f6ksev\u00e4 naispeto.
\n– Tied\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4 kuinka pitk\u00e4sti t\u00e4st\u00e4 on p\u00e4\u00e4tielle?
\nKohautan olkap\u00e4it\u00e4ni. Ei mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4.
\n– Nelj\u00e4 kilometri\u00e4! Autoon siit\u00e4!
\nHuomaan vasta nyt ett\u00e4 vanhempi nainen istuu autossa. H\u00e4n avaa takaoven.
\nEp\u00e4r\u00f6in. \u00c4k\u00e4s\u00e4kki ei ep\u00e4r\u00f6i. H\u00e4n kiert\u00e4\u00e4 auton ja tuuppii minua takaap\u00e4in.
\n– Ja meinasit vied\u00e4 viel\u00e4 koirankin mukanasi. Autoon nyt vaan molemmat!
\nH\u00e4nell\u00e4 on voimaa, huomaan. Kolautan p\u00e4\u00e4ni ovenkamanaan mutta niinh\u00e4n t\u00e4mm\u00f6isiss\u00e4 tilanteissa k\u00e4y. Olen kokenut sen ennenkin.
\nNuorempi nainen kanttaa hiekka ropisten takaisin kotipihaan. H\u00e4nell\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 adrenaliinia vaikka muille jakaa, toinen nainen sen sijaan on sovinnollisempi.
\n– Rauhoitutaan nyt kaikki… Ei t\u00e4ss\u00e4 tarvitse tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n viimeisi\u00e4 ratkaisuja.
\nNaisen vaistoa. \u00c4k\u00e4s\u00e4kkikin katsoo minua jo v\u00e4h\u00e4n uteliaana. Varmaan n\u00e4yt\u00e4n aika tuskaiselta.
\n– Mist\u00e4 me tiedet\u00e4\u00e4n vaikka se vaan feikkaa… jos se on esimerkiksi ajatellut ry\u00f6st\u00e4\u00e4 meid\u00e4t…
\nLyyhistyn autoni viereen. Koira k\u00e4y makuulle viereeni. Naiset istuvat puutarhatuolien virkaa tekevien kantojen p\u00e4\u00e4lle ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t katselemaan minua.
\n– Ei nyt h\u00e4t\u00e4ill\u00e4… vanhempi nainen toistaa, eik\u00e4 nuorempikaan en\u00e4\u00e4 julmistele. – Jospa sin\u00e4 kerrot meille kaiken ihan omin sanoin \u2013 ja min\u00e4 k\u00e4yn sill\u00e4 aikana hakemassa meille jotakin juomista. Voidaan mekin lopettaa t\u00e4lt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, eik\u00f6 voidakin.<\/p>\n
Minun tarinani on lyhyt. Olen tullut tieni p\u00e4\u00e4h\u00e4n.
\nNaisten tapaan n\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n naiset eiv\u00e4t tyydy n\u00e4in lyhyeen tarinaan vaan alkavat lyps\u00e4\u00e4.
\n– Onko tapahtunut jotakin erikoista?
\n– Oletko tehnyt jotain?
\n– Onko sinulla jokin syy paeta?
\n– Pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 jotakin?
\nJa niin edelleen ja niin edelleen. Naiset eiv\u00e4t koskaan voi vain antaa olla. Ei heille milloinkaan riit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n selitys. Naiset ovat puhumisen mestareita, he ovat harjaantuneet keskusteluihin vuosisatoja, kaiken sen ajan kun miehet ovat olleet mets\u00e4ll\u00e4.
\nEhk\u00e4 jo alkumies l\u00e4hti kotiluolasta koska ei kest\u00e4nyt ainaista j\u00e4k\u00e4tyst\u00e4. Tai ehk\u00e4 h\u00e4nenkin oli pakko.
\n– En min\u00e4 jaksa kertoa, sanon masentuneena ja istun autoani vasten.
\nNaisista lempe\u00e4mpi sanoo tarkasti:
\n– Kuinka voit kuvitella ett\u00e4 me ottaisimme sinut t\u00e4nne luoksemme edes yhdeksi y\u00f6ksi, jos sin\u00e4 et kerro meille mit\u00e4\u00e4n!
\nSiihen ei ole paljon sanomista.
\nVanhempi nainen heltyy.
\n– Jos tehd\u00e4\u00e4n niin ett\u00e4 saat j\u00e4\u00e4d\u00e4 yhdeksi y\u00f6ksi, onhan nyt sent\u00e4\u00e4n viikonloppukin, mihin sin\u00e4 menisitk\u00e4\u00e4n. Saat nukkua olohuoneessa, mietit\u00e4\u00e4n huomenna mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n.
\nNuorempi ei sano mit\u00e4\u00e4n enk\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n.
\nNaiset ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos kerran j\u00e4\u00e4n y\u00f6ksi, on kai paras esitt\u00e4yty\u00e4. Heill\u00e4 kun ei ole tapana majoittaa tuntemattomia.
\nSanon ett\u00e4 olen Ben. Selvi\u00e4\u00e4 ett\u00e4 vanhempi nainen on Karita ja nuorempi Nina. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n vaikutan jotenkin tutulta ja lopulta Karita muistaa, ett\u00e4 olen myynyt heille tietokoneen, joka toimii viel\u00e4kin. El\u00e4m\u00e4 on n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n kohdellut minua aika kovalla k\u00e4dell\u00e4.<\/p>\n
3.<\/p>\n
Her\u00e4\u00e4n kauhuun. T\u00e4ytyy olla jo melkein aamu. Olen jossakin oudossa paikassa h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 vanhassa huoneessa ep\u00e4mukavalla sohvalla. On hiirenhiljaista, jostakin kuuluu vain tasainen tuhina.
\nNousen yl\u00f6s. Tajuan ett\u00e4 olen naisten talossa. Jali tulee luokseni, se on pit\u00e4nyt vahtia ovella. Tunnen tukehtuvani ja vet\u00e4isen shortsit jalkaani ja paidan p\u00e4\u00e4lleni ja hiivin hiljaa ulos. Varon ovea avatessani ett\u00e4 ripsaustakaan ei kuulu ja j\u00e4t\u00e4n oven v\u00e4h\u00e4n raolleen. Annan naisten nukkua. Jali seuraa minua kuin varjo korvat pystyss\u00e4.
\nIstahdan kannolle. Linnut laulavat. Tunnistan ainakin peipon, ehk\u00e4 siksi ett\u00e4 olen huomannut, ett\u00e4 sill\u00e4 on pes\u00e4 pihakoivussa.
\nHarhakuvat eiv\u00e4t tahdo h\u00e4vit\u00e4. Suljen silm\u00e4ni. Makaan taas mustassa arkussa, joka liikkuu hiljaa eteenp\u00e4in. Tunnen kuumuudesta ett\u00e4 tuli alkaa nuolla arkun sein\u00e4m\u00e4\u00e4 ja savua tunkeutuu sis\u00e4puolelle. Jalkop\u00e4\u00e4 palaa jo, nautin liekeist\u00e4, vapahduksesta, ikuisesta kadotuksesta, kaikesta siit\u00e4 mist\u00e4 olen haaveillut.
\nOvi rapsahtaa ja ravistaudun t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Pihalle ilmestyy Karita y\u00f6kauhtanassaan.
\n– Huomenta! Ilmeisesti et nukkunut hyvin, kun olet jo jalkeilla, h\u00e4n sanoo iloisesti.
\nH\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uudestisyntyneelt\u00e4.
\nNina marssii pihalle vain pikkuhousut p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. H\u00e4nkin s\u00e4teilee.
\n– Huomenta, h\u00e4n sanoo. Karita tuijottaa h\u00e4nt\u00e4 toruvan n\u00e4k\u00f6isen\u00e4.
\n– Nina, sinulla ei ole mit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n huokaisee. Ninakin huomaa v\u00e4h\u00e4pukeisuutensa mutta ei tee elett\u00e4k\u00e4\u00e4n peitt\u00e4\u00e4kseen itse\u00e4\u00e4n.
\n– H\u00f6h, tuonko takia minun pit\u00e4isi pukeutua, h\u00e4n kivahtaa ja katsoo minua. – Jos tuo aikoo oppia talon tavoille, sen on paras tottua t\u00e4h\u00e4n!
\nSanon ett\u00e4 nou h\u00e4t\u00e4, olen min\u00e4 alastomia naisia n\u00e4hnyt. Nina heitt\u00e4\u00e4 minua k\u00e4vyll\u00e4!
\n– Mene hakemaan meille kahvia, min\u00e4 laitoin sen tippumaan. Minulle mustana, Karrelle maidolla, ei sokeria, pari keksi\u00e4, jos l\u00f6yd\u00e4t, itsellesi mit\u00e4 haluat!
\nKun tulen kahvitarjotinta kantaen, n\u00e4in kuinka naiset ovat siirtyneet pihakeinuun. Karita nojaa Ninan kainaloon. H\u00e4n supattaa Ninalle kannustavasti.
\n– Yksi juttu, Nina sanoo. \u2013 Me ei v\u00e4litet\u00e4 sinusta tuon taivaallista, me ollaan lepakoita, jos et satu tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tajuatko mit\u00e4 se tarkoittaa?
\nTottakai tajuan. He ovat lesboja.
\n– Tajuatko? Jos tajuat, sano se \u00e4\u00e4neen! Nina hoputtaa.
\n– Tajuan, te rakastatte toisianne!
\nVastaus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4n molempia, koska he suukottavat toisiaan. Katson heit\u00e4 ujosti hymyillen.
\nNina haluaa tiet\u00e4\u00e4 miksi hymyilen. Sanon ett\u00e4 tuo n\u00e4ytti oikeastaan aika suloiselta.
\nKahvia juodessani yrit\u00e4n muistella mit\u00e4 oikein olemme eilen puhuneet. Muistan ett\u00e4 kuulustelu jatkui pitkin iltaa. Turvaudun Jaliin, joka vinkaisee hyv\u00e4ksyv\u00e4sti.
\nHe ovat kysyneet, ajaako joku minua takaa. Ei aja. Ent\u00e4 onko minulla esimerkiksi poliisi per\u00e4ss\u00e4ni. Ei ole. Voimmeko odottaa t\u00e4nne esimerkiksi mustasukkaista vaimoa tai tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4\u00e4. Ette. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n pel\u00e4t\u00e4 jotakin? Ei minua ainakaan.
\nJa niin edelleen niin pitk\u00e4lle kuin muistan.
\n– No oletko sin\u00e4 jo miettinyt, Karita kysyy yll\u00e4tt\u00e4en.
\nOlenko miettinyt? Mit\u00e4?
\n– No sit\u00e4 mit\u00e4 sin\u00e4 voisit t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4, jos saat j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne! Nina sanoo topakasti.
\nAi niin sit\u00e4.
\nNaiset odottavat minulta vastausta. Ehk\u00e4p\u00e4 hyvinkin olen miettinyt asiaa, koska vastaus tulee kuin automaatista, heti kun v\u00e4h\u00e4n nappia painaa.
\n– Min\u00e4 voin maalata talon yl\u00e4osat!
\nNaiset supisevat kesken\u00e4\u00e4n.
\n– Luuletko sin\u00e4 ett\u00e4 me tarvitaan apua johonkin niin yksinkertaiseen kuin talon maalaamiseen? Nina kysyy.
\nAi luulenko? Senh\u00e4n n\u00e4kee.
\n– Ettek\u00f6 muka tarvitse? Kai te tied\u00e4tte ett\u00e4 maalaus pit\u00e4\u00e4 aina aloittaa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in? Te olette muuten vain ja ihan tarkoituksella aloittaneet alhaalta, niink\u00f6? Teit\u00e4k\u00f6 ei yht\u00e4\u00e4n pelota korkeat paikat, mit\u00e4!
\nKarita melkein parahtaa ett\u00e4 kyll\u00e4 he tiet\u00e4v\u00e4t. Yhden tutun kaverinsa kanssa oli pit\u00e4nyt maalata yl\u00e4osa, mutta heille oli tullut este.
\n– Mist\u00e4 me tiedet\u00e4\u00e4n ett\u00e4 sin\u00e4 edes osaat maalata, Nina sanoo.
\nHah: min\u00e4 olen maalta.
\nNinakin on maalta, Karita ei ole.
\nKaikki maalaistalossa kasvaneet osaavat maalata ja tehd\u00e4 k\u00e4sill\u00e4\u00e4n melkein mit\u00e4 tahansa, siit\u00e4 olemme yksimielisi\u00e4. Mutta edes kaikki maalaistalossa kasvaneet eiv\u00e4t uskalla nousta tikkaille.
\n– Min\u00e4 olen remontoinut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kaksikin omakotitaloa, maalaaminen nyt on pikkujuttu.
\nHe kysyv\u00e4t kauanko maalaamiseen menee. Sanon varovasti ett\u00e4 noin viikko. Saan kaksi viikkoa, mik\u00e4 on jo ajan tuhlausta.
\nHe katsovat minua hyv\u00e4ksyv\u00e4sti. Olkoon niin. Vaikka ei se ihan niin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ole.
\nJuttelemme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Puhkun intoa ja sanon ett\u00e4 voin aloittaa maalaamisen vaikka heti, mutta he estelev\u00e4t. Heill\u00e4 ei kuulemma tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 sunnuntaisin! Niinp\u00e4 jatkamme rauhallista kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n viettoa.
\nSaan sytytt\u00e4\u00e4 grillin. En malta olla sanomatta, ett\u00e4 senkin voisi tehd\u00e4 uudestaan muuraamalla, nyt se on l\u00e4hinn\u00e4 tiilil\u00e4j\u00e4, jossa on ritil\u00e4. He taputtavat ajatukselle.
\nSy\u00f6mme lounaaksi grillattuja lihanpaloja ja makkaraa. J\u00e4lkiruokaviinin j\u00e4lkeen he haluavat viel\u00e4 vahvistaa, ett\u00e4 saan olla heill\u00e4 toistaiseksi niin kauan kuin maalausurakka kest\u00e4\u00e4 eli kaksi viikkoa.
\n4.<\/p>\n
Heti arkena naiset rupesivat ottamaan asioista selv\u00e4\u00e4. Ninan mielest\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ytyi saada tiet\u00e4\u00e4. Karita harasi vastaan. H\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ihmiseen pit\u00e4\u00e4 luottaa.
\n– Ihmiseen ehk\u00e4 mutta ei sent\u00e4\u00e4n mieheen, Nina motkotti.
\nHe istuivat L\u00e4nsiv\u00e4yl\u00e4n jonossa kuten joka aamu. Heilt\u00e4 oli kaupunkiin alle 25 kilometri\u00e4 mutta viimeist\u00e4\u00e4n Tapiolan j\u00e4lkeen t\u00f6ihin meno oli yht\u00e4 istumista.
\nHeille oli tullut tavaksi k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 asioita l\u00e4pi autossa aamuisin ja iltaisin. Joskus v\u00e4ittely muuttui tappeluksi kuten nytkin oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4.
\nNina kertasi tapahtunutta:
\n– Meille tuli mies. Me mentiin retkuun. Nyt h\u00e4n asuu meill\u00e4 eik\u00e4 me tiedet\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n!
\nKarita v\u00e4itti, ett\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4np\u00e4s. Me on ostettu miehelt\u00e4 hyv\u00e4 tietokone edullisesti.
\n– Ja pyyd\u00e4n saada huomauttaa, ett\u00e4 kone toimii edelleenkin mainiosti, se on viel\u00e4kin parempi kuin esimerkiksi minun ty\u00f6koneeni!
\nNina my\u00f6nsi ett\u00e4 mies ei ole aivan outo, heill\u00e4 on h\u00e4nest\u00e4 jonkinlainen tuntuma, heh\u00e4n jopa tiesiv\u00e4t osapuilleen miss\u00e4 mies asui ennen heille tuloaan. Mutta silti.
\n– Mist\u00e4 me oikeasti tiedet\u00e4\u00e4n vaikka se olisi mink\u00e4lainen murhamies tai jokin muu roisto. Siit\u00e4 koneenostostakin on jo yli kaksi vuotta. Se on voinut tehd\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 vaikka mit\u00e4.
\nJono nytk\u00e4hti.
\nNina huomasi ett\u00e4 Karita alkaisi kohta m\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 ja se raivostutti h\u00e4nt\u00e4 suunnattomasti.
\nEdellinen auto t\u00f6kk\u00e4si paikoilleen niin \u00e4kki\u00e4 ett\u00e4 Nina meinasi ajaa per\u00e4\u00e4n. H\u00e4n syyti solvauksia k\u00e4simerkkej\u00e4 n\u00e4ytellen. Hemmetin \u00e4ij\u00e4, ei osaa edes pys\u00e4hty\u00e4 jonoon! Homo!
\nKarita katsoi h\u00e4nt\u00e4 rauhoittavasti. Eteen pys\u00e4htynyt auto oli tietenkin vain tekosyy, kohta Nina alkaisi huutaa h\u00e4nelle.
\nKarita huokaisi.
\n– Mit\u00e4 sin\u00e4 sitten haluaisit tehd\u00e4?
\nNina oli miettinyt asiaa.
\n– Min\u00e4 haluan ett\u00e4 me menn\u00e4\u00e4n tapaamaan Paulaa!
\nKarita kauhistui, ei kai nyt sent\u00e4\u00e4n. H\u00e4n tiesi kyll\u00e4 ett\u00e4 Paula oli luvannut auttaa heit\u00e4, mutta h\u00e4n tiesi my\u00f6s, ett\u00e4 siit\u00e4 piti maksaa. Heid\u00e4n pit\u00e4isi olla Paulan kanssa ja se ei tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4 ajatukselta.
\n– H\u00e4n on ainoa joka saa siit\u00e4 miehest\u00e4 kaiken selville, mit\u00e4 muuta me voidaan tehd\u00e4! Nina perusteli.
\nKarita puolestaan kysyi, ik\u00e4v\u00f6ik\u00f6 Nina Paulaa niin paljon, ett\u00e4 halusi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tavata t\u00e4m\u00e4n.
\nRiita oli valmis. He s\u00e4ttiv\u00e4t toisiaan koko automatkan, syyttiv\u00e4t, piinasivat, kiusasivat ja yrittiv\u00e4t repi\u00e4 kappaleiksi.
\nOnneksi ruuhka laukesi Mechelininkadun alussa ja he p\u00e4\u00e4siv\u00e4t t\u00f6ihins\u00e4. Kun Karita j\u00e4i pois autosta, h\u00e4n s\u00e4h\u00e4hti ovenkolosta, ett\u00e4 puhutaan t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 kun tullaan t\u00f6ist\u00e4, ei tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n h\u00e4tik\u00f6ity\u00e4.<\/p>\n
Iltaruuhkassa riitely jatkui siit\u00e4 mihin se oli aamulla j\u00e4\u00e4nyt. Oli kuin ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ei olisi ollutkaan.
\nNina sanoi olevansa melko varma, ett\u00e4 mies oli jo h\u00e4ipynyt heid\u00e4n kaikkien rakkaiden tavaroidensa kanssa. Karita taas huusi, ett\u00e4 noin pahanilkisen ihmisen ei pit\u00e4isi asua toisten ihmisten kanssa.
\nJono t\u00f6kki.
\n– Mit\u00e4 sinulla oikeastaan on sit\u00e4 Paulaa vastaan, Nina kysyi.
\nKarita puolestaan halusi tiet\u00e4\u00e4, eik\u00f6 Nina n\u00e4hnyt, kuinka paljon Paula h\u00e4nt\u00e4 himoitsi, ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suorastaan rakasti Ninaa.
\nToinen nauroi pilkallisesti. Aina toinen oli mustasukkainen.
\n– Mustasukkainen! Karita parahti. Oliko viimekertainenkin muka vain mustasukkaisuutta. Ja siihenk\u00f6 ei muka ollut aihetta, Paulahan melkein j\u00e4i meille. Edes viikonlopun peuhaaminen ei riitt\u00e4nyt!
\n– Sin\u00e4 olet lapsellinen!
\nKarita pillahti itkuun. Jono l\u00e4hti vet\u00e4m\u00e4\u00e4n.
\nNina seisahtui kotitielle linja-autopys\u00e4kille ja veti Karitaa itse\u00e4\u00e4n vasten.
\n– Ei kulta riidell\u00e4 en\u00e4\u00e4 eih\u00e4n. Mit\u00e4 se mieskin siihen sanoo, kuulitko. Eik\u00e4 sinun tarvitse olla mustasukkainen. En min\u00e4 halua Paulaa, ajattelin vain ett\u00e4 h\u00e4n on meid\u00e4n tutuista ainoa, joka pystyy selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n miehen taustat.
\nKarita painoi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 Ninan rintaa vasten.
\nKyll\u00e4 h\u00e4n sen tiesi. Paula oli sent\u00e4\u00e4n poliisi, eik\u00e4 edes mik\u00e4 tahansa poliisi, vaan poliisi, joka p\u00e4\u00e4si kaikkiin tiedostoihin.
\n– Ehk\u00e4 min\u00e4 ylireagoin. Ehk\u00e4 min\u00e4 olen v\u00e4h\u00e4n mustasukkainen. Ehk\u00e4 meid\u00e4n kannattaisi ottaa yhteytt\u00e4 Paulaan. Ei en\u00e4\u00e4 riidell\u00e4.
\nN\u00e4in he my\u00f6s p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t.
\n– Sill\u00e4 miehell\u00e4 on muuten nimikin, Karita sanoi kun Nina survaisi matkaan.
\n– Niin on, Ben! Nina sanoi.
\nKotipihaan tullessa riita unohtui lopullisesti, kun he n\u00e4kiv\u00e4t ihmeen: talon toinen p\u00e4\u00e4ty oli jo kokonaan maalattu. Mies heilutti heille k\u00e4tt\u00e4\u00e4n jostakin korkealta ja jatkoi sitten viimeisi\u00e4 vetoja punamaalia. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n alkoi kavuta alas kuin oranki maalip\u00f6ntt\u00f6 toisessa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.
\n– Mit\u00e4s tyt\u00f6t tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t, h\u00e4n kysyi alhaalla.
\nTyt\u00f6t!
\nNinalta tuli jo savu korvista, mutta sitten h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 mies ei varmaankaan halunnut aloittaa sukupuolten sotaa, vaan k\u00e4ytti vain huomaamattaan vanhaa ilmausta. H\u00e4nkin oli kai niin innoissaan, ett\u00e4 ei ajatellut nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 pitemm\u00e4lle.
\nNen\u00e4kin oli maalista punainen.
\n– Hieno! he huokaisivat kuin yhdest\u00e4 suusta.<\/p>\n
Muutamat taidot ja opitut asiat seuraavat l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n \u2013 kuten maalaaminen.
\nMuistan lapsuudestani kuinka punamultaa keitettiin isossa tynnyriss\u00e4 ja joukkoon lis\u00e4ttiin mustaa j\u00e4te\u00f6ljy\u00e4. Tehtiin \u201d\u00f6ljymaalia\u201d. Jos suhde oli oikea, maali oli punaista eik\u00e4 mustaa.
\nSaimme j\u00e4te\u00f6ljy\u00e4 naapurin huoltamolta. Siihen aikaan \u00f6ljyn k\u00e4sittely oli paljon yksinkertaisempaa kuin nyky\u00e4\u00e4n, ei ollut niin v\u00e4li\u00e4, vaikka \u00f6ljy\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lorahti maahankin.
\nOlen ollut maalaamassa ulkorakennuksia ehk\u00e4 nelivuotiaana eli ensimm\u00e4isest\u00e4 maalauskerrasta on jo nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta. En muista lapsuudestani paljonkaan, mutta aina silloin t\u00e4ll\u00f6in jokin palanen loksahtaa kohdalleen, muistan viel\u00e4kin kuinka ensimm\u00e4inen koemaalaus j\u00e4tti sein\u00e4n sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 mustaksi.
\n– Siihen pit\u00e4\u00e4 panna lis\u00e4\u00e4 punamultaa, is\u00e4 sanoi ja moni oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 koko maali on pilalla, \u00f6ljy\u00e4 oli liikaa.
\nHetken keitt\u00e4misen ja punamullan lis\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen maali n\u00e4ytti ihan silt\u00e4 milt\u00e4 pitikin. Olen n\u00e4hnyt aitan j\u00e4lkeenkin p\u00e4in, sein\u00e4 on vuosikymmenten kuluttuakin melkein kuin uusi. Vain yhdelt\u00e4 sivulta aurinko on p\u00e4\u00e4ssyt haalistamaan sit\u00e4.
\nEn uskaltanut tunnustaa naisille ett\u00e4 min\u00e4kin arastelen korkeita paikkoja. Onneksi raja kulkee suurinpiirtein kaksikerroksisen talon r\u00e4yst\u00e4\u00e4n kohdalla eli ainoastaan naisten talon p\u00e4\u00e4dyt pelottivat etuk\u00e4teen.
\nNaisilla oli runsaasti puutavaraa tontillaan huolellisesti pinottuna, joten tein kunnon tellimet. Moni keikkuu huterilla portailla kun ei tied\u00e4 miten yksinkertaista telineiden teko on.
\nOikean ty\u00f6n tekeminen vet\u00e4\u00e4 kuitiksi, mutta onneksi saan hetken heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 sekoittaessani maalia ohuemmaksi. Aloitan tietenkin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4. En ulotu seisoviltani p\u00e4\u00e4tykolmion yl\u00e4osaan mutta k\u00e4yt\u00e4n omatekoista jatkovartta kun kukaan ei ole n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4. Maalia valuu vartta pitkin k\u00e4silleni mutta h\u00e4ll\u00e4 v\u00e4li\u00e4, jatkon ansiosta minun ei tarvitse nousta yht\u00e4 yl\u00f6s.
\nOlen saanut p\u00e4\u00e4tysein\u00e4n kokonaan maalatuksi kun naiset palaavat t\u00f6ist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Seuraavana aamuna k\u00e4tt\u00e4ni s\u00e4rkee mutta mieli on reipas. Vanha taika tuntuu toimivan. Olen raatanut lapsena ja nuorena niin paljon raskaissa maalaistalon t\u00f6iss\u00e4, ett\u00e4 lihakseni ja soluni suorastaan huutavat ty\u00f6t\u00e4. Olen raatajien j\u00e4lkel\u00e4inen monennessa polvessa, aina v\u00e4lill\u00e4 olen vain unohtanut sen. N\u00e4yt\u00f6n \u00e4\u00e4ress\u00e4 n\u00f6k\u00f6tt\u00e4ess\u00e4 surkastun muutamassa viikossa mutta palaudun \u00e4kki\u00e4 rehkiess\u00e4.
\nJos minua katsoo, ei uskoisi, ett\u00e4 minussa asuu kova ty\u00f6mies. N\u00e4yt\u00e4n pl\u00f6s\u00f6lt\u00e4, tyypilliselt\u00e4 kaupunkilaismiehelt\u00e4, joka ei ole koskaan tehnyt mit\u00e4\u00e4n kunnollista.
\nJa seh\u00e4n min\u00e4 tietysti my\u00f6s olen. T\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 tellimill\u00e4 k\u00f6ny\u00e4minen on kova rasitus, onneksi sent\u00e4\u00e4n tied\u00e4n ett\u00e4 ne kest\u00e4v\u00e4t.
\nToisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kapuaminen alkaa kuitenkin sujua yh\u00e4 kepe\u00e4mmin ja k\u00e4sikin tottelee paljon paremmin: sudin maalia sein\u00e4\u00e4n kuin vanha tekij\u00e4.
\nJa vanhahan min\u00e4 olenkin, ei siit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se. Mutta sen enemp\u00e4\u00e4 en el\u00e4m\u00e4\u00e4ni pohdi. Olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ett\u00e4 maalaan p\u00e4iv\u00e4n kerrallaan, enk\u00e4 ajattele kurjuuttani niin kauan kuin sein\u00e4\u00e4 riitt\u00e4\u00e4.
\n– Herttileijaa, Karita huokaisee kun n\u00e4kee toisenkin p\u00e4\u00e4dyn maalattuna.
\nTalon sivut ovat iisibiitti. En viitsi edes pystytt\u00e4\u00e4 telineit\u00e4 sivuseinille vaan maalaan tikkailta. R\u00e4yst\u00e4skorkeushan ei minua viel\u00e4 huimaa.
\nInnostun niin, ett\u00e4 nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 koko talo on punainen. Perjantaina kun naiset tulevat, my\u00f6s kaikki nurkkapielet ja r\u00e4yst\u00e4\u00e4t ovat valkoiset eli urakka on ohi.
\nVasta silloin huomaan yhden kauhean asian, jota en ole ajatellut ollenkaan. Tie kutsuu?
\nOlen maalannut itseni pussiin!<\/p>\n
Perjantai-iltana naiset kiertelev\u00e4t taloa innoissaan. He menev\u00e4t jopa kauemmaksi m\u00e4elle ihailemaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4. Minunkin on ment\u00e4v\u00e4 portille asti.
\n– Eik\u00f6 meid\u00e4n talo n\u00e4yt\u00e4kin hyv\u00e4lle, Karita sanoo.
\n– Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paljon isommalta, nyt kun se on maalattu, Nina s\u00e4est\u00e4\u00e4.
\nSitten he kinastelevat hetken, kenen idea talon maalaus oikein oli, eiv\u00e4tk\u00e4 p\u00e4\u00e4se yksimielisyyteen. Katselen k\u00e4tteni t\u00f6it\u00e4 ylpe\u00e4n\u00e4.
\nTalo on alunperin vuosisadan alusta mutta siihen on laitettu lautavuori joskus 1950-luvulla. Nykymittapuun mukaan talo on oikeastaan aika pieni, vain iso sali, keitti\u00f6, yksi makuuhuone ja vessa- ja eteistilat alhaalla.
\nYll\u00e4t\u00e4n itseni suunnittelemasta jo seuraavaa projektia, vaikka talo ei edes ole minun.
\nOlen aina pit\u00e4nyt k\u00e4sill\u00e4 tekemisest\u00e4. Siihen n\u00e4hden on kummallista, ett\u00e4 olen viett\u00e4nyt suurimman osan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n takana.
\nPunamulta valkoisin nurkin sopii t\u00e4h\u00e4n taloon erinomaisesti, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihan talolta, eik\u00e4 milt\u00e4\u00e4n mummonm\u00f6kilt\u00e4.
\nOlen aina inhonnut mummonm\u00f6kkej\u00e4.
\nKatselen ymp\u00e4rilleni. Olen melkein paratiisissa, ket\u00e4\u00e4n ei n\u00e4y, jos naisia ei lasketa, yht\u00e4\u00e4n taloa ei ole edes l\u00e4hell\u00e4. Naiset ovat osanneet valita pes\u00e4ns\u00e4 melkein er\u00e4maasta, vaikka t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ei ole kuin kivenheitto Helsinkiin. Tai puolen tunnin ajo, jos nykytermein lasketaan.
\nNaisilla tuntuu olevan perisuomalaisia tapoja \u2013 kuten perjantaipullo ja saunominen. Nina tunnustaa olevansa saunahullu, Karita kuulemma saunoo harvemmin. Paha vain ett\u00e4 pihan per\u00e4ll\u00e4 lymy\u00e4v\u00e4 puul\u00e4mmitteinen sauna vet\u00e4\u00e4 kuulemma viimeisi\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 sit\u00e4 ole kovin mukava k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 talvella.
\nKarita on selv\u00e4sti kaupungista, h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saunaa! Ninassa on havaittavissa maalaisnaisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4, h\u00e4n tarttuu toimeen eik\u00e4 valita.
\n– Jospa maalarimestari l\u00e4mmitt\u00e4isi meille viel\u00e4 saunan ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n, Nina ehdottaa. En tied\u00e4, onko h\u00e4n tosissaan vai kiusoitteleeko vain minua. L\u00e4hden talsimaan saunalle ja naiset kirmaavat per\u00e4ss\u00e4ni viinipullot kilisten.
\nEn ole koskaan k\u00e4ynyt saunalla asti, olen maalannut niin innokkaasti ett\u00e4 en ole edes tutustunut ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ni \u2013 tai heid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4.
\nSauna on synkk\u00e4 kuin y\u00f6 mutta mustuuden lis\u00e4ksi siin\u00e4 ei ole muita hyvi\u00e4 ominaisuuksia. Se on joskus historian saatossa muutettu savusaunasta jatkuval\u00e4mmitteiseksi eli oletettavasti l\u00f6ylytkin ovat mit\u00e4 ovat. Kiuas on sent\u00e4\u00e4n puukiuas.
\n– Jaahas, no t\u00e4m\u00e4 kyll\u00e4 odottaa purkutuomiota! totean heti ovella.
\nSaunankin edess\u00e4 on kantoja, joille naiset istahtavat pullojaan avaamaan. Min\u00e4kin saan lasin k\u00e4teeni.
\n– Maalarimestarille! Karita ehdottaa ja me kilist\u00e4mme.
\n– Sitten vain l\u00e4ht\u00f6sauna l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n, Nina sanoo tylysti.
\nJupisen ett\u00e4 minunhan piti saada olla kaksi viikkoa, mutta Nina muistuttaa aivan oikein, ett\u00e4 maalaukset on maalattu, puhe oli ett\u00e4 saan olla niin kauan kuin maalaus kest\u00e4\u00e4.
\nYrit\u00e4n ottaa hetkest\u00e4 kiinni ja tyhjenn\u00e4n viininlitkun yhdell\u00e4 kuotaisulla. Kummallista, ett\u00e4 kumpikaan ei edes nalkuta, vaan Karita kaataa lis\u00e4\u00e4.
\nKuulen ylistyst\u00e4 \u201don se kaunis\u201d ja \u201dei uskoisi ett\u00e4 se tosiaan on noin hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6inen\u201d. Tied\u00e4n ett\u00e4 he ihailevat taloa viel\u00e4 silloinkin, kun l\u00e4hden etsim\u00e4\u00e4n puita saunan nurkalta.
\nPuoliksi pilkottuja puita on hujan hajan tannerta kuin talvisodan pommin j\u00e4ljilt\u00e4. Tuntuu kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tarvittaisiin miest\u00e4 muuhunkin kuin maalauksen.
\nPilkon muutaman p\u00f6lkyn, ker\u00e4\u00e4n sylyksen tuohineen ja kannan puut kiukaan eteen.
\nKiuas on m\u00f6kkimallia, siin\u00e4 on ymp\u00e4rill\u00e4 vesitila eli vesi l\u00e4mpenee samalla tulella. Vett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan tarpeeksi eli voin tehd\u00e4 kiukaan alle tulet. Vanhat ajat palaavat kuin eilisp\u00e4iv\u00e4, kilpailen itseni kanssa, monelleko tikulla puut syttyv\u00e4t. Ensimm\u00e4isell\u00e4. Noo, kes\u00e4ll\u00e4 on helppo saada syttym\u00e4\u00e4n melkein mit\u00e4 tahansa.
\n– Onko siell\u00e4 vett\u00e4, Nina huutelee. Vastaan ett\u00e4 onon!
\nLis\u00e4\u00e4n puita, pienenn\u00e4n vetoa ja l\u00e4hden ulos vet\u00e4en savua sieraimiini. Tulee mieleen lapsuus ja el\u00e4m\u00e4ni maalla. Huokaan! Niihin aikoihin minulla ei ole en\u00e4\u00e4 paluuta.
\nP\u00e4\u00e4ttelen aivan oikein, ett\u00e4 vett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hakea talon nurkalla olevasta ulkohanasta ja l\u00e4hden tyhji\u00e4 sankoja roikottaen.
\nMatkaa on vain reilu sata metri\u00e4, mutta ennen kuin olen saanut kiukaan vesis\u00e4ili\u00f6n ja saunassa olevat saavit t\u00e4ytetyiksi, voinkin jo lis\u00e4t\u00e4 kiukaaseen toisen pes\u00e4llisen puita.
\nNaiset ovat hilpe\u00e4ll\u00e4 tuulella ty\u00f6viikon j\u00e4lkeen ja arvostelevat suoritustani kuin olisivat vedonly\u00f6ntikilpailussa.
\nKolme viinipulloa my\u00f6hemmin sauna on valmis.
\nNaiset saavat kylpe\u00e4 ensin, sitten min\u00e4 k\u00e4yn pikaisesti peseytym\u00e4ss\u00e4. Mielt\u00e4ni kalvaa se j\u00e4\u00e4hyv\u00e4issaunajuttu.
\n– Tuota noin… kaikesta huomaa, ett\u00e4 tarvitsisitte t\u00e4\u00e4ll\u00e4 miehen pysyv\u00e4mminkin… ja min\u00e4 tied\u00e4n mist\u00e4 te semmoisen saisitte.
\n– \u00c4l\u00e4 yrit\u00e4, Nina varoittaa mutta Karita tuntuu v\u00e4h\u00e4n kiinnostuvan.
\n– Miksi?
\n– Tekem\u00e4\u00e4n kaikenlaista! Vaikka uuden saunan!
\nHe selitt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 voivathan he palkata ammattimiehenkin jos silt\u00e4 tuntuu, he ovat tyytyv\u00e4isi\u00e4 n\u00e4in, t\u00e4ss\u00e4 on semmoista romantiikantuntua.
\n– Talvella varmaan onkin… jupisen.
\nHe ovat kuin eiv\u00e4t kuulisi. N\u00e4en ett\u00e4 Karita katsoo Ninaa melkein kuin kissanpentu.
\n– Mit\u00e4 sin\u00e4 sitten tekisit? Nina kysyy.
\n– Mit\u00e4 tahansa! Ihan mit\u00e4 tahansa! lupaan heti. T\u00e4m\u00e4 on minun viimeinen tilaisuuteni, nyt on pakko panna kaikki yhden kortin varaan.
\n– Kuten mit\u00e4? Karita kysyy.
\n– No onhan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaikka kuinka paljon teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Min\u00e4 voin purkaa t\u00e4m\u00e4n saunan ja tehd\u00e4 uuden vaikka talon yh-teyteen, olisihan se k\u00e4tev\u00e4mp\u00e4\u00e4 talvella.
\nKaikesta n\u00e4kee ett\u00e4 olisihan se.
\n– Mutta kaiken pit\u00e4\u00e4 tapahtua meid\u00e4n ehdoilla, muuten joudut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ilman varoitusaikaa, Nina sanoo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Varoitusvalon syttyess\u00e4 tajuan, ett\u00e4 fiestani voi henk\u00e4ist\u00e4 kohta viimeisen kerran. Olen ajanut sen loppuun. Ajan pois tielt\u00e4 pienen talon pihaan. Auto sammuu itsest\u00e4\u00e4n. On kaunis kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4. Kaksi naista on talonmaalauspuuhissa. Talon alaosa puoliv\u00e4liin asti on saanut punamullan. Nousen autosta. Naiset katsovat minua kummissaan kuin paratiisin uutta k\u00e4\u00e4rmett\u00e4. Ker\u00e4ilen v\u00e4hi\u00e4 kamojani autosta, pullo t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4. Jostakin talon […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1022","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1022","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1022"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1022\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1023,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1022\/revisions\/1023"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1022"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1022"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1022"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}