KARHUN KANSSA<\/p>\n
Asun mets\u00e4n laidassa tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 harmaassa m\u00f6kiss\u00e4, joka on ajan sy\u00f6m\u00e4\u00e4 hirtt\u00e4 ja lautaa.
\nT\u00e4nne ei osaa kukaan ohjeitta, eik\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 moni osaisi edes pois. Olen punaniska. Kova kundi mets\u00e4st\u00e4. Olen valokuvaaja. Olen kuvannut missej\u00e4 ja malleja, uutisia ja konferensseja, minulla on ollut oma studio ja olen ty\u00f6skennellyt kaikilla mantereilla.
\nNimeni tiedet\u00e4\u00e4n ja kuviani on monissa arkistoissa. Olen n\u00e4hnyt etsimen l\u00e4pi sodan ja rauhan, rakkauden ja vihan, liittojen synnyn ja romahduksen.
\nOlen n\u00e4hnyt monta tunnettua naista ilman rihman kiert\u00e4m\u00e4\u00e4 ja tied\u00e4n salaisuuksia, joita ei koskaan ole julkaistu. Olen ollut niiss\u00e4 jopa osallisena.
\nSilti harvat ja valitut pystyisiv\u00e4t nykyisin osoittamaan minut tunnistusjonosta.
\nOlen kauan sitten j\u00e4tt\u00e4nyt loisteen, juhlat ja teenn\u00e4iset hymyt. Minua katsoo peilist\u00e4 ilmestyskirjan ilmetty peto niin\u00e4 harvoina p\u00e4ivin\u00e4 kun vilkaisen kuvastinta.
\nMinua ei kiinnosta. Good buy maailma!
\nKuvaan nykyisin luontoa ja etenkin sen asukkaita. Olen oppinut nauttimaan jokaisesta h\u00f6m\u00f6tiaisesta enemm\u00e4n kuin yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n missist\u00e4 ketarat lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n.
\nEn inhoa missej\u00e4, vaan lumemaailmaa, jossa kaikki tyt\u00f6t luulevat olevansa uusia armeja tai anneja ja jota vanhat h\u00f6pp\u00e4n\u00e4t py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4t. Nyt voin sen sanoa.
\nM\u00f6kkini sijaitsee pienell\u00e4 m\u00e4enkummulla. Siin\u00e4 on huone ja keitti\u00f6 ja eteinen ja se on rakennettu ennen ajanlaskun alkua. Tai ainakin se on yht\u00e4 vanha kuin taivas.
\nM\u00f6kki on p\u00e4\u00e4osin ikivanhaa hirtt\u00e4 mutta eteinen ja osa ulkopintaa on lautavuorattu ammoisina aikoina. Se on s\u00e4ilynyt vuosikymmeni\u00e4 eik\u00e4 muutu en\u00e4\u00e4 miksik\u00e4\u00e4n, on vain tasaisen harmaa ja ajan patinoima. Jokainen puunsyy ja jokainen juomu, jokainen oksakin n\u00e4kyy! M\u00f6kkini ilkkuu maaliteollisuudelle ja panee halvalla rakentajia, jotka laskevat ett\u00e4 talon elinkaari on muutamia vuosikymmeni\u00e4.
\nMinun m\u00f6kkini seisoo t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 tuhansia vuosia, jos joku ei sit\u00e4 pura! Ainakin se saa el\u00e4\u00e4 minun elinik\u00e4ni.
\nM\u00f6kin kattokin on lautaa. Sen verran olen antanut periksi nykyajalle ett\u00e4 kun katto rupesi vuotamaan, otin p\u00e4\u00e4llyslaudat varovasti irti ja panin niiden alle harmaan huovan. Jos ei kiipe\u00e4 katolle, salaisuutta ei n\u00e4e.
\nM\u00f6kin s\u00e4ilytt\u00e4minen ei ole minulle leikki\u00e4 vaan totta. Kun katto ei vuoda, m\u00f6kkikin kest\u00e4\u00e4!
\nOlen my\u00f6s kohottanut vajonnutta kivijalkaa ja kaivanut k\u00e4sipelill\u00e4 salaojan m\u00f6kin mets\u00e4npuoleiselle sivulle, se kun on tasamaata. Olen paikannut piipun ja rapannut hormin. Kyll\u00e4 minun nyt kelpaa!
\nV\u00e4h\u00e4n syvemm\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 puron varressa on pikkuriikkinen sauna. Sekin on harmaata ajan patimoimaa lautaa, katto puuta, samalla lailla korjattu kuin talokin.
\nPuro on kirkasvetinen ja siin\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 vett\u00e4. K\u00e4yt\u00e4n peseytymiseen ja saunan l\u00e4mmitt\u00e4miseen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n purovett\u00e4. Kaivosta haen vain juomaveden.
\nUlkovessa on syv\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, sis\u00e4vessaa ei ole, eik\u00e4 muitakaan mukavuuksia, ainoastaan s\u00e4hk\u00f6, joka tulee ruosteista lankaa pitkin. Joskus minusta tuntuu, ett\u00e4 saan ylij\u00e4\u00e4m\u00e4virtaa, niin heikosti lamppu palaa. Mutta enp\u00e4 min\u00e4 paljon valoa tarvitsekaan, yleens\u00e4 menen nukkumaan kun pimenee ja her\u00e4\u00e4n kun valkenee.
\nJos joku kaipaa minua, lupaan tulla ennen sulia tai kun puro on j\u00e4\u00e4tynyt. El\u00e4n vain ja ainoastaan luonnonkalenterin mukaan. Aurinko ja kuu ovat kellojani, luonnontapahtumat kuukausiani.
\nNe harvat kaverini tai tuttavani \u2013 yst\u00e4vi\u00e4 minulla ei taida en\u00e4\u00e4 olla \u2013 jotka viel\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t minuun jonkinlaista yhteytt\u00e4, eiv\u00e4t malta olla kyselem\u00e4tt\u00e4 kuinka voin el\u00e4\u00e4 yksin, siis: ihan yksin, siis: aivan totaalisen yksin.
\n\u201dOta edes kissa\u201d…\u201dMikset ota vaikka koiraa?\u201d…\u201dOnko sinulla edes marsua?\u201d
\nMarsua? No mit\u00e4\u00e4n elollista.
\nMinullahan on mets\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4, ei meik\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 puutu! Talvella piha on t\u00e4ynn\u00e4 lintuja ja oravia ja kettuja ja j\u00e4niksi\u00e4…kaikki k\u00e4yv\u00e4t herkuttelemassa ulkop\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni tai sen alla. Annan niille kauroja ja auringonkukansiemeni\u00e4 ja talia ja jos jonkinlaisia herkkuja aina p\u00e4hkin\u00f6ist\u00e4 l\u00e4htien!
\n\u201dMutta miten oikein saat aikasi kulumaan siell\u00e4 korvessa?\u201d on seuraava kysymys.
\nMinullahan on melkein liian v\u00e4h\u00e4n aikaa. M\u00f6kiss\u00e4 asuminen vie p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 suuren osan: talvella t\u00e4ytyy hakea puita ja tuhrata tulen kanssa, l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 uunit ja vedet, kes\u00e4ll\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 puita…Ja koko ajan on kantovesi, eik\u00e4 ruokakaan kypsy ellei hellassa ole tulta… Aina pit\u00e4\u00e4 kunnostaa jotakin kohtaa, seuraavaksi on vuorossa sauna, johon t\u00e4ytyy valaa uusi lattia haljenneen p\u00e4\u00e4lle.
\nMist\u00e4\u00e4n ei onneksi ole pulaa. Purossa ja kaivossa riitt\u00e4\u00e4 vett\u00e4 kuivinakin aikoina, pienest\u00e4 kasvi- ja perunamaasta saan talven perustarpeet ja viinimarjapensaatkin antavat runsaan sadon.
\nK\u00e4yt\u00e4n itse kaikki juomani vanhojen perinteisten reseptien mukaan aikaa ja vaivaa s\u00e4\u00e4stelem\u00e4tt\u00e4! Viini\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 koko talveksi, mehusta en pid\u00e4.
\nPurosta saan ahvenia ja er\u00e4maalammelta parin kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 muitakin kaloja. Sulan aikaan k\u00e4yn katiskoilla pari kertaa viikossa, talvella pilkin omaksi huvikseni, kes\u00e4isin ongin. Lihaa en ole sy\u00f6nyt moneen vuoteen, kala kyll\u00e4 maistuu. Leip\u00e4\u00e4, juustoa, voita ja munia ostan kyl\u00e4lt\u00e4. Joskus herkuttelen leivonnaisilla.
\nM\u00f6kin mukana tuli toistakymment\u00e4 hehtaaria mets\u00e4\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n viljelysmaata, joka on nyt j\u00e4nisten ruokamaana ja temmellyskentt\u00e4n\u00e4. Mets\u00e4ss\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 polttopuita sadoiksi vuosiksi.
\nEtt\u00e4 mitenk\u00e4 saan aikani kulumaan?
\nAi niin, saunon melkein joka p\u00e4iv\u00e4. Kaikkein mukavinta on istua tumman kiukaan vieress\u00e4 mustassa saunassa leppe\u00e4ss\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4. Vaikka n\u00e4yt\u00e4n takkuiselta, olen taatusti puhdas! Joskus tuntuu, ett\u00e4 viet\u00e4n pyh\u00e4ss\u00e4 kammiossani liikaakin aikaa mutta kenelle se kuuluu. Puita kuluu ja vett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kantaa niska v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 mutta eip\u00e4h\u00e4n tarvitse menn\u00e4 kuntokouluun. Monien entisten ja hyvin menestyvien tuttujen harrastus kuuluu olevan salilla k\u00e4ynti. Kai ne k\u00e4y jehovantodistajien valtakunnansalilla.
\nSuurin osa ajastani menee valokuvien kanssa puuhasteluun. Jotta voi ottaa luontokuvia, on ment\u00e4v\u00e4 luontoon, ihan sinne mets\u00e4\u00e4n, korven ytimeen.
\nM\u00f6kinpaikkani valitsi sattuma mutta onnella sain naapurikseni Kartanon, jonka metsiss\u00e4 olen useimmiten ainoa kulkija. Metsi\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 tuhansia hehtaareita. T\u00e4m\u00e4n puolen eli m\u00f6kkini puoleiset mets\u00e4t olen kolunnut melko tarkkaan mutta tuo puoli eli m\u00f6kin toiselle puolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t korvet ovat minullekin l\u00e4hes outoa er\u00e4maata.
\nOstin m\u00f6kin vanhalta miehelt\u00e4, jota en koskaan n\u00e4hnyt. En tied\u00e4, miten Kartanon maiden keskelle viimeisen kinttupolun p\u00e4\u00e4h\u00e4n on joskus erotettu t\u00e4llainen rakennuspaikka mutta t\u00e4ss\u00e4 se vain on! Kaipa t\u00e4m\u00e4 on ollut jonkin rengin piilopirtti.
\nOlen polttanut kaikki muistot aikaisemmista asukkaista paitsi pirtinp\u00f6yd\u00e4n, tuolit, jakkarat ja sellaiset tarvekalut, jotka kuuluvat m\u00f6kkiin, eiv\u00e4tk\u00e4 ole kenenk\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisia tavaroita. Sen verran panin merkille, ett\u00e4 ukolla oli joskus ollut my\u00f6s nainen mutta lapsista ei n\u00e4kynyt j\u00e4lki\u00e4.
\nLapsettomuusperinne jatkuu. En ole koskaan ollut kovin seksuaalinen. Viime vuosina lis\u00e4\u00e4ntymiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4 toiminta on j\u00e4\u00e4nyt kokonaan. Vain joskus y\u00f6ll\u00e4 tai aamulla tunnen entiset merkit unenkin l\u00e4pi. Kun saan kirjeen joltakulta entiselt\u00e4 rakastetultani, luen sen kuin ventovieraan ihmisen kirjoittaman sepustuksen.
\nVastaan aina, se on minusta v\u00e4hint\u00e4 mit\u00e4 voin tehd\u00e4. Ja my\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 joskus kylill\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4ni ilahdun, kun l\u00f6yd\u00e4n kehitettyjen filmien joukosta henkil\u00f6kohtaisen viestin.
\nEdes posti ei osaa t\u00e4nne. K\u00e4yn kyl\u00e4ll\u00e4 kaupassa ja etenkin postissa kerran viikossa: postitan filmit kehitett\u00e4viksi ja haen kuvat.
\nOn minulla k\u00e4nnykk\u00e4, ikivanha nokialainen, mutta en anna sen soida enk\u00e4 juuri koskaan soita kenellek\u00e4\u00e4n. Otan vastaan tekstiviestej\u00e4. Puhelin v\u00e4ijyy latauksessa ikkunalaudalla paistatellen. Jos sen irrottaa s\u00e4hk\u00f6st\u00e4, akku ulahtaa parissa tunnissa. Tarkistan silloin t\u00e4ll\u00f6in, onko jollakulla ollut minulle t\u00e4hdellist\u00e4 asiaa.
\nEnnen el\u00e4m\u00e4 oli minullakin helpompaa kuin nykyisin. Jos joku kysyi minulta kuvaa ja l\u00f6ysin sen diavalikoimastani, laitoin kuvan kirjekuoreen ja postitin sen kysyj\u00e4lle.
\nNyky\u00e4\u00e4n on toisin, minunkin on ollut seurattava aikaa. Niinp\u00e4 minun on ollut pakko hankkia kannettava tietokone ja skanneri. Voin skannata kuvan ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sen s\u00e4hk\u00f6isesti.
\nEik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikki: olen joutunut siirtym\u00e4\u00e4n digiaikaan my\u00f6s kuvatessa eli minulla on viimeisen p\u00e4\u00e4lle hyv\u00e4 digij\u00e4rkk\u00e4ri ja siihen huippuluokan objektiivit. Kaikki rahani upposivat n\u00e4ihin hankintoihin, mutta on niist\u00e4 kyll\u00e4 ollut iloa: kuvien myyminen on paljon helpompaa. Olen huomannut ett\u00e4 luontokuville on tullut uutta kysynt\u00e4\u00e4, kun kuvan saa heti, jos minulle se on.
\nJa kun minulla kerran on nykyajan vehkeet, olen lopulta taipunut hankkimaan my\u00f6s gmailosoitteen. Luen postit kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja vastaan, jos katson aiheelliseksi. Kun kuvan saaminen minulta ennen kesti jopa viikon, sen saat nyt samantien ja viimeist\u00e4\u00e4n seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi.
\nOlen yll\u00e4tt\u00e4nyt itseni jopa surffailemasta mit\u00e4 kummallisimmilla nettisivuilla, mutta sit\u00e4 en kyll\u00e4 tunnusta julkisesti. Yrit\u00e4n pysy\u00e4 niin huomaamattomana kuin mahdollista, vain kuvien ostajat tiet\u00e4v\u00e4t s\u00e4hk\u00f6postini.
\nYll\u00e4tyin kun kannettavan myyj\u00e4 rupesi puhumaan nettiyhteydest\u00e4 ja sanoin ett\u00e4 asun korvessa, ei siell\u00e4 mik\u00e4\u00e4n netti toimi. Mutta poikapa oli minua n\u00e4pp\u00e4r\u00e4mpi, h\u00e4n surffaili sivuilla aikansa ja ilmoitti ett\u00e4 vaikka omasta mielest\u00e4ni ehk\u00e4 asunkin er\u00e4maassa, siell\u00e4 kyll\u00e4 toimii netti. Ja niin min\u00e4 sitten ostin mokkulan, joka on tahtomattani tuonut m\u00f6kkiini nykyajan mutta koska en aio lopettaa kuvaamista, pakkohan minun on pysy\u00e4 peliss\u00e4 mukana.<\/p>\n
Nautin luonnosta ja pid\u00e4n valokuvaamisesta. Viime kuukausina olen alkanut yh\u00e4 enemm\u00e4n piirt\u00e4\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ja luonnon yksityiskohtia.
\nTied\u00e4 vaikka minusta tulee uusi lintumaalari. Voi kun minullakin olisi veli, jonka kanssa voisin istua kivill\u00e4 luonnostelemassa. Tai veli, joka nauttisi edes mets\u00e4st\u00e4misest\u00e4. Liikkumaton lintu olisi kenties helpompi ikuistaa kuin lentoon pyr\u00e4ht\u00e4v\u00e4! Wrigtin-veljekseth\u00e4n ensin surmasivat ja sitten piirsiv\u00e4t.
\nOn minulla haulikko \u2013 ja kiv\u00e4\u00e4rikin, molemmat melkein laillisia, onhan ne ostettu mets\u00e4miehelt\u00e4. Lupia minulla tosin ei ole mutta ainakin tied\u00e4n miten olen aseeni saanut.
\nOlen muutaman kerran t\u00e4hd\u00e4nnyt jotakuta lintuparkaa ja kerran jopa ammuin varista, mutta viime hetkell\u00e4 nostin piippua.
\nEi halua tappaa kohteitani, tahdon kuvata el\u00e4vi\u00e4 olioita, jotka tekev\u00e4t juuri sit\u00e4 mit\u00e4 tekev\u00e4t.
\nKuvatessa liike ei h\u00e4iritse, suljin on silm\u00e4\u00e4 nopeampi. Piirustaminen on v\u00e4h\u00e4n eri, moni hyv\u00e4 malli on p\u00e4\u00e4ssyt karkuun. Kuvasta piirt\u00e4minen on minusta v\u00e4\u00e4rin, tuntuu kuin purisin omaa jalkaani.
\nKun piirr\u00e4n, piirr\u00e4n \u2013 ja kun kuvaan, kuvaan!
\nMinusta tuskin on wrigtiksi tai Jari Kostetiksi, jota todella arvostan, h\u00e4nen lintupiirroksistaan heijastuu el\u00e4m\u00e4 kuten omista kuvistani. Katselen silloin t\u00e4ll\u00f6in ihaillen Uudenmaan luontopaikkaopasta.
\nPiirt\u00e4minen on minulle harrastus, valokuvaus ty\u00f6, molemmat ajanvietteit\u00e4. Mit\u00e4 muuta tekisin? Makaisin sohvalla. Joisin viinaa. Istuisin taikalaatikon edess\u00e4. Kunnes yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pudottautuisin narunjatkoksi tai antaisin haulikkoni selvitt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ni lopullisesti.
\nNyt erokkovuosinani ymm\u00e4rr\u00e4n niit\u00e4 maalaisveljeksi\u00e4, jotka viime t\u00f6ikseen raivasivat 10 hehtaaria uutta peltoa hirvein ponnistuksin. He olivat aina halunneet tehd\u00e4 niin ja tekiv\u00e4t, vaikka olivat jo yli 70-vuotiaita.
\nJos minulla olisi tarpeeksi rahaa, ostaisin tuon hiell\u00e4 v\u00e4\u00e4nnetyn pellon, kenen se sitten lienee, valtion kai. Veljeksill\u00e4 ei ollut perillisi\u00e4.
\nSe vasta oli muiden mielest\u00e4 hullua. Molemmat kuitenkin kuolivat luonnollisesti vanhuuteen. Kaikki muut l\u00e4hiseutujen yksin\u00e4iset ukot ja akat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t hautaan omin avuin: yksi hirtti itsens\u00e4, toinen ampui, kolmas hypp\u00e4si junan alle, nelj\u00e4s otti rotanmyrkky\u00e4, viides hukuttui!
\nVanhatpojat vain raivasivat peltoaan. Heill\u00e4 ei ollut edes televisiota mik\u00e4 kaikkien muiden mielest\u00e4 oli anteeksiantamatonta sivistyksen puutetta!
\nPiirrokseni ovat aika rouveja mutta kyll\u00e4 niist\u00e4 kohteen tuntee. Piirr\u00e4n kuten kuvaan, etsin jotakin syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4. Muutama viiva kertoo puusta enemm\u00e4n kuin tarkka j\u00e4ljenn\u00f6s \u2013 ja jos tarkkuutta haluan, voin ottaa kuvan! Joka ainoa h\u00f6yhen n\u00e4kyy taatusti, kun k\u00e4yt\u00e4n tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4 ja valovoimaista putkea. Tai lehtivihre\u00e4n hiukkanen makrolla tai maisema t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ikuisuuteen laajakulmalla.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
KARHUN KANSSA Asun mets\u00e4n laidassa tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 harmaassa m\u00f6kiss\u00e4, joka on ajan sy\u00f6m\u00e4\u00e4 hirtt\u00e4 ja lautaa. T\u00e4nne ei osaa kukaan ohjeitta, eik\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 moni osaisi edes pois. Olen punaniska. Kova kundi mets\u00e4st\u00e4. Olen valokuvaaja. Olen kuvannut missej\u00e4 ja malleja, uutisia ja konferensseja, minulla on ollut oma studio ja olen ty\u00f6skennellyt kaikilla mantereilla. Nimeni tiedet\u00e4\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-968","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/968","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=968"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/968\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":969,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/968\/revisions\/969"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=968"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=968"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=968"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}