KISSAN TUOKSU<\/p>\n
Olen saanut kutsun viimeiselle iltapalalle. K\u00e4nnykk\u00e4ni on Teilaajan pyynn\u00f6st\u00e4 soittanut hautajaisoratorion. Voimme samalla keskustella uudesta kirjastani.
\nAi niin ja hei, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on muutamia muitakin.
\nArvaan, ett\u00e4 ainakin osa on \u00e4\u00e4rilaidan feministej\u00e4. Parin kolmen brandyhuikan j\u00e4lkeen olen valmis.
\nEi vainen. Viel\u00e4 yksi.
\nMietin matkalla, haluaisinko itsek\u00e4\u00e4n lukea kirjaani. K\u00e4yn saman tien l\u00e4pi kaikki tulevat kirjani. \u201cEi\u201c, \u201ckyll\u00e4\u201c, \u201cEn osaa sanoa\u201c.
\nP\u00e4\u00e4t\u00e4n kirjoittaa vain itselleni mieluisia kirjoja. Hylk\u00e4\u00e4n aiheet, joihin en pysty vastaamaan \u201cKYLL\u00c4!, tahdon, T\u00c4M\u00c4N KIRJAN HALUAN LUKEA\u201c.
\nHeit\u00e4 on kuusi, sopiva klikki yht\u00e4 miest\u00e4 vastaan, vaikka siit\u00e4h\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n ole kysymys.
\nJos osaisin arvostaa kauniita vanhoja korkeita huoneistoja, t\u00e4m\u00e4 saisi ihailuni. Teilaajan isois\u00e4 on omistanut puolet maan mets\u00e4teollisuudesta, vessanpytytkin ovat umpikultaa. Minulla alkaa olla jo v\u00e4h\u00e4n h\u00e4t\u00e4.
\nTeilaaja ojentaa liioitellun yst\u00e4v\u00e4llisesti k\u00e4tens\u00e4 suudeltavaksi. H\u00e4nell\u00e4 on ihanan anteliaasti uurrettu iltapuku Muotigurun ylij\u00e4\u00e4m\u00e4varastosta.
\nMutta hei muru, onpa minullakin musta puku niin kuin aina. Sopisin t\u00e4nne sein\u00e4koristeeksi.
\nMeill\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlainen kirjallisuuspiiri eli eik\u00f6 olekin hauskaa, ett\u00e4 voimme keskustella kirjastasi jo etuk\u00e4teen.
\nTottakai tottakai.
\n– Ja baari on miss\u00e4p\u00e4in, sanon leikkis\u00e4sti. Em\u00e4nt\u00e4 hirnahtaa. Teilaajallakin on tunteet.
\nViisi vierasta naista seisoo puolipiiriss\u00e4 lasit k\u00e4dess\u00e4 ja h\u00f6rhel\u00f6t niskassaan. Minut on valittu tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4iden naisten turhamaisia tarpeita kuten kostonhalua ja n\u00f6yryytt\u00e4mist\u00e4.
\nJos min\u00e4 sitten esittelen, ja niin h\u00e4n esittelee. K\u00e4ttelen pari ensimm\u00e4ist\u00e4 kunnes tunnistan H\u00e4net, johon kerran olen t\u00f6rm\u00e4nnyt ravintolan eteisess\u00e4. Jo silloin olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 seurata h\u00e4nen hurmaavaa tuoksuaan. Varmaan h\u00e4nkin on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suuren Aatteen t\u00e4hden.
\n– Sin\u00e4, parahdan.
\n– Anteeksi?
\nSoperran ett\u00e4 sin\u00e4 olet se kissanainen ja ved\u00e4n syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4.
\n– Sin\u00e4 tuoksut hyv\u00e4lt\u00e4.
\n– Anteeksi? Tai siis kissalta, tietenkin.
\nKysyn saanko halata sinua. Pudistelet p\u00e4\u00e4t\u00e4si kuin pyyt\u00e4isin lupaa katkaista kaulasi mutta kumarrut silti eteenp\u00e4in.
\nJa min\u00e4 halaan! Ja nuuhkin. Aito kissanainen.
\nMuut alkavat huudella \u201cirti!\u201c. Pid\u00e4t selv\u00e4sti nuuhkimisesta. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 en tuoksu kissalle, koska minulla ei ole kissaa. Juuri siksi olen t\u00e4llainen kuin olen. Voi kunpa minullakin olisi kissa, olisin varmasti paljon onnellisempi.
\nIrrottaudun vastahakoisesti ja grillaus voi alkaa. Mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4. Olen lopultakin tavannut sinut.<\/p>\n
2<\/p>\n
Naiset ovat kumman kesyj\u00e4. Jutellaan niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4, kilistell\u00e4\u00e4n, ihan kuin olisin treffeill\u00e4. Haluan pois.
\n– Kysymysh\u00e4n on siit\u00e4 raiskauksesta, eik\u00f6 olekin, ehdotan. Annan niille sytykkeit\u00e4.
\nNe ovat v\u00e4h\u00e4n \u00e4im\u00e4n\u00e4, yksi kuitenkin kysyy \u201dvoiko mie-hen sinun mielest\u00e4si raiskata?\u201d
\nT\u00e4m\u00e4 asiahan k\u00e4siteltiin jo monta vuosikymment\u00e4 sitten.
\nVastaan kiltisti ett\u00e4 ei, enk\u00e4 puhu sanaakaan Karipekasta, jolta Sanna, Orvokki ja Pirjo vet\u00e4isiv\u00e4t v\u00e4kisin kuivat auton takapenkill\u00e4 kun oltiin nuoria. Karipekkaa se h\u00e4vetti ikuisesti ja tytt\u00f6j\u00e4 tirskutti. Niiden ei tarvinnut kuin katsoa toisiinsa, kun ne jo muistivat ja nauroivat ilke\u00e4sti.
\nNe eiv\u00e4t edes suostuneet sanomaan, mik\u00e4 siin\u00e4 nyt oli niin erikoista, ehk\u00e4 se, ett\u00e4 Karipekka ei tosiaan olisi halunnut. Kaksi piti kiinni, enk\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4 kenell\u00e4 oli kunnia laukaisuttaa sit\u00e4 limaa etupenkille asti. Melkein tuli silmille.
\n– No voiko naisen, toinen kysyy.
\nNyt on minun vuoroni pudota. Niin olen luullut, mutta jos n\u00e4m\u00e4 kuusi ovatkin tulleet toiseen tulokseen. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4.
\nMielest\u00e4ni voi, ainakin siit\u00e4 voi saada tuomion.
\nT\u00e4ti Sininen korahtaa, ett\u00e4 nauttiiko nainen raiskauksesta.
\nAhaa. Kohta ollaan perill\u00e4. EI sanon lujasti, vaikka tied\u00e4nkin ett\u00e4 pussissa ollaan.
\nNeiti Vihre\u00e4 kysyy lapsen\u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n miksi minun tulevassa kirjassani sitten nainen nauttii raiskauksesta.
\nNiinp\u00e4.
\n– T\u00e4m\u00e4 kohta on \u00e4rsytt\u00e4nyt meit\u00e4 kaikkia ja varmaan se \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 naisia ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Vuosikymmenien ty\u00f6n j\u00e4lkeen sin\u00e4 kirjoitat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6si, t\u00e4m\u00e4 Asta ei voi koskaan unohtaa… Ms. Neutri ripitt\u00e4\u00e4.
\nAivan.
\nNyt on Rouva Punaisen vuoro. H\u00e4nen kasvonsakin muuttuvat samanv\u00e4risiksi.
\nKun siis t\u00e4m\u00e4 mies on niin poikkeuksellisen hyvin varustettu…
\nRouva rouva, teh\u00e4n kavallatte itsenne, taitaisi tehd\u00e4 itsennekin mieli suunnattoman suurta.
\nK\u00e4yt\u00e4n vanhaa klassista kikkaa ja marssin pullojen luo, loraus tuota, tilkka t\u00e4t\u00e4 ja p\u00e4\u00e4lle konjakkia. Tappopaukku, p\u00e4\u00e4sen t\u00e4st\u00e4 kaikesta, eik\u00e4 muuta kuin lasi pohjaan.
\n– Niin ett\u00e4 miten on? Miksi t\u00e4m\u00e4 Asta muka nauttii raiskauksesta, kun \u00e4sken my\u00f6nsit, ett\u00e4 nainen ei nauti raiskauksesta.
\nSiin\u00e4 he seisovat, T\u00e4ti Sininen, Neiti Vihre\u00e4, Rouva Punainen, Ms. Neutri, Teloittaja ja Kissanainen. Lasit v\u00e4lkehtiv\u00e4t kuin veitset.
\nSe nyt vain sattuu olemaan sill\u00e4 lailla, t\u00e4ss\u00e4 kirjassa. En min\u00e4 tied\u00e4 miksi!
\nMit\u00e4 muuta voisin sanoa. Kirjassa k\u00e4y niin kuin k\u00e4y, eiv\u00e4t kaikki ihmiskohtalot noudata tilastoja eik\u00e4 kaikkiin romaanin tapahtumiin tarvita yleist\u00e4 hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 vai tarvitaanko.
\nTarvitaan. Voi kuulemma olla hyvin vaarallista, jos tuollainen kohtaus j\u00e4\u00e4 kirjaan. Hyvin hyvin vaarallista. Ei oikein selvi\u00e4 kenelle. V\u00e4ittelemme ja riitelemme.
\nEih\u00e4n minulla ole j\u00e4rkiperusteita, herranjumala. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa t\u00e4m\u00e4 nainen nyt vain nauttii siit\u00e4. Piste. Jossakin toisessa kirjassa ei nauti. Toinen piste.
\nJos minulla olisi iso. Aivan. Jos olisi, n\u00e4ytt\u00e4isin mielell\u00e4ni kuinka se k\u00e4y. Nyth\u00e4n min\u00e4 en tied\u00e4. Ehk\u00e4 te tied\u00e4tte paremmin.
\nJumalauta! Seuraavassa kirjassa raiskataan mies, sen min\u00e4 lupaan. Saako se nauttia?
\nEi, kukaan ei saa nauttia, mist\u00e4 min\u00e4 edes olen saanut tuollaista p\u00e4\u00e4h\u00e4ni.
\nEn mist\u00e4\u00e4n. Seh\u00e4n on vain kirja! Ajatelkaa nyt.
\nHe ovat valmistautuneet kuin v\u00e4it\u00f6stilaisuuteen. Lukuja ja tilastoja py\u00f6rii valaehtoisten todistusten saattelemana.
\nMink\u00e4 min\u00e4 heille voin, tuollainen t\u00e4tiarmeija jauhaa vaikka kiven jauhoksi.
\n– Hyv\u00e4 on! HYV\u00c4 ON! Olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt.
\nHe vaikenevat kuuntelemaan tunnustusta ja lupausta. K\u00e4sit\u00e4n nyt mit\u00e4 mielt\u00e4 naiset ovat, kiitos ett\u00e4 olette valistaneet minua.
\nEnt\u00e4 lupaanko muuttaa sen kohdan? EN. J\u00e4\u00e4k\u00f6\u00f6n vaikka koko kirja julkaisematta. Lupaan harkita asiaa.
\nKaikki muut jatkavat hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4, vain Kissanaiselta on kieli kateissa, h\u00e4n selv\u00e4sti kyr\u00e4ilee.
\nMou! Tuoksusi tunnen, n\u00e4inkin kauas. Kunpa olisin kolli, voisin purra korvaasi, tarttua niskaasi, mouruta p\u00e4\u00e4ll\u00e4si.
\n– Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 nuuhkimaan, kysyn pokkana mutta kun n\u00e4en varautuneen katseesi jatkankin: – Tai ehk\u00e4 kuitenkin vaikka Kosmokseen ensin.
\nSin\u00e4 hymyilet! Et sent\u00e4\u00e4n l\u00e4hde. Mutta minua t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 pid\u00e4ttele mik\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 asia on t\u00e4ll\u00e4 selv\u00e4!<\/p>\n
3<\/p>\n
Raiskaus ei j\u00e4t\u00e4 minua rauhaan p\u00e4ivienk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. En voi mit\u00e4\u00e4n. Asta piti siit\u00e4 niiss\u00e4 oloissa. Voin muuttaa kaiken muun, mutta en sit\u00e4 kohtaa.
\nMik\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4.
\nTuijotan synkistyneen\u00e4 keittolautasta ja lusikkaa kuin n\u00e4kisin uusia esineit\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 silm\u00e4ni peitet\u00e4\u00e4n.
\nArvaan heti kuka: sin\u00e4!
\n– Ei riit\u00e4, kuka min\u00e4?
\nSe on jo vaikeampi kysymys. Sin\u00e4 joka tapauksessa. Tutuntuoksuinen. Haa! Kissanainen!
\nHauska n\u00e4hd\u00e4, muiskis muiskis, min\u00e4 olen yksin ent\u00e4 sin\u00e4, istu p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, sy\u00f6tk\u00f6 jotain, no juo edes. Camparia j\u00e4\u00e4vedell\u00e4, aika punaista, hyv\u00e4 on, keiton saa vied\u00e4 pois ja kiitti, kahvia ja konjakkia, kunnes riitt\u00e4\u00e4, okei?
\n– Sin\u00e4 olet tainnut olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ennenkin, naurat. Olenpa olen, istutko sin\u00e4 tosiaan siin\u00e4, saako sinua koskettaa, sin\u00e4 se olet.
\nNo mit\u00e4 kuuluu?
\n– Min\u00e4 olisin voinut murskata sinut silloin, naurat. Varmaan. Koska min\u00e4 ainakaan en olisi sanonut mit\u00e4\u00e4n.
\n– Omituista.
\nTottakai, mutta min\u00e4 pid\u00e4n sinusta. Siten vaan, miksen voi pit\u00e4\u00e4. Min\u00e4 pid\u00e4n kissoista, niinp\u00e4 pid\u00e4n sinusta. Jos haluaa kissoille hyv\u00e4\u00e4, ei voi olla kovin paha.
\n– Niink\u00f6 yksinkertaista se on?
\nNiin yksinkertaista se on.
\n– Kuin kissalla.
\nKuin kissalla. Min\u00e4h\u00e4n melkein olen kissa. Olen kasvanut kissojen kanssa. Tied\u00e4n kissoista kaiken.
\nAi mit\u00e4 on ticking? Ei aavistustakaan.
\n– No eth\u00e4n sin\u00e4 tied\u00e4 kissoista mit\u00e4\u00e4n.
\nNo mit\u00e4 se on, vai niin, jokaisessa karvassa eri raitoja. Kenell\u00e4 sellaisia on? Somalikissoilla? Onko sellaisiakin, millaisia ne on, onko niill\u00e4 huntu, siis naarailla?
\nNauruasi voisi kuunnella koko illan, kyll\u00e4, sin\u00e4 naurat ihanasti \u2013 ja sinulla on kissan silm\u00e4t. Niin ja tuoksu tietysti, kissan tuoksu, kun sinulla on kissoja, montako? Niin monta? Seitsem\u00e4n! Olisi kiva n\u00e4hd\u00e4.
\nKissat? Kissatkin! Yrit\u00e4nk\u00f6 iske\u00e4 sinut? Yrit\u00e4n!
\nMOU, kuinka hauskaa.
\nOlisi kiva p\u00e4\u00e4st\u00e4 kellim\u00e4\u00e4n sinun ja kissojen kanssa.
\n– Hei, jos menn\u00e4\u00e4nkin nyt nuuhkimaan, kun silloin ei p\u00e4\u00e4sty?
\nMin\u00e4 olen hirve\u00e4, tied\u00e4n. Mutta aika hauska.
\nKissanainen kallistelee p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kuin kissa ainakin. Jos el\u00e4\u00e4 niin monen kissan kanssa muuttuu v\u00e4kisinkin kissamaiseksi. Mit\u00e4 tuohon sanoisi. Emme sano mit\u00e4\u00e4n. Annan h\u00e4nen tarkkailla.
\n– Sin\u00e4kin olet v\u00e4h\u00e4n ticking, sanot nauraen.
\nTotta. Kaikki hiukset ovat eriv\u00e4riset ja parta my\u00f6s. V\u00e4h\u00e4n kuin vanha intiaani.
\n– Tai is\u00e4.
\nJeesus. Olen samanik\u00e4isen kuin naisen is\u00e4. Viel\u00e4 sekin. P\u00e4\u00e4t\u00e4n ajaa kaikki karvat pois, pitk\u00e4 tukka saa l\u00e4hte\u00e4, mik\u00e4 intiaani min\u00e4 edes olen.
\nMit\u00e4 muuta, anna tulla nyt vain. Leikit\u00e4\u00e4n ett\u00e4 ollaan Napakympiss\u00e4.
\nSiis jos siin\u00e4 n\u00e4kisi, leikit\u00e4\u00e4n silleen.
\n– Ihan kuin olisit n\u00e4hnyt jo jonkin verran el\u00e4m\u00e4\u00e4.
\nV\u00e4h\u00e4n, liian v\u00e4h\u00e4n ja samalla liikaa. Ihan oikein, olen el\u00e4nyt kirjailijan el\u00e4m\u00e4n, olisi mist\u00e4 kirjoittaa, jos vain kirjoittaisin. Kai joskus viel\u00e4 kirjoitankin, siis omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni.
\n– Mist\u00e4 sin\u00e4 sitten kirjoitat?
\nVaikka sinusta \u2013 tai kissoista tai teist\u00e4 kaikista. En itsest\u00e4ni, olen tyls\u00e4, kuvottava, vanhalle miehelle haiseva vanha mies.
\n– No \u00e4l\u00e4 nyt sent\u00e4\u00e4n liioittele, millainen min\u00e4 olen?
\nSin\u00e4! Sin\u00e4 olet kaikki, \u00e4lyk\u00e4s, mukava, hyv\u00e4ntuoksuinen, kaunis, hyvinpukeutuva, haluttava, ihana, mit\u00e4 viel\u00e4, toivenainen!
\nNiin sin\u00e4! N\u00e4in min\u00e4 sen n\u00e4en, enk\u00e4 sano kaikille samaa. Joillekin en sano mit\u00e4\u00e4n, toisille valehtelen ummet ja lammet mutta sinulle kerron totuuden!
\n– Ja kohta sin\u00e4 kysyt, menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 sitten nuuhkimaan, naurat.
\nAivan oikein, se on el\u00e4m\u00e4n peruskysymys. No miten on?
\n– Menn\u00e4\u00e4n vaan… jos kissat hyv\u00e4ksyy.
\nVai niin, uskot ett\u00e4 se on kissoista kiinni. Ei ole, min\u00e4h\u00e4n sanoin, ett\u00e4 tunnen kissat.
\n– Sin\u00e4 vain luulet. Ne eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy miehi\u00e4.
\nMinut ne hyv\u00e4ksyv\u00e4t!
\n– No sitten min\u00e4kin, muuten en!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
KISSAN TUOKSU Olen saanut kutsun viimeiselle iltapalalle. K\u00e4nnykk\u00e4ni on Teilaajan pyynn\u00f6st\u00e4 soittanut hautajaisoratorion. Voimme samalla keskustella uudesta kirjastani. Ai niin ja hei, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on muutamia muitakin. Arvaan, ett\u00e4 ainakin osa on \u00e4\u00e4rilaidan feministej\u00e4. Parin kolmen brandyhuikan j\u00e4lkeen olen valmis. Ei vainen. Viel\u00e4 yksi. Mietin matkalla, haluaisinko itsek\u00e4\u00e4n lukea kirjaani. K\u00e4yn saman tien l\u00e4pi kaikki tulevat […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-965","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/965","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=965"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/965\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":971,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/965\/revisions\/971"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=965"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=965"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=965"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}