Mies istui lukusalin perimm\u00e4isess\u00e4 nurkassa ja odotti. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut kiirett\u00e4. H\u00e4nen katseensa seurasi laiskasti Svenska Dagbladetin k\u00e4\u00e4ntyilevi\u00e4 sivuja, joita toinen yht\u00e4 kiireet\u00f6n mies luki.
\nOli varhainen arkip\u00e4iv\u00e4, eik\u00e4 lukusalissa ollut kuin muutama mies. Opiskelijat ja koululaiset olivat viel\u00e4 kes\u00e4lomalla, muuten ne olisivat yritt\u00e4neet valloittaa t\u00e4m\u00e4nkin paikan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin saattoi tuoksahtaa vanhalta eltaantuneelta miehelt\u00e4, mutta kusi ei haissut, se kuului muihin kirjastoihin.
\nT\u00f6\u00f6l\u00f6n kirjaston lukusali oli lukusalien parhaimmistoa ja jo paikka itsess\u00e4\u00e4n torjui pahimpia tunkkiksia. Miehen teoria oli, ett\u00e4 valoisa ja avara kirjasto ei vet\u00e4nyt puoleensa pime\u00e4n kulkijoita.
\nH\u00e4n katsoi ymp\u00e4rilleen ja sitten yl\u00f6s. Kattoa my\u00f6ten t\u00e4ss\u00e4 paikassa oli hyv\u00e4 henki. Korkeat ikkunat toivat puiston sis\u00e4lle. H\u00e4n kuvitteli, ett\u00e4 kirjasto oli kasvanut puistikkoon.
\nH\u00e4n oli lukevinaan Expresseni\u00e4 mutta ei irrottanut katsettaan Svenska Dagbladetin lauantainumerosta.
\nUseimmat luulivat, ett\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6n kirjasto oli Alvar Aallon suunnittelema. Vain harvat tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 sen oli piirt\u00e4nyt arkkitehti Aarne Ervi, Aallon oppilas ja seuraaja. Miehenkin silmiin kirjasto n\u00e4ytti Aallon kyn\u00e4st\u00e4 syntyneelt\u00e4, mutta Ervin se oli. Avajaiset olivat olleet 1970.
\nSilloin h\u00e4n tosin oli ollut toisaalla, toisessa maassa ja toisissa teht\u00e4viss\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 olisi kiinnostanut edes n\u00e4in kauniin kirjaston avaaminen, h\u00e4n oli…
\nSvenska Dagbladet vapautui ja mies ravistautui muistoistaan. Vuosien kokemuksesta h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 lehdess\u00e4 ei olisi h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n, mutta silti h\u00e4n k\u00e4\u00e4nteli sivuja syd\u00e4n pamppaillen. H\u00e4n yritti olla kiirehtim\u00e4tt\u00e4. Ainahan olisi voinut sattua, ett\u00e4 joku oli seurannut h\u00e4nen touhujaan. H\u00e4n varautui kaikkeen aivan kuten h\u00e4nt\u00e4 oli opetettu.
\nEn\u00e4\u00e4 h\u00e4n ei vilkuillut ymp\u00e4rilleen. H\u00e4n oletti automaattisesti ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tarkkailtiin, niinp\u00e4 h\u00e4n luki uutisia sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 niit\u00e4 kuitenkaan lukematta. H\u00e4nen mieleens\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, vaikka h\u00e4n n\u00e4ytti tuon tuosta keskittyv\u00e4n johonkin mielenkiintoiseen lehdess\u00e4 olevaan kirjoitukseen.
\nSivut k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t yksi kerrallaan. H\u00e4nen rintaansa kuumotti. Lopulta, ikuisuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4, h\u00e4n oli oikealla sivulla. \u201dKontakt\u201d, sivun yl\u00e4reunassa luki.
\nH\u00e4n yritti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huolettomalta, aivan kuin olisi sattumalta l\u00f6yt\u00e4nyt lehdest\u00e4 henkil\u00f6kohtaista-palstan. H\u00e4n oli varma ett\u00e4 my\u00f6s n\u00e4ytti silt\u00e4, olihan h\u00e4n k\u00e4ynyt t\u00e4m\u00e4n saman harjoitellun rituaalin l\u00e4pi satoja kertoja.
\nJa aivan kuten h\u00e4n oli arvellutkin, mit\u00e4\u00e4n ei taaskaan ollut. Ei mit\u00e4\u00e4n. Eip\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n, kuinka olisi voinutkaan. Vuosien ja vuosikymmenten p\u00e4\u00e4st\u00e4kin h\u00e4nen oli pakotettava itsens\u00e4 rauhalliseksi. Tunteita ei saanut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 pintaan, koska h\u00e4nell\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4.
\nH\u00e4n tuhahti tahattomasti. Teht\u00e4v\u00e4.
\nEnt\u00e4 jos h\u00e4nelle olisi ollut viesti? H\u00e4n hymyili kuin olisi l\u00f6yt\u00e4nyt kiinnostavan ilmoituksen.
\n\u201dKeski-ik\u00e4inen nainen etsii nuorehkoa miest\u00e4 tositarkoituksella. Yst\u00e4v\u00e4lliset vastaukset nimimerkille \u201dKyps\u00e4 liitto 36\u201d.
\nLopussa oli pitk\u00e4 numerosarja, vuosikausia sitten tullut koodi.
\nH\u00e4n luki viestin uudestaan.
\n\u201dKeski-ik\u00e4inen nainen etsii nuorehkoa miest\u00e4 tositarkoituksella. Yst\u00e4v\u00e4lliset vastaukset nimimerkille \u201dKyps\u00e4 liitto 36\u201d.
\nH\u00e4nen t\u00e4ytyi kuvitella. H\u00e4nen mielikuvituksensa oli tehnyt h\u00e4nelle tepposet. H\u00e4n luuli saaneensa viestin!
\nH\u00e4n pakotti itsens\u00e4 rauhalliseksi. H\u00e4n ei ollut saanut viesti\u00e4, h\u00e4nen mielikuvituksensa oli kaiken takana, h\u00e4nen ikioma hulluutensa. H\u00e4n oli odottanut viesti\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet ja nyt h\u00e4n oli sen muka saanut. H\u00e4n tiesi itsekin, ett\u00e4 aika oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hiin ja siksi h\u00e4n oli antanut tunteilleen vallan, h\u00e4n, joka pystyi kytkem\u00e4\u00e4n tunteensa pois koska tahansa ja karkottamaan maailman.
\nH\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi rauhallisin tuskin vapisevin k\u00e4sin lehden loppuun ja palautti hyllyyns\u00e4. H\u00e4n poistui lukusalista kiireett\u00f6m\u00e4sti laahustaen ja j\u00e4tti kirjaston taakseen katsomatta. Kirjaston edess\u00e4 h\u00e4n pys\u00e4htyi Kari Juvan teoksen l\u00e4helle muka tarkastelemaan patsasta, joka oli h\u00e4nelle tuttua tutumpi. Todellisuudessa h\u00e4n odotteli, seurattiinko h\u00e4nt\u00e4.
\nKun ket\u00e4\u00e4n ei kuulunut, h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan kadulle. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n autoissa ei ollut outoa liikett\u00e4, eik\u00e4 kadulla k\u00e4vellyt ihmisi\u00e4, jotka olisivat edes vilkaisseet h\u00e4neen.
\nH\u00e4nen teki mieli juosta, mutta h\u00e4n k\u00f6ntysti rauhallisesti kadulle ja suuntasi m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen oloisesti kohti T\u00f6\u00f6l\u00f6n Akatemiaa. Nyt jos koskaan h\u00e4n tarvitsi paukun.
\nH\u00e4n tiesi kyll\u00e4, ett\u00e4 se oli vastoin kaikkia ohjeita ja erityisesti vastoin h\u00e4nen itsens\u00e4 laatimia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, mutta kaikkina n\u00e4in\u00e4 vuosina vain alkoholi oli lohduttanut h\u00e4nt\u00e4 ja antanut h\u00e4nelle voimaa.
\nH\u00e4n ojensi hiukan nuhraantuneen takkinsa portsarille v\u00e4hin elein. Muutama p\u00e4\u00e4 nousi tervehdyksen tapaiseen h\u00e4nen ty\u00f6ntyess\u00e4\u00e4n peremm\u00e4lle, mutta kukaan ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, ammattilaisten ei tarvinnut.
\nH\u00e4n sai tuopin eteens\u00e4 ennen kuin edes oli tilannut mit\u00e4\u00e4n.
\nOlutta s\u00e4rpiess\u00e4\u00e4n h\u00e4n mietti. H\u00e4nen t\u00e4ytyi saada yliote itsest\u00e4\u00e4n. Hulluudelle ei nyt ollut tilaa, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mielikuvitukselle.
\nH\u00e4n laittoi itsens\u00e4 t\u00f6ihin.
\nJos kaikki oli mielikuvituksen tuotetta, h\u00e4n alkoi olla vaarallinen. Jos h\u00e4n alkaisi toimia harhojensa varjolla, h\u00e4n saattaisi paljastaa kaiken.
\nMutta ent\u00e4 jos h\u00e4n olikin saanut viestin? Ent\u00e4 jos h\u00e4n oli niin tottunut ajatukseen, ett\u00e4 viesti\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 koskaan tulisi, ett\u00e4 oli ensimm\u00e4isell\u00e4 lukemiskerralla hyp\u00e4nnyt ilmoituksen yli \u2013 tai viel\u00e4 pahempaa: torjunut sen mielest\u00e4\u00e4n.
\nUusi tuoppi ilmestyi tyhjentyneen tilalle kuin taikaiskusta. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si mietteiss\u00e4\u00e4n.
\nKummin tahansa, asiaa ei voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4in. H\u00e4nen piti saada asiaan varmuus. Samaan kirjastoon h\u00e4n ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 voisi palata, sill\u00e4 jos h\u00e4nt\u00e4 seurattiin, se olisi ollut eritt\u00e4in ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4.
\nH\u00e4nen t\u00e4ytyi saada varmuus. H\u00e4nen piti menn\u00e4 toiseen kirjastoon. Hetken h\u00e4n ajatteli talsivansa nurkan taksiasemalle mutta sitten h\u00e4n tajusi ett\u00e4 h\u00e4nen piti pysy\u00e4 omana itsen\u00e4\u00e4n, samaisena nukkavieruna vanhana miehen\u00e4, johon kaikki olivat n\u00e4ill\u00e4 kulmilla tottuneet. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti menn\u00e4 Kallion kirjastoon ratikalla.
\nMuutaman ny\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen h\u00e4n l\u00e4hti matkaan. Portsari kumarsi linkkuun, t\u00e4m\u00e4 kun tiesi, ett\u00e4 tuolta hieman nukkavierulta miehelt\u00e4 sai ihme kyll\u00e4 aina hyv\u00e4n tipin riippumatta t\u00e4m\u00e4n humalan asteesta.<\/p>\n
Kallion kirjaston lukusalissa tuoksahti k\u00f6yhyys. Osa porukasta vietti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aikaansa, koska heill\u00e4 ei ollut muutakaan paikkaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 sai haista, mutta humalassa ei saanut olla.
\nTuiman n\u00e4k\u00f6inen t\u00e4ti seisoi p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti miehen edess\u00e4.
\n– Ettet sin\u00e4 vain olisi ottanut liikaa? t\u00e4ti tiukkasi.
\nMies suuttui mutta pakottautui pysym\u00e4\u00e4n niin rauhallisena kuin suinkin. H\u00e4nell\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4.
\n– Anteeksi?
\nT\u00e4ti mittaili h\u00e4nt\u00e4 katseellaan.
\n– Kysyin ett\u00e4 et kai sin\u00e4 ole ottanut liikaa?
\nMies oli h\u00f6lmistyvin\u00e4\u00e4n.
\n– Min\u00e4? En tietenk\u00e4\u00e4n. Satutko sin\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n tuleeko t\u00e4nne Svenska Dagbladet?
\nNainen naurahti. Kyll\u00e4 h\u00e4n sattui tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuten sin\u00e4kin. Sin\u00e4h\u00e4n k\u00e4yt lukemassa lauantain lehden joka viikko.
\nMies oli ymm\u00e4ll\u00e4. Tarkkailtiinko h\u00e4nt\u00e4 tosiaan?
\n– Anteeksi, h\u00e4n sanoi teenn\u00e4isen rauhallisesti.
\nNainen hymyili.
\n– No min\u00e4 olen useimmiten t\u00f6iss\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6n kirjastossa, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n selitti.
\nMieskin hymyili. Jaa-a.
\nIlmeisesti h\u00e4n l\u00e4p\u00e4isi testin, koska sai jatkaa matkaa. H\u00e4n oli tuskin ehtinyt istahtaa, kun nainen toi h\u00e4nelle Dagbladetin, ehk\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kadutti ett\u00e4 oli ollut niin tuimana.
\nNainen olisi kenties j\u00e4\u00e4nyt juttelemaan pitemm\u00e4ksikin aikaa, mutta mies alkoi lehteill\u00e4 saalistaan. Nainen toivotti hyvi\u00e4 lukuhetki\u00e4 ja poistui kirjaston uumeniin.
\nMies hengitti rauhallisesti sis\u00e4\u00e4n ja ulos ja pakotti itsens\u00e4 tyyntym\u00e4\u00e4n. Jos lehdess\u00e4 oli viesti, h\u00e4n tiesi, miten toimia. Jos lehdess\u00e4 ei ollut viesti\u00e4, h\u00e4n lukisi kontaktit ensi lauantaina, kuten h\u00e4nen piti.
\nH\u00e4n lehteili ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liian nopeasti oikealle sivulle ja luki sitten ahnaasti. Noin keskivaiheilla oli ilmoitus, johon h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 juuttuivat.
\n\u201dKeski-ik\u00e4inen nainen etsii nuorehkoa miest\u00e4 tositarkoituksella. Yst\u00e4v\u00e4lliset vastaukset nimimerkille \u201dKyps\u00e4 liitto 36\u201d.
\nH\u00e4n pani lehden v\u00e4lill\u00e4 kiinni ja k\u00e4\u00e4nsi sitten taas oikealle sivulle. Ilmoitus pysyi paikallaan, siit\u00e4 ei voinut erehty\u00e4.
\nH\u00e4n ei ollut kuvitellut eik\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 ollut tehnyt h\u00e4nelle tepposia. H\u00e4n oli kuin olikin saanut viestin!<\/p>\n
Mies l\u00e4hti p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isin askelin lukusalista. Sitten h\u00e4n muisti, ett\u00e4 lehti j\u00e4i p\u00f6yd\u00e4lle ja k\u00e4vi viem\u00e4ss\u00e4 sen paikoilleen.
\nKirjaston edustalla h\u00e4n pys\u00e4htyi korjaamaan keng\u00e4nnauhaansa. H\u00e4n erotti askeleet selv\u00e4sti. H\u00e4nt\u00e4 seurattiin.
\nKun h\u00e4n varovasti nosti katseensa, h\u00e4n n\u00e4ki naisten keng\u00e4t. H\u00e4n kohottautui nopeasti yl\u00f6s ja huomasi kirjaston naisen. Olikohan h\u00e4n unohtanut lukusaliin jotakin? H\u00e4n tunnusteli huomaamatta taskuaan: k\u00e4nnykk\u00e4 oli paikallaan, samoin lompakko ja avaimet.
\nH\u00e4n katsoi naista silmiin ja hymyili, kuten oli peilin edess\u00e4 opetellut.
\n– Hei, nainen sanoi.
\n– Hei, h\u00e4n sanoi hiljaa, mutta mietti samalla, mik\u00e4 naisen oikea rooli voisi olla. Oliko h\u00e4n kenties p\u00e4\u00e4llystakki? Tai jotain viel\u00e4 pahempaa?
\n– Minun vuoroni loppui juuri… ja kun min\u00e4 n\u00e4in sinut, ajattelin, ett\u00e4 min\u00e4p\u00e4 k\u00e4velenkin sinut kiinni… se oli semmoinen hetken p\u00e4\u00e4h\u00e4npisto, nainen selitti.
\nT\u00e4\u00e4ll\u00e4 ulkomaailmassa nainen ei n\u00e4ytt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n ankaralta, pikemminkin p\u00e4in vastoin. Mies analysoi naisen salamannopeasti: t\u00e4m\u00e4 oli viisiss\u00e4kymmeniss\u00e4 mutta ryhdiss\u00e4\u00e4n ja siististi pukeutunut, ei lihava eik\u00e4 laiha, tummahko mutta ei tummaverinen, ruskeat suuret silm\u00e4t, pohjoismainen nen\u00e4, silm\u00e4lasit, valkoiset hampaat, ei erityistuntomerkkej\u00e4 paitsi soikea syntym\u00e4merkki vasemman korvan alapuolella.
\n– Anteeksi, olin ajatuksissani, mies sanoi naista katsellen. H\u00e4n mietti edelleen naisen roolia.
\nNainen hymyili.
\n– \u00c4l\u00e4 nyt k\u00e4sit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin mutta min\u00e4 olen seurannut sinua… kun minulla on sit\u00e4 aikaa siell\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4, siell\u00e4h\u00e4n ei ole juuri h\u00e4iri\u00f6it\u00e4. – Sen takia min\u00e4 tulin juttusille… meill\u00e4 kun ei k\u00e4y kovin paljon asiakkaita, joita Ruotsin lehdet kiinnostaisivat…
\n– Ai niin, mies sanoi.
\nNainen katsoi h\u00e4nt\u00e4 nyt jo melkein nauraen.
\n– Etk\u00f6 sin\u00e4 huomaa t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n erikoista? h\u00e4n kysyi.
\nMies mietti. H\u00e4nen joskus kauan sitten harjaantuneet aivonsa ty\u00f6skenteliv\u00e4t kuumeisesti. Ehk\u00e4 erikoista oli se, ett\u00e4 noinkin nuori ja suhteellisen hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6inen nainen tuli juttelemaan h\u00e4nenkaltaiseen rahjukselle.
\n– Me puhumme koko ajan ruotsia \u2013 riikinruotsia viel\u00e4p\u00e4! nainen sanoi.
\nNiin tietysti. Nyt mieskin huomasi, ett\u00e4 kieli oli vaihtunut jo aikaa sitten. H\u00e4n oli ollut niin viestin viem\u00e4, ett\u00e4 ei ollut tajunnut.
\nTuommoiseen lipsahdukseen oli helppo suhtautua tyynesti.
\n– Aika hauskaa, h\u00e4n sanoi arkisesti.
\nSe ei tietenk\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt. H\u00e4nell\u00e4 oli oikeastaan jo kiire, mutta h\u00e4n ei halunnut paljastaa sit\u00e4 naiselle.
\n– Hei voisinko ehdottaa, ett\u00e4 k\u00e4v\u00e4isisimme vaikka kahvilla – tai oluella, ihan miten vain, h\u00e4n kysyi.
\nNainen suostui.
\n– Mutta vain t\u00e4m\u00e4n kerran. Yleens\u00e4 en l\u00e4hde tuntemattomien matkaan edes oluelle.
\n– Emmeh\u00e4n me nyt aivan tuntemattomia olekaan, mies sanoi.
\nNainen sanoi asuvansa T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4 ja ehdotti ett\u00e4 he menisiv\u00e4t ratikalla kotikulmille. Mies johdatti h\u00e4net pys\u00e4kille kuin entisaikojen ritari. Eestaas vellovat ajatukset riivasivat h\u00e4nt\u00e4 edelleen.
\nKaikkein v\u00e4hiten h\u00e4n kaipasi seuraa t\u00e4n\u00e4 nimenomaisena hetken\u00e4, mutta h\u00e4n ei halunnut antaa itsest\u00e4\u00e4n tyly\u00e4 mielikuvaa ja suostui naisen ehdotukseen. H\u00e4n ei muistanut milloin kukaan nainen olisi ollut h\u00e4nest\u00e4 kiinnostunut.
\nMies vei naisen Messeniukseen. Se oli kotoisa mutta siisti ja silti rento paikka. Paljastui ett\u00e4 nainen asui viereisell\u00e4 kadulla.
\nMies kysyi halusiko nainen sy\u00f6d\u00e4 mutta t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4ytyi, niinp\u00e4 he tilasivat \u201dvain oluet\u201d. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tutussa ravintolassa mies oli muistavinaan, ett\u00e4 oli n\u00e4hnyt naisen joskus aikaisemminkin t\u00e4ss\u00e4 samaisessa ravintolassa muutamien muiden naisten kanssa. Nainen sanoi k\u00e4yneens\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tytt\u00f6porukassa.
\n– T\u00f6ist\u00e4. K\u00e4yd\u00e4\u00e4n joskus t\u00f6iden j\u00e4lkeen v\u00e4h\u00e4n rentoutumassa kuten varmaan kaikki.
\nHe puhuivat edelleen ruotsia. Nainen kysyi, miss\u00e4 mies oli oppinut puhumaan noin hyvin riikinruotsia mutta mies vain kohautti harteitaan. H\u00e4n oli ollut joskus Ruotsissa.
\n– T\u00f6iss\u00e4k\u00f6? nainen kysyi.
\n– Tavallaan, mies vastasi mutta jatkoi sitten, ett\u00e4 oli ollut tutkimassa uusia mahdollisuuksia. Nainen ei kysellyt enemp\u00e4\u00e4.
\nSitten h\u00e4nen katseensa siristyi.
\n– Anteeksi, ett\u00e4 kysyn, mutta olitko sin\u00e4 \u00e4sken v\u00e4h\u00e4n huppelissa… siell\u00e4 kirjastossa… h\u00e4n sanoi.
\nMies nosteli taas hartioitaan, ehk\u00e4 h\u00e4n v\u00e4h\u00e4n oli.
\n– Miten sin\u00e4 sitten nyt olet selv\u00e4, nainen sanoi ihmetellen.
\nMies vastasi, ett\u00e4 se oli ammattisalaisuus eik\u00e4 selitt\u00e4nyt sen tarkemmin. Kaipa h\u00e4n sitten vain oli nopeasti selvi\u00e4v\u00e4\u00e4 lajia, jos ei juonut lis\u00e4\u00e4.
\nH\u00e4n heilautti lasiaan merkitsev\u00e4sti. H\u00e4n ei viitsinyt eik\u00e4 voinutkaan kertoa naiselle, ett\u00e4 oli saanut viestin ja h\u00e4nell\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4. Silloin h\u00e4n ei koskaan ollut humalassa.
\n– Mik\u00e4 sinun nimesi muuten on?
\nMies katsoi h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kummissaan. Nainenpa oli uteliasta lajia. Tai ehk\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n, kaipa se oli tavallista… kysy\u00e4 edes nimi, jos l\u00e4hti toisen mukaan.
\nMies mietti hetken.
\nNainen huomasi viiveen.
\n– Vai etk\u00f6 halua sanoa nime\u00e4si… vai etk\u00f6 muista, h\u00e4n kiusoitteli.
\nMies ryhdistyi. Tottakai h\u00e4n nyt nimens\u00e4 muisti. Eri asia oli mit\u00e4 nime\u00e4 h\u00e4n milloinkin k\u00e4ytti. Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n oli aina samanniminen.
\n– Min\u00e4 olen Kristian.
\nNainen tarttui h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti k\u00e4dest\u00e4.
\n– Min\u00e4 taas olen Karin… Lamberg.
\nVai oikein sukunimet ja kaikki. Mies ryk\u00e4isi.
\n– Anteeksi… min\u00e4 olen Kristian Jokimaa.
\nHe tilasivat toiset. Mies huomasi ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli sudenn\u00e4lk\u00e4 ja h\u00e4n sai naisenkin tilaamaan ruokaa. Nainen valitsi paistettua siikaa ja sienikastiketta, h\u00e4n sy\u00f6tt\u00f6kukonrintaa ja viherpippurikastiketta. Ruokajuomasta he tekiv\u00e4t kompromissin: olut sai j\u00e4\u00e4d\u00e4. Mies tilasi ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 Chablis Cuv\u00e9eta.
\nHe puhuivat ruokailun ajan tutusta aiheesta, T\u00f6\u00f6l\u00f6n kirjastosta ja sen taideteoksista. Mies tunnusti pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Kimmo Kaivannon auringonpaisteesta, nainen taas tykk\u00e4si eniten Veikko Nuutisen Suudelmasta.
\nMies tunsi liev\u00e4\u00e4 haikeutta. Miten sattuikaan ett\u00e4 h\u00e4n tapasi t\u00e4llaisen mukavan naisen juuri hetkell\u00e4, jolloin h\u00e4nen piti keskitty\u00e4 kokonaan muuhun asiaan. Mutta eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 toki ollut ensimm\u00e4inen kerta n\u00e4iden vuosien aikana.
\nHe ottivat kahvin kanssa konjakit. Mies pyysi laskun ja maksoi eleett\u00f6m\u00e4sti. Nainen vaikutti iloiselta. Heill\u00e4 oli ollut aika mukavaa.
\n– Anteeksi, mies sitten sanoi… mutta minun pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 huomenna matkalle ja kaikki tavarat on viel\u00e4 pakkaamatta.
\nNainen sanoi ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4, vaikka n\u00e4yttikin v\u00e4h\u00e4n silt\u00e4 ett\u00e4 ei oikein ymm\u00e4rt\u00e4nyt.
\n– Matkustatko sin\u00e4 pitk\u00e4lle ja kauanko viivyt, h\u00e4n kysyi.
\nMies mietti taas ehk\u00e4 sekunnin liian kauan. Sitten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kertoa melkein totuuden.
\n– Jaa, voin olla poissa jopa kuukausia, siksi t\u00e4m\u00e4 onkin v\u00e4h\u00e4n kiusallista…
\nNainen katsoi h\u00e4nt\u00e4 silmiin selityst\u00e4 odottaen.
\n– Kun sinua olisi ollut mukava tavata toistekin, h\u00e4n sanoi. Yll\u00e4tt\u00e4en h\u00e4n huomasi my\u00f6s tarkoittavansa mit\u00e4 sanoi. Mutta h\u00e4n ei voinut.
\nNainen ny\u00f6kk\u00e4si. Niinh\u00e4n se usein k\u00e4vi. Mutta voisivathan he tavata vaikka sitten kuukausien p\u00e4\u00e4st\u00e4, h\u00e4n ei karkaisi.
\nMies tiesi, ett\u00e4 nainen toivoi saavansa puhelinnumeron, niinp\u00e4 h\u00e4n kiirehti sanomaan:
\n– Tulen sitten kirjastoon, kun palaan matkoilta!
\nNainen naurahti.
\n– Tehd\u00e4\u00e4n niin, min\u00e4 odotan!
\nErotessa he halasivat kuten aikuiset halaavat: kevyesti ja l\u00e4hes huomaamatta. Oli kuin kaksi vanhaa tuttua olisi ollut yhdess\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Mies l\u00e4hti etel\u00e4\u00e4n, nainen pohjoiseen. Kumpikaan ei katsonut taakseen.
\nMies oli saapunut Tukholmaan Turusta Viking Amorellalla kello 19. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n oli venytellyt l\u00e4hist\u00f6n pubeissa pari tuntia ja ottanut sitten taksin Centralstadionille. H\u00e4n liikkui kevyin kantamuksin mukanaan vai reilunkokoinen musta olkalaukku. N\u00e4ytti silt\u00e4 kuin h\u00e4n olisi kiirehtinyt junalle, mutta h\u00e4np\u00e4 kurvasikin vessaan.
\nMies pujahti vapaaseen koppiin. H\u00e4n riisui takkinsa ja k\u00e4\u00e4nsi sen toisin p\u00e4in, mustasta tuli vaalea. Sitten h\u00e4n riisui nopeasti kenk\u00e4ns\u00e4 ja vaihtoi mustat housut ruskeisiin. Lopuksi h\u00e4n rullasi ohuen collegen pieneksi mytyksi ja puki takin p\u00e4\u00e4lleen.
\nVessasta kuului tasaista lorinaa ja rykimist\u00e4, muut toimittivat asioitaan. Mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ei ollut ilmassa. Mies kaivoi laukusta ruskean peruukin, jossa oli muutamia harmaita raitoja ohimoilla ja veti sen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Sitten h\u00e4n kiinnitti pienet ruotsalaistyyliset viikset nen\u00e4ns\u00e4 alle. Lopuksi h\u00e4n laittoi silmilleen modernit ohutsankaiset hieman tummennetut lasit.
\nEn\u00e4\u00e4 puuttui viime silaus. H\u00e4n otti olkalaukusta saksalaistyylisen hatun ja laittoi sen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Lopuksi h\u00e4n otti olkalaukusta muovipussin ja k\u00e4\u00e4nsi laukun nurin. Mustasta tuli ruskea. H\u00e4n vaihtoi siihen samanv\u00e4risen hihnan.
\nMies sulloi collegen ja passinsa muovipussiin ja ty\u00f6nsi sinne viel\u00e4 suomalaisuuden tunnuksen eli laivalta ostetun kossupullon. Sitten h\u00e4n veti henke\u00e4. Koko operaatioon oli mennyt ehk\u00e4 viisi minuuttia. Harjoitus teki mestarin.
\nH\u00e4n tunnusteli viiksi\u00e4\u00e4n ja avasi oven. Kukaan ei kiinnitt\u00e4nyt h\u00e4neen v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n huomiota, asiakkaat olivat ehtineet vaihtua. H\u00e4n poistui kahden vanhan miehen ryhm\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4 alhaalla kuin v\u00e4h\u00e4n h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n.
\nH\u00e4n suuntasi T-Centraliin p\u00e4in. Matkalla h\u00e4n pys\u00e4htyi lokerikon eteen ja laittoi muovipussinsa sinne. Kristian Jokimaa saisi viett\u00e4\u00e4 yhden y\u00f6n matkatavaralokerossa. Huomenna t\u00e4m\u00e4 sitten p\u00e4\u00e4sisi pankin tallelokeroon.
\nH\u00e4n laittoi avaimen taskuunsa kuin kuka tahansa matkamies, mutta se solahti pienest\u00e4 rei\u00e4st\u00e4 vuoren v\u00e4liin turvaan.<\/p>\n
Mies matkusti tunnelbanalla Mariatorgetin asemalle, kuten tavallista, ja k\u00e4veli siit\u00e4 kotiinsa G\u00f6tgatan 16. H\u00e4nen teki mieli piipahtaa johonkin l\u00e4hist\u00f6n pubiin, mutta h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 ei ollut tarpeeksi huoliteltu. Aseman vessassa h\u00e4th\u00e4t\u00e4\u00e4 kyh\u00e4tty asu ei kest\u00e4isi kriittist\u00e4 tarkastelua vaikka menettelikin kadulla.
\nSit\u00e4 paitsi h\u00e4nell\u00e4 oli kiire. H\u00e4nelleh\u00e4n oli viesti. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 se odottaisi h\u00e4nt\u00e4 kotona vain eritt\u00e4in kiireellisess\u00e4 tapauksessa, muuten se pit\u00e4isi hakea postilokerosta.
\nH\u00e4n seisoi hetken pime\u00e4ss\u00e4 eteisess\u00e4 ja antoi silmiens\u00e4 tottua h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n. Kaikki n\u00e4ytti samalta kuin seitsem\u00e4n kuukautta sitten, jolloin h\u00e4n oli viimeksi k\u00e4ynyt asunnossa. H\u00e4n kiirehti avaamaan vanhan ikkunan. T\u00e4ss\u00e4 kadun osassa talot olivat satoja vuosia vanhoja, joten ei ollut ihme, vaikka tuuletus ei toiminutkaan, jos huoneistossa ei asuttu.
\nAsunto oli ollut h\u00e4nen nimiss\u00e4\u00e4n jo montakymment\u00e4 vuotta. Kaikki muut talon asukkaat olivat tottuneet siihen, ett\u00e4 h\u00e4n oli suurimman osan vuotta poissa. H\u00e4nh\u00e4n asui p\u00e4\u00e4osin Espanjassa tai Britanniassa. Aikaisemmin h\u00e4n oli ollut t\u00f6iss\u00e4 ulkomailla, mutta nyt h\u00e4n oli jo el\u00e4kkeell\u00e4.
\nH\u00e4n oli alunperin valinnut huoneiston pitk\u00e4n harkinnan j\u00e4lkeen. Sinne voi tulla l\u00e4hes huomaamatta suoraan kadulta, eik\u00e4 portaikossa ollut kuin kolme muuta huoneistoa liiketilojen lis\u00e4ksi. Asunto itsess\u00e4\u00e4n oli kolmannessa eli toiseksi ylimm\u00e4ss\u00e4 kerroksessa.
\nH\u00e4n sytytti valon syd\u00e4n pamppaillen. Postiluukusta oli putoillut jos jonkinlaista roskaa niin ett\u00e4 eteinen oli lappusia ja lippusia puolillaan. H\u00e4n lajitteli tottuneesti mainokset ja mainoslehtiset eri pinoihin ja oikean postin erikseen.
\nViesti ei ollut erityisen kiireinen, koska se ei ollut tullut postin mukana. Jos kaikki onkin vain… \u00c4h, lopeta, h\u00e4n komensi itse\u00e4\u00e4n. Viesti oli postilokerossa ja h\u00e4n saisi sen huomenna.
\nH\u00e4n kellahti hetkeksi sohvalle. Se kuten kaikki muutkin kalusteet olivat niin vanhoja ett\u00e4 tuntuivat olevan samalta ajalta kuin itse asuntokin. H\u00e4n oli halunnut sisustaa huoneiston ajattomasti ja olikin onnistunut erinomaisesti.
\nEnsimm\u00e4isin\u00e4 vuosina h\u00e4n ei suinkaan ollut yksin, ja asunnolla oli t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4, mutta sitten kun… lopeta, h\u00e4n sanoi itselleen.
\nVuodet olivat todistaneet ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut oikeassa. Muut olisivat halunneet tukikohdan jostakin Farstasta k\u00f6yhien ja siirtolaisten parista, mutta h\u00e4n oli sanonut, ett\u00e4 jos he halusivat el\u00e4\u00e4 huomaamatonta ruotsalaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, heid\u00e4n piti pesiyty\u00e4 rikkaiden luo. Kukaan ei pystyisi edes kuvittelemaan heid\u00e4n kaltaistensa ihmisten el\u00e4v\u00e4t ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden keskell\u00e4.
\nH\u00e4n oli pit\u00e4nyt huoneiston senkin j\u00e4lkeen kun oli j\u00e4\u00e4nyt yksin. Sille oli varattu suuri teht\u00e4v\u00e4 ja h\u00e4n piti sen valmiina.
\nH\u00e4n ja asunto olivat vanhenneet ritirinnan. Kaksi kertaa h\u00e4n oli teet\u00e4tt\u00e4nyt huoneistoon remontin, toisen silloin, kun putket oli vaihdettu ja toisen muutama vuosi sitten, kun paikat alkoivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 r\u00e4nsistyneilt\u00e4.
\nNyt h\u00e4n oli harmaampi kuin huoneisto. Se taas johtui siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli yritt\u00e4nyt ik\u00e4\u00e4nty\u00e4 samaa tahtia kuin muut ik\u00e4isens\u00e4. Kylpyhuoneen peilist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 katsoi tuon ajatuksen ilmentym\u00e4: tyypillinen ruotsalainen mies, joka pukeutui saksalaisittain kest\u00e4viin mutta ei ihan uudenaikaisempiin vaatteisiin. H\u00e4n asetti peruukin v\u00e4h\u00e4n paremmin ja mietti pit\u00e4isik\u00f6 harmaata taas lis\u00e4t\u00e4. H\u00e4n kampasi viiksiins\u00e4 v\u00e4h\u00e4n harmaata v\u00e4ri\u00e4, mutta oli muuten tyytyv\u00e4inen matkamaskiinsa.
\nKello oli vasta v\u00e4h\u00e4n yli yksitoista illalla. H\u00e4n ehtisi viel\u00e4…
\nKiusaus k\u00e4vi lopulta liian suureksi ja h\u00e4n vaihtoi pikaisesti vaatteensa v\u00e4h\u00e4n kes\u00e4isempiin. Sitten h\u00e4n l\u00e4hti kohti l\u00e4hint\u00e4 terassia. H\u00e4n kuuli takaansa askelia mutta malttoi olla k\u00e4\u00e4ntym\u00e4tt\u00e4.
\n– Men herregud! Johan Berg, tuttu \u00e4\u00e4ni sanoi samalla kun h\u00e4n tunsi toverillisen l\u00e4im\u00e4isyn.
\n– Hauska n\u00e4hd\u00e4 sinua, olet siis palannut! Pitk\u00e4ksik\u00f6 aikaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa?
\nIs\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4h\u00e4n se siin\u00e4, Palle Masterton. H\u00e4n tervehti Pallea ilahtuneena. Vain muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi, h\u00e4n selitti, vain muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi, kuten tavallista.
\n– Mutta Palle, onpa hauska n\u00e4hd\u00e4, kerro kaikki! Menn\u00e4\u00e4n tuonne! h\u00e4n viittasi ja johdatti kaverinsa l\u00e4himp\u00e4\u00e4n pubiin, niit\u00e4h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 alueella riitti melkein joka askeleella.<\/p>\n
Puhelimen her\u00e4tyskellon soidessa h\u00e4n oli hetken vanhassa paremmassa maailmassa mutta tuli pian tolkkuihinsa. H\u00e4n pakottautui pystyyn ja suihkuun.
\nMennyt veti h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4kin puoleensa: h\u00e4n muisti kuinka he olivat kietoutuneet toisiinsa ja miten supattaneet salaisuuksia toistensa korvaan. Osa niist\u00e4 oli ollut elint\u00e4rkeit\u00e4, eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n muun korviin tarkoitettuja, osa vain rakastavaisten lepertely\u00e4.
\nTuota pikaa h\u00e4n oli jo aamupalalla ja ahmi tuoretta croisanttia ja kahvia pienen pirist\u00e4v\u00e4n anislik\u00f6\u00f6rin kera.
\nH\u00e4n tiesi, ett\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt avaimillaan postilokerolleen vaikka y\u00f6ll\u00e4, mutta h\u00e4n oli jo kauan sitten p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 k\u00e4vi postissa vain sen aukioloaikaan. Muutamat ihmiset ny\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t h\u00e4nelle kuin tutulle ainakin.
\nEnt\u00e4 jos lokerossakaan ei ole viesti\u00e4? Jos t\u00e4m\u00e4 kaikki on ollut v\u00e4\u00e4r\u00e4 h\u00e4lytys? h\u00e4n mietti.
\n\u00c4kki\u00e4k\u00f6s se selvi\u00e4isi eli oli turha h\u00f6lm\u00f6ill\u00e4.
\nLokerossa oli kolme kirjett\u00e4, yksi pankista, yksi salkunhoitajalta ja yksi tavallinen ruskea tunnukseton kirjekuori.
\nViesti! Se se oli!
\nH\u00e4n otti kuoret tyynt\u00e4 n\u00e4ytellen, ny\u00f6kk\u00e4ili yst\u00e4v\u00e4llisesti kuten kuuluikin, hymyili ja poistui rauhalliseen tyyliins\u00e4.
\nH\u00e4nen teki mieli pist\u00e4\u00e4 juoksuksi, mutta h\u00e4n tiesi ett\u00e4 se voisi olla vaarallista. Sen sijaan h\u00e4n poikkesi katukahvilaan ja tilasi yhden oluen. Vaikka asia olisi miten t\u00e4rke\u00e4, sit\u00e4 ei saanut pilata osoittamalla h\u00e4t\u00e4\u00e4ntymisen merkkej\u00e4.
\nOman huoneistonsa h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalossa h\u00e4n rep\u00e4isi kuoren auki. Sis\u00e4ll\u00e4 oli vain yksi ainoa paperi \u2013 oudontuntuinen lentolippu. Siin\u00e4 luki, ett\u00e4 Johan Bergille, id se ja se, oli varattu Iberian lentolippu Tukholmasta… Caracasiin viikon p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Eik\u00e4 muuta! Ei selityst\u00e4, vain yksi lentolippu. Caracashan oli Venezuelassa. H\u00e4n katsoi my\u00f6s lentokent\u00e4t, Arlanda \u2013 Simon Bolivar International.
\nH\u00e4n taiteili lipun lompakkoonsa.
\nOlkoon sitten niin. H\u00e4n oli saanut l\u00e4ht\u00f6k\u00e4skyn, jota h\u00e4nen piti noudattaa. Ei t\u00e4m\u00e4 ollut ensimm\u00e4inen kerta.
\nH\u00e4n pujahti G\u00f6tgatanin vilin\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi l\u00e4ht\u00f6p\u00e4iv\u00e4 tuli, sit\u00e4 kiihke\u00e4mmin h\u00e4n sit\u00e4 odotti. Vaikka h\u00e4n ei ollut saanutkaan ohjeita, h\u00e4n tiesi miten toimia. Olihan h\u00e4n itse ohjeiden takana.
\nUlkon\u00e4k\u00f6- ja pukeutumispuoli oli helppo. H\u00e4n olisi Johan Berg kuten passissa sanottiin. Laukkukin oli valmiiksi pakattu, se sis\u00e4lsi vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimm\u00e4n ja tulisi mukaan kabiiniin.
\nMutta ent\u00e4 perill\u00e4? Kuka h\u00e4n olisi siell\u00e4? H\u00e4n voisi olla Johan tai Kristian tai joku muu. Kaikki olivat olemassa ja h\u00e4nell\u00e4 oli heid\u00e4n kaikkien passit.
\nSen j\u00e4lkeen kun passintarkastus oli siirtynyt tietokonepohjaiseksi, suurin osa h\u00e4nenkin henkil\u00f6llisyyksist\u00e4\u00e4n oli lent\u00e4nyt roskiin. Osa oli toki viel\u00e4 tallella eri paikoissa lyhytaikaista sis\u00e4ist\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten mutta vain kolme henkil\u00f6llisyytt\u00e4 oli varmalla pohjalla.
\nH\u00e4n luki hieman huvittuneena kuinka yksi jos toinen matkustaja j\u00e4i vuoron per\u00e4\u00e4n kiinni v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 passista, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 taitavimpienkaan v\u00e4\u00e4rent\u00e4jien tuotteisiin ollut luottamista. Toisaalta h\u00e4n ihmetteli, eik\u00f6 kukaan toinen ollut keksinyt h\u00e4nen tapaansa hankkia henkil\u00f6llisyyksi\u00e4, mutta ilmeisesti ei, se vaati niin paljon aikaa ja vaivaa ja j\u00e4rjestelyj\u00e4 \u2013 ja rahaa tietenkin.
\nJos h\u00e4n olisi Venetzuelassa joku muu, h\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4isi olla mukanaan kaksi passia ja se oli aina riski. H\u00e4n ei koskaan matkustanut kahdella passilla.
\nNytkin Kristianin passi oli luotettavan pankin tallelokerossa. Kukaan ei ikimaailmassa saisi sit\u00e4 sielt\u00e4, ellei kaikki romahtaisi, ja silloinhan mill\u00e4\u00e4n ei olisi v\u00e4li\u00e4. Vain h\u00e4n voi k\u00e4yd\u00e4 hakemassa passinsa.
\nH\u00e4n puntaroi asiaa p\u00e4iv\u00e4kausia kotikadun ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n krouveissa ja kahviloissa. Niiss\u00e4 ei koskaan puuttunut seuraa varsinkaan iltaisin ja niinp\u00e4 nukkumaanmeno tuppasi viiv\u00e4stym\u00e4\u00e4n. Silti h\u00e4n oli valmis ja aina teht\u00e4v\u00e4n edellytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kunnossa.
\nKahta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti olla ottamatta riskej\u00e4. H\u00e4n olisi Johan my\u00f6s Venetzuelassa. Se oli poikkeuksellista mutta ehk\u00e4 viisasta. Nykyisten tullitarkastusten aikana ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen passin l\u00f6ytyminen ei olisi kovinkaan tavatonta, pikemminkin p\u00e4in vastoin. Eik\u00e4 sen tarvitsisi merkit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi k\u00e4ynyt huono onni. Niinkin voi joskus k\u00e4yd\u00e4, siksi onnen varaan ei koskaan pit\u00e4nyt rakentaa.
\nH\u00e4n mietti, miksi l\u00e4ht\u00f6 oli niin pian. Olisihan voinut olla mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4n ei olisi huomannut viesti\u00e4 Dagbladetista. Mutta toisaalta silloinhan h\u00e4n ei olisi tiennyt lipustakaan eli oli sama mille p\u00e4iv\u00e4lle se oli.
\nOlisiko ollut mahdollista ett\u00e4 h\u00e4n ei olisi huomannut viesti\u00e4? Ei tietenk\u00e4\u00e4n.
\nH\u00e4n my\u00f6nsi ett\u00e4 ei ollut heikoimpina aikoina p\u00e4\u00e4ssyt lukemaan Dagbladetia moniin kuukausiin mutta oli niiss\u00e4 tapauksissa tullut G\u00f6tgatanin asunnolle heti kun oli p\u00e4\u00e4ssyt.
\nTeoriassa oli mahdollista ett\u00e4 lippu olisi voinut menn\u00e4 vanhaksi mutta sit\u00e4kin varten oli ohjeet: h\u00e4n lent\u00e4isi kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 \u2013 tai kahden tai kolmen tai vaikka nelj\u00e4n mutta lent\u00e4isi joka tapauksessa.
\nH\u00e4n oletti ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oltaisiin vastassa m\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja sitten toistuvasti kuukauden v\u00e4lein kunnes h\u00e4n tulisi.
\nCaracas vaikutti omituiselta paikalta eik\u00e4 oikein tuntunut sopivan mihink\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ei ollut ihmetell\u00e4. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli totella ja toteuttaa ja ennen kaikkea suunnitella.
\nJoku tarvitsi h\u00e4nt\u00e4 juuri nyt. Joku joka tiesi. Jospa se joku… lopeta! H\u00e4n ei silti ollut lakannut toivomasta.
\nKaikkina n\u00e4in\u00e4 pitkin\u00e4 vuosina h\u00e4n oli uskonut, ett\u00e4 saa viestin. Ja nyt se oli tullut.<\/p>\n
Turvamies tarkisti n\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 h\u00e4nen passiaan jo toista kertaa. H\u00e4n n\u00e4ytti huolestuneelta. Mies sen sijaan katsoi touhua luottavaisena vaikka ajattelikin ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa teetetty passi paljastuisi.
\nTurvamies palautti passin.
\n– Onko t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6- vai lomamatka?
\n– Lomamatka, mies vastasi.
\nH\u00e4n tiesi ett\u00e4 rajatarkastuksessa ei kannattanut puhua yht\u00e4\u00e4n sanaa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4.
\n– Miss\u00e4 hotellissa te asutte?
\nOikea vastaus ei ollut mit\u00e4 se sinulle kuuluu.
\n– Yst\u00e4vien luona, mies sanoi.
\n– Ja ket\u00e4h\u00e4n he ovat?
\n– Yst\u00e4vi\u00e4 vain, haluatteko heid\u00e4n nimens\u00e4.
\nTurvamies katsoi h\u00e4nt\u00e4 halveksuen.
\n– En halua. Kannattaa varoa taskuvarkaita perill\u00e4! Seuraava!
\nJa nyt oltiin vasta Ruotsissa. Miest\u00e4 melkein nauratti. Jos oli virkaintoinen, oli virkaintoinen.
\nIhme kyll\u00e4 Iberian kone l\u00e4hti ajallaan. Mies nukahti melkein heti. H\u00e4n n\u00e4ki unta menneist\u00e4 ajoista. Her\u00e4tess\u00e4\u00e4n h\u00e4n huomasi olevansa omituisen levoton ja kiihkoissaan. H\u00e4n mietti herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, voisiko h\u00e4nt\u00e4 perill\u00e4 odottaa h\u00e4nen toiveidensa t\u00e4yttymys ja kaikkien aikojen yll\u00e4tys.
\nSy\u00f6misen j\u00e4lkeen h\u00e4n nukahti ja n\u00e4ki unta. He olivat yhdess\u00e4 leirill\u00e4. H\u00e4n rakasti niin ett\u00e4 sattui.
\n– Anteeksi, haluatteko te jotain juotavaa, lentoem\u00e4nt\u00e4 kysyi.
\nH\u00e4n oli kivahtamaisillaan ett\u00e4 tuonko takia sin\u00e4 her\u00e4tit minut, mutta pyysi sitten gintonicin tuplana.
\nJostakin syyst\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tarvittiin. Syy ei voinut olla v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen. H\u00e4n oli odottanut montakymment\u00e4 vuotta, eik\u00e4 h\u00e4neen oltu otettu yhteytt\u00e4.
\nKuka olisi voinut ottaa h\u00e4neen yhteytt\u00e4? Todenn\u00e4k\u00f6isesti kukaan j\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neist\u00e4 ei tiennyt h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Vain h\u00e4n pystyi todistamaan muille, kuka oli, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut turvallista keinoa ottaa yhteytt\u00e4 kehenk\u00e4\u00e4n. Kaikki olivat kuolleet. Ja ne jotka eiv\u00e4t olleet kuolleet eiv\u00e4t tienneet h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.
\nKerran oli n\u00e4ytt\u00e4nyt silt\u00e4, ett\u00e4 kaikki alkaisi uudestaan, mutta juuri kun h\u00e4n oli ollut v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 ottaa yhteytt\u00e4 uusiin ihmisiin, toiminta oli loppunut yht\u00e4 nopeasti kun oli ollut aikeissa alkaakin.
\nH\u00e4n oli yksin. H\u00e4n oli ollut yksin kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet.
\nH\u00e4n oli saanut vain yhden m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen. Mit\u00e4 tahansa tapahtuukin, ole valmis \u00e4l\u00e4k\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n, toistan, \u00e4l\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n ennen kuin sinuun otetaan yhteytt\u00e4.
\nSit\u00e4 h\u00e4n oli miettinyt miettim\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4nkin.
\nH\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n kuhisi. H\u00e4n tilasi lis\u00e4\u00e4 juotavaa ja pakotti sen j\u00e4lkeen itsens\u00e4 uneen. Teht\u00e4v\u00e4\u00e4 suorittaessaan h\u00e4n pystyi mihin vain. Kuten nukkumaan silloin kun katsoi sen tarpeelliseksi.
\nH\u00e4n her\u00e4si omaan painajaiseensa ja mietti oliko huutanut. Kone oli melkein tyhj\u00e4. H\u00e4n tilasi uuden tuplagintonikin ja ummisti silm\u00e4ns\u00e4 vaikka ei nukkunutkaan.
\nKaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet… Miksi h\u00e4n oli saanut viestin juuri nyt? Miksei kukaan ollut ottanut yhteytt\u00e4 h\u00e4neen kertaakaan aikaisemmin? Kenties kukaan ei tosiaan tiennyt h\u00e4nen olemassaolostaan. Mutta kuka tiesi h\u00e4nest\u00e4 nyt?
\nKun juomat tulivat, h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4ili ja n\u00e4ytteli yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4, kuten koneessa kuului. Molemmat paukut juotuaan h\u00e4n k\u00e4veli vessaan. Lentoem\u00e4nt\u00e4 hymyili takaisin. H\u00e4n viittasi itse\u00e4\u00e4n ja paikkaansa.
\nPalatessa uudet juomat jo odottivat h\u00e4nt\u00e4.
\nVoiko t\u00e4m\u00e4 olla ansa? Mutta mit\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 oli j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 ansa toiselle puolelle maailmaa?
\nEi yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.
\nH\u00e4n oli ideologi ja tiesi, ett\u00e4 kaikissa toimissa t\u00e4ytyi olla jokin j\u00e4rki, vaikka silt\u00e4 ei olisi n\u00e4ytt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n.
\nLopeta! Kaikki selvi\u00e4\u00e4 kyll\u00e4. Muista mit\u00e4 itse olet aina sanonut: on tilanteita, joista p\u00e4\u00e4see vain ottamalla selv\u00e4\u00e4 mist\u00e4 on kysymys. Kaikkea ei voi ratkaista ajattelemalla.
\n– Sinun teht\u00e4v\u00e4si on suunnitella. Pid\u00e4kin huolta, ett\u00e4 suunnitelmat toimivat! h\u00e4nelle oli sanottu.
\nMuut olivat aina toteuttaneet h\u00e4nen suunnitelmansa mukisematta. Paitsi lopussa. Jos muut eiv\u00e4t olisi yhden ainoan kerran tehneet toisin kuin h\u00e4n sanoi, n\u00e4in ei olisi k\u00e4ynyt, ei ikimaailmassa.
\nMutta kukaan ei ollut uskonut h\u00e4nt\u00e4 silloin, ei edes A. He eiv\u00e4t olleet piitanneet h\u00e4nen varoituksistaan vaan syytt\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 petturuudesta.
\nPikakokouksessa p\u00e4\u00e4dyttiin siihen, ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut liian kauan ideologina! Niinp\u00e4 h\u00e4net vapautettiin teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n toistaiseksi ja h\u00e4n sai menn\u00e4 Ruotsiin valmistelemaan syksyn nelj\u00e4tt\u00e4 vaihetta.
\nH\u00e4n oli yritt\u00e4nyt parhaansa mukaan selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mist\u00e4\u00e4n v\u00e4symisest\u00e4 ei ollut kysymys. He eiv\u00e4t voisi jatkaa samalla tavalla, heid\u00e4n pit\u00e4isi hajaantua ja kokoontua uudestaan syksyll\u00e4. Kaikki h\u00e4nen laskelmansa ja tietonsa n\u00e4yttiv\u00e4t punaista.
\n– Uskokaa nyt vaan minua! Milloin min\u00e4 muka olisin johtanut teit\u00e4 harhaan, sanokaa yksikin esimerkki. Eiv\u00e4tk\u00f6 kaikki minun laatimani suunnitelmat ole toimineet?
\nEiv\u00e4t he uskoneet.
\n– Sin\u00e4 menet nyt Ruotsiin ja teet mit\u00e4 sanotaan, onko selv\u00e4!
\nTottakai se oli selv\u00e4.
\nKoneessa alkoi olla kuuma, ilmeisesti he l\u00e4hestyiv\u00e4t l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 vy\u00f6hykett\u00e4.
\nKapteeni kuuluttikin ett\u00e4 Caracasissa oli 31 astetta l\u00e4mmint\u00e4 ja kosteuden takia se tuntui viel\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4lt\u00e4.
\nH\u00e4n viikkasi ohuen pikkutakkinsa olkalaukkuunsa. H\u00e4nelle tuo l\u00e4mp\u00f6tila ei ollut l\u00e4mp\u00f6 eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n, h\u00e4n oli tottunut aavikolla yli 50 asteen keleihin. Mutta h\u00e4n ei halunnut erottua paikallisista asukkaista, jotka oletettavasti olisivat paitasillaan.
\nH\u00e4n oli k\u00e4ynyt Caracasissa yhden ainoan kerran mutta olisi pystynyt luettelemaan pitk\u00e4n rimpsun faktoja ulkomuistista kuin vett\u00e4 vain. Erikoisinta mit\u00e4 h\u00e4n muisti olivat mustat oravat, joita ei ollut miss\u00e4\u00e4n muualla maailmassa. Ehk\u00e4p\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kisi niit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4kin reissulla.<\/p>\n
Miehest\u00e4 tuntui hassulta, ett\u00e4 h\u00e4n voi olla oma itsens\u00e4. H\u00e4n ei r\u00e4p\u00e4ytt\u00e4nyt silm\u00e4\u00e4ns\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaikka tullimies oli tutkivinaan h\u00e4nen passiaan huolellisesti ja vaikka t\u00e4m\u00e4 kyseli tuttua litaniaansa ty\u00f6- vai lomamatkasta.
\nAinoa pieni riski, mik\u00e4 voisi kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota, oli ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut matkatavaroita, vain olkalaukku, mutta moni muukin liikkui lentoasemalla pelk\u00e4n laukun kanssa.
\nH\u00e4n oli ostanut Arlandasta tuliaisiksi konjakkia ja suklaata, kuten matkustavaiset tekiv\u00e4t. Hetken mielijohteesta h\u00e4n oli ostanut my\u00f6s pienen kultaisen riipuksen.
\nPeilist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 katsoi tyypillinen turisti, jolle reissaaminen oli mennyt veriin. Eik\u00e4 h\u00e4n ollutkaan asialla ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. H\u00e4n tiesi ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oltaisiin vastassa. Vaikka kentt\u00e4 olikin muuttunut ja laajentunut sitten edellisvierailun, h\u00e4n tiesi miss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 odotettaisiin. Perimm\u00e4isess\u00e4 nurkassa ulostulosta katsoen vasemmalla.
\nSellaisen suunnitelman h\u00e4n oli aikoinaan laatinut ja sit\u00e4 oli noudatettu kaikilla lentomatkoilla. Perimm\u00e4isess\u00e4 nurkassa vasemmalla, olipa nurkka sitten vaikka lentoaseman toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4.
\nSysteemi oli sik\u00e4li takuuvarma, ett\u00e4 ei ollut v\u00e4li\u00e4, vaikka ulostulo olisi siirretty toiseen paikkaan.
\nToinen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 oli, ett\u00e4 jos kukaan ei olisi h\u00e4nt\u00e4 vastassa, seuraavat treffit olisivat kolmen tunnin kuluttua samassa nurkassa. Jos kukaan ei tulisi silloinkaan, seuraava tapaaminen olisi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 samaan aikaan kuin alkuper\u00e4inen lento tuli ja sitten taas kolmen tunnin kuluttua ja niin edelleen.
\nMies n\u00e4ki jo kaukaa, ett\u00e4 nurkassa seisoskeli toimettomana yksi ainoa ihminen \u2013 nuori nunna.
\nNunna!
\nMiten nunna voi liitty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n?
\nKerrankin h\u00e4nkin yll\u00e4ttyi. H\u00e4n oli jo melkein valmis ajattelemaan, ett\u00e4 nunna oli v\u00e4\u00e4r\u00e4 h\u00e4lytys, mutta h\u00e4net huomattuaan t\u00e4m\u00e4 l\u00e4hti vaivihkaa liikkeelle kohti ulko-ovea, kuten ohjeissa sanottiin.
\nMies seurasi nunnaa huomaamattoman matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut kiirett\u00e4, t\u00e4rkeint\u00e4 oli varmistaa ett\u00e4 kukaan ei seuraisi heit\u00e4. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 opas pys\u00e4htyisi odottamaan seuraavaan kulmaukseen, jos h\u00e4nt\u00e4 ei rupeaisi kuulumaan.
\nNunna jatkoi m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisin askelin suoraan bussiin ja mies seurasi h\u00e4nt\u00e4 kuin sattumalta. Nunna istui keskivaiheille, mies muutamaa penkkirivi\u00e4 kauemmaksi. H\u00e4n maksoi oman matkansa pienimm\u00e4ll\u00e4 setelill\u00e4, jonka oli saanut rahanvaihdossa.
\nH\u00e4n tiesi vanhastaan ett\u00e4 matka Caracasin keskustaan oli 21 kilometri\u00e4, mutta nyt se tuntui i\u00e4isyydelt\u00e4.
\nNunna oli her\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nen uteliaisuutensa. Miksi joku nunna opasti h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4nen oppaakseen olisi sopinut pikemminkin ihan joku muu.
\nV\u00e4h\u00e4lt\u00e4 piti ett\u00e4 h\u00e4n ei olisi \u00e4lynnyt nousta autosta, kun nunna l\u00e4hti, niin varma h\u00e4n oli ett\u00e4 he ajaisivat keskustaan asti. Mutta nunna j\u00e4tt\u00e4ytyi autosta pois keskelle ei mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ylitti tien keskelt\u00e4 hiljaista katua ja alkoi seurata korkeaa muuria.
\nMuuri kaartoi loivasti oikealle.
\nYht\u00e4kki\u00e4 nunna katosi sein\u00e4\u00e4n.
\nKun mies tuli paikalle, sein\u00e4st\u00e4 aukeni pieni ovi ja sielt\u00e4 ojentui nuoren naisen k\u00e4si. Mies pujahti ovesta, joka sulkeutui saman tien.
\nHe tulivat h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n, jota pitkin nunna retuutti miest\u00e4 syvemm\u00e4lle paksujen muurien sis\u00e4\u00e4n.
\nT\u00e4m\u00e4n t\u00e4ytyi olla luostari.
\nJa siit\u00e4 h\u00e4n ei taas voinut p\u00e4\u00e4tell\u00e4 kuin yhden asian: h\u00e4n oli nunnaluostarissa. H\u00e4n olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt olla hiirenhiljaa, vaikka nunna ei koko ajan olisikaan n\u00e4ytt\u00e4nyt vaikenemisen kansainv\u00e4list\u00e4 merkki\u00e4.
\nHe vaelsivat puolipimeit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 ties kuinka kauan. Jos tarkoitus oli eksytt\u00e4\u00e4 mies, teht\u00e4v\u00e4 oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan, sill\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi aina takaisin sinne mist\u00e4 oli l\u00e4htenyt. Mutta ilmeisesti tarkoitus oli jokin muu, koska yht\u00e4kki\u00e4 nunna pys\u00e4htyi niin ett\u00e4 mies t\u00f6rm\u00e4si h\u00e4neen takaap\u00e4in.
\nNunna veti h\u00e4net kammioon, jossa oli vain tuoli, p\u00f6yt\u00e4 ja kapea s\u00e4nky. Varmaankin t\u00e4m\u00e4 oli jonkun nunnan luostariasunto. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli annos lihaa, leip\u00e4 ja vesimuki.
\nNunna n\u00e4ytti ruokaa ja ny\u00f6kk\u00e4si. Sitten h\u00e4n pyysi kehnohkolla englannilla miest\u00e4 odottamaan, h\u00e4nt\u00e4 tultaisiin hakemaan ja katosi ovesta.
\nMies s\u00f6i niukan mutta maittavan aterian ja j\u00e4i sitten rauhallisesti istumaan tuolille. Kun ket\u00e4\u00e4n ei kuulunut, h\u00e4n kellahti s\u00e4ngylle.
\nH\u00e4n ep\u00e4ili, ettei ollut kovin hyv\u00e4 juttu, jos h\u00e4net l\u00f6ydett\u00e4isiin nunnaluostarista jonkun nunnan pyhimm\u00e4st\u00e4, mutta koska h\u00e4nen oli k\u00e4sketty odottaa, h\u00e4n antoi itselleen luvan nukahtaa.
\nEi pid\u00e4 huolehtia asioista, joista ei pid\u00e4 huolehtia, h\u00e4n ajatteli.
\nH\u00e4n her\u00e4si oven rapsahdukseen ja hyp\u00e4hti yl\u00f6s.<\/p>\n
– Shhhh, nunna n\u00e4ytti etusormi huuliensa edess\u00e4 ja rupesi sitten vet\u00e4m\u00e4\u00e4n miest\u00e4 per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. – Anteeksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kesti, vanhempi nunna sanoi saksaksi, – mutta meid\u00e4n t\u00e4ytyi odottaa, ett\u00e4 luostari hiljenee.
\nMies ny\u00f6kk\u00e4si. H\u00e4n ei edes ihmetellyt, ett\u00e4 h\u00e4nelle puhuttiin saksaa, se oli ehk\u00e4 h\u00e4nen toiseksi luontevin kielens\u00e4.
\n– Ei se mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n tyytyi sanomaan.
\n– Oliko ruoka hyv\u00e4\u00e4, nunna kysyi hymyillen. Mies kiitti ruuasta samalla lailla hymyillen. Nunna vakavoitui.
\n– T\u00e4m\u00e4 on hieman erikoista… en oikein tied\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4n selitt\u00e4isi, t\u00e4m\u00e4 on niin tavatonta.
\nH\u00e4n oli selv\u00e4sti punehtunut. N\u00e4ki ett\u00e4 jonkin selitt\u00e4minen oli kiusallista.
\n– Sanokaa vain niin kuin asia on, mies sanoi tyynesti, – olen tottunut sellaiseen.
\n– Niin varmaankin…
\nSilti nunnan oli vaikea jatkaa. H\u00e4n punehtui lis\u00e4\u00e4.
\n– Minuun te voitte luottaa, mies sanoi, – min\u00e4 en paljasta tietojani kenellek\u00e4\u00e4n.
\nNunna ny\u00f6kk\u00e4si.
\n– Min\u00e4 tied\u00e4n sen mutta silti…
\nH\u00e4n kokosi itse\u00e4\u00e4n. Mies antoi h\u00e4nelle aikaa.
\n– Kaikessa rauhassa vain.
\n– T\u00e4m\u00e4 voi olla teille jopa aikalailla j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4… en oikein tied\u00e4 mist\u00e4 aloittaisin ja miten t\u00e4m\u00e4n kertoisin, mutta ehk\u00e4p\u00e4 minun ei tarvitsekaan…
\nMies ny\u00f6kk\u00e4ili, h\u00e4n kannusti nunnaa jatkamaan. Lopulta t\u00e4m\u00e4 sai sanotuksi:
\n– Meid\u00e4n abbedissa on hirve\u00e4n sairas… t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen viimeinen toiveensa… ja h\u00e4n on aina ollut niin hyv\u00e4…
\nSitten h\u00e4n puhkesi lohduttomaan itkuun.
\nMies nousi paikaltaan ja rutisti nunnan itse\u00e4\u00e4n vasten.
\n– Rauhallisesti vain, ei ole mit\u00e4\u00e4n kiirett\u00e4…
\n… ja minusta tulee seuraava abbedissa, nunna sanoi yh\u00e4 itkien.
\n– Niin niin, mies lohdutti.
\n… niin min\u00e4 sitten suostuin t\u00e4h\u00e4n j\u00e4rjestelyyn, jumala antakoon minulle anteeksi, ajattelin, ett\u00e4 voin tehd\u00e4 rakastetulle ja kunnioitetulle abbedissalle t\u00e4m\u00e4n viimeisen palveluksen, vaikka se tuntuikin minusta aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4.
\n– Aivan, aivan…
\nMieless\u00e4\u00e4n mies mietti, ett\u00e4 mik\u00e4h\u00e4n ihmeen palvelus oikein mahtoi olla kyseess\u00e4.
\n– Eik\u00e4 minua kaduta… mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 en olisi saanut antaa lupaa salakuljettaa teit\u00e4 t\u00e4nne. Min\u00e4 rukoilen koko loppuel\u00e4m\u00e4ni, ett\u00e4 saisin t\u00e4m\u00e4n teon anteeksi, kunpa jumala vain voisi antaa sen minulle anteeksi…
\nMies oli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 sanoa ett\u00e4 tottakai h\u00e4n voi, kaikki on anteeksi annettu, mutta sitten h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 eih\u00e4n h\u00e4n ollut jumala. H\u00e4nen teki mieli l\u00e4psi\u00e4 nunnaa poskille, kuten h\u00e4n olisi tehnyt jos joku heist\u00e4 olisi ruvennut hysteeriseksi, mutta t\u00e4t\u00e4 vanhaa ja jo nyt haurasta nunnaa h\u00e4n jotenkin s\u00e4\u00e4li ja yritti l\u00e4psimisen sijasta vain tyynnytell\u00e4.
\n– Teh\u00e4n ett\u00e4 viel\u00e4 ole abbedissa… jospa minun tuomiseni synti menee sen edellisen abbedissan tiliin, h\u00e4n yritti.
\nNunna ulvaisi, ilmeisesti se oli h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n viel\u00e4 pahempaa.
\nMies silitti nunnan poskea, kaikkeen sit\u00e4 joutui.
\n– Kyll\u00e4 jumala n\u00e4kee t\u00e4m\u00e4n teon hyv\u00e4n tarkoituksen, ei teid\u00e4n tarvitse olla huolissaan, kaikki on jo varmaan anteeksi annettu…
\nNunna rauhoittui kuin jumala itse olisi luvannut h\u00e4nelle anteeksiannon. Miehess\u00e4 oli yh\u00e4 karismaa. H\u00e4n osasi olla ideologi, vaikka liike olikin h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmastaan toisen \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4n liike.
\n– Luuletteko tosiaan, nunna kysyi.
\n– Tottakai, min\u00e4 tied\u00e4n!
\n– No sitten! nunna sanoi ja lateli heti per\u00e4\u00e4n litanian avemariaa.
\n– Meid\u00e4n rakastettu ja kunnioitettu abbedissamme halusi viimeiseksi teokseen tavata teid\u00e4t ja niin me sitten ryhdyimme t\u00e4h\u00e4n tekoon, seuratkaa siis minua. Mutta min\u00e4 varoitan, ett\u00e4 h\u00e4n on hyvin hauras, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 saa rasittaa. Te voitte olla h\u00e4nen luonaan aamuun asti, sitten teid\u00e4t vied\u00e4\u00e4n luostarista pois kuten tuotiinkin.
\nMies sanoi ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4hti seuramaan vanhaa nunnaa h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin.
\nPainava ovi avautui ja nunna viittasi miehen sis\u00e4\u00e4n. Sitten ovi sulkeutui. Vanha nunna j\u00e4i oven ulkopuolelle \u2013 kuten kaikki mennyt!<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mies istui lukusalin perimm\u00e4isess\u00e4 nurkassa ja odotti. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut kiirett\u00e4. H\u00e4nen katseensa seurasi laiskasti Svenska Dagbladetin k\u00e4\u00e4ntyilevi\u00e4 sivuja, joita toinen yht\u00e4 kiireet\u00f6n mies luki. Oli varhainen arkip\u00e4iv\u00e4, eik\u00e4 lukusalissa ollut kuin muutama mies. Opiskelijat ja koululaiset olivat viel\u00e4 kes\u00e4lomalla, muuten ne olisivat yritt\u00e4neet valloittaa t\u00e4m\u00e4nkin paikan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin saattoi tuoksahtaa vanhalta eltaantuneelta miehelt\u00e4, mutta kusi […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1030","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1030","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1030"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1030\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1031,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1030\/revisions\/1031"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1030"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1030"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1030"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}