Kiven kilahdus<\/p>\n
Aurinko poltti niskaa. Kaksi keskenkasvuista poikaa kuokki kivist\u00e4 kesantoa, joka oli ollut pitk\u00e4\u00e4n viljelem\u00e4tt\u00e4. Kaksoset, Tom ja Will, yrittiv\u00e4t tehd\u00e4 \u00e4idille mieliksi. Molemmat tiesiv\u00e4t, ettei heist\u00e4 viel\u00e4 ollut miesten t\u00f6ihin, mutta pakkohan heid\u00e4n oli yritt\u00e4\u00e4. Koko kyl\u00e4ss\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n ainoaa tervett\u00e4 aikuista miest\u00e4, vain vanhoja ukkoja ja naisia.
\n– Oletko kuullut is\u00e4st\u00e4? Will kysyi varoittamatta ja n\u00e4ki veljens\u00e4 h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4v\u00e4n.
\nTom k\u00e4\u00e4nteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n joka suuntaan.
\nIs\u00e4st\u00e4 ei saanut puhua!
\n– En ole, eik\u00e4 ole \u00e4itik\u00e4\u00e4n, mutta kaipa h\u00e4n viel\u00e4 hengiss\u00e4 on. Nyt suu suppuun, etk\u00f6 muka muista, ett\u00e4 is\u00e4st\u00e4 ei puhuta.
\nTom iski raivoissaan maata kuokalla. Kunhan h\u00e4n kasvaisi, h\u00e4nkin liittyisi is\u00e4ns\u00e4 joukkoihin. Ja n\u00e4ytt\u00e4isi niille, n\u00e4in \u2013 ja n\u00e4in! Ja n\u00e4in!
\n– Rauhoitu, Will komensi. – Ei t\u00e4m\u00e4 pelto lopu, vaikka kuinka kuokkisit. S\u00e4\u00e4st\u00e4 voimiasi.
\nTom vilkaisi h\u00e4nt\u00e4 \u00e4k\u00e4isen\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 ei komenneltu. H\u00e4n l\u00f6i kuokan maahan voimiensa takaa.
\nKuokka kilahti oudosti ja kimposi takaisin. Kirottu kivi! Tom l\u00f6i uudestaan. Taas kuokka kilahti ja kimposi korkealle. No johan on! Tom l\u00f6i raivon vallassa samaa kohtaa kolmannen kerran niin ett\u00e4 s\u00e4leet lenteliv\u00e4t.
\nWill kiirehti veljens\u00e4 avuksi.
\n– Odota, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on jotakin, h\u00e4n sanoi raivoavalle veljelleen.
\nPojat p\u00f6yhiv\u00e4t maata yhdess\u00e4 ja saivat lopulta esiin omituisen pitk\u00e4n esineen.
\n– Puhdistetaan se, Will ehdotti.
\nTuota pikaa multa oli rapsutettu pois ja heill\u00e4 oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n ikivanha ruosteinen miekka.
\nPojat olivat innoissaan, he uskoivat l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 todellisen aarteen. Se tosin n\u00e4ytti kaikelta muulta.
\nKumpikaan ei tiennyt mit\u00e4 miekalla olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4, sen rosoinen pinta n\u00e4ytti sy\u00f6pyneen pilalle, eik\u00e4 sen v\u00e4ri muistuttanut mit\u00e4\u00e4n heid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4.
\n– Miten t\u00e4m\u00e4 voi olla n\u00e4in kamalan painava, Tom kysyi.
\nPojat jaksoivat h\u00e4din tuskin kannatella l\u00f6yt\u00f6\u00e4\u00e4n.
\nEip\u00e4 heill\u00e4 toisaalta ollut tietoa miekkojen painosta, sill\u00e4 kaikki puukkoa suuremmat aseet olivat olleet kiellettyj\u00e4 koko heid\u00e4n elinaikansa.
\n– Jospa t\u00e4st\u00e4 saisi viel\u00e4 oikean miekan, Will sanoi innostuneena.
\n– Jospa tosiaan, vied\u00e4\u00e4n se sep\u00e4lle! harkitseva veli sanoi.<\/p>\n
Vanha yksijalkainen sepp\u00e4 katseli poikien l\u00f6yt\u00f6\u00e4 s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4neen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Miekka se oli, ja miekat olivat kiellettyj\u00e4.
\n– En tied\u00e4…
\nSepp\u00e4 vilkuili ymp\u00e4rilleen. Toisaalta h\u00e4n tiesi kenen pojat miekan olivat l\u00f6yt\u00e4neet. Ja mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli menetett\u00e4v\u00e4n\u00e4… jalkapuolella vanhalla \u00e4ij\u00e4ll\u00e4, ei mit\u00e4\u00e4n.
\n– Voinhan min\u00e4 kokeilla, h\u00e4n sitten sanoi.
\nPojat katselivat sepp\u00e4\u00e4 kunnioittavasti. Kaikki tiesiv\u00e4t ett\u00e4 sepp\u00e4 oli menett\u00e4nyt toisen jalkansa suuressa taistelussa. Sepp\u00e4 jos kuka saisi miekan entiselleen.
\nPojat seurasivat silm\u00e4 tarkkana kun sepp\u00e4 laittoi miekan tulikuumille hiilille. Sopivan ajan kuluttua h\u00e4n pani miekan alasimen p\u00e4\u00e4lle ja l\u00f6i sit\u00e4 suurella vasaralla. Kuului kumahdus mutta mit\u00e4\u00e4n muuta ei tapahtunut.
\nSepp\u00e4 kosketti ter\u00e4\u00e4 k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4tteli ett\u00e4 se ei ollut l\u00e4mmennyt tarpeeksi. Se ei ollut l\u00e4mmennyt ollenkaan.
\nSepp\u00e4 piti miekanromua hiilill\u00e4 kauemmin kuin ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla ja toisti \u00e4skeisen. Miekka kumahti.
\nNyt sepp\u00e4 hermostui. Viel\u00e4 kertaakaan rauta ei ollut vastustellut h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in. H\u00e4n pyyhki hike\u00e4 k\u00e4mmensel\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja polki raivoisasti ahjoa, jotta hiilet olisivat tulleet viel\u00e4 kuumemmiksi.
\nPojista n\u00e4ytti kuin sepp\u00e4 olisi k\u00e4rsinyt enemm\u00e4n kuin miekka. Vaikka sepp\u00e4 kuumensi ja takoi miekkaa kuinka, se ei ollut moksiskaan. Se pysyi yht\u00e4 ruosteisena ja omituisen harmahtavana.
\nAinoa muutos oli ett\u00e4 se oli lakannut kumahtelemasta.
\nSepp\u00e4 nosti viel\u00e4 kerran miekan hiililt\u00e4 ja kosketti ter\u00e4\u00e4 peukalollaan. Poikia hirvitti mutta mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut. Miekka ei ollut edes kuuma.
\n– En tied\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on, mutta minun keinoillani t\u00e4lle ei voi mit\u00e4\u00e4n.
\nSepp\u00e4 n\u00e4ytti pettyneelt\u00e4. H\u00e4nen tunnustettu ammattitaitonsa oli kokenut kovan kolauksen. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi miekalle ja pojille selk\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Pojat eiv\u00e4t keksineet muutakaan kuin vied\u00e4 miekan \u00e4idilleen. T\u00e4m\u00e4 katsoi sit\u00e4 uteliaana.
\n– Seh\u00e4n on miekka, vanha miekka…
\nPoikien \u00e4iti, Tess nimelt\u00e4\u00e4n, oli reipas naisihminen, joka ei pel\u00e4nnyt mit\u00e4\u00e4n.
\n– Kai te tied\u00e4tte, ett\u00e4 miekat ovat kiellettyj\u00e4, h\u00e4n sanoi mutta ei edes odottanut vastausta.
\nPojat kertoivat, ett\u00e4 sepp\u00e4 ei ollut saanut miekkaan ter\u00e4\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lakia, vaikka yritti kaikki keinot.
\nMist\u00e4 pojat olivat saaneet miekan? Pellosta, se oli osunut kuokkaan.
\n– Ja kuokka meni s\u00e4p\u00e4leiksi, Will tunnusti.
\n\u00c4iti huokaisi. Sekin viel\u00e4, niin kuin t\u00e4ss\u00e4 ei olisi huolia muutenkin.
\nH\u00e4n ei kuitenkaan ollut lannistuvaa sorttia, p\u00e4invastoin.
\n– K\u00e4yk\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sep\u00e4lt\u00e4 uusi kuokka, sanokaa ett\u00e4 korvaan sen kyll\u00e4.
\nKun Will ja Tom n\u00e4yttiv\u00e4t ep\u00e4r\u00f6ivilt\u00e4, \u00e4iti hoputti heit\u00e4 sanomalla, ett\u00e4 pelto pit\u00e4\u00e4 kuokkia, muuten ei saada ruokaa itselle eik\u00e4 vieraille.
\nPojat nostelivat olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 tietysti.
\nAurinko porotti edelleen t\u00e4ydelt\u00e4 ter\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n
Ent\u00e4 miekka? Tess mietti. Mit\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi sille tehd\u00e4? H\u00e4n katsoi miekkaa kuin vastausta odottaen, mutta se vain j\u00f6k\u00f6tti maassa, johon pojat olivat sen laskeneet.
\nSamassa Tessill\u00e4 v\u00e4l\u00e4hti. Vanha miekka… h\u00e4nen omat suunnitelmansa… siin\u00e4h\u00e4n se oli.
\nKun Will ja Tom palasivat v\u00e4synein\u00e4 pellolta, heit\u00e4 odotti merkillinen n\u00e4ky. Heid\u00e4n kotinsa oven yl\u00e4puolella roikkui vastamaalattu kyltti Vanhan Miekan Majatalo ja sis\u00e4ll\u00e4 per\u00e4sein\u00e4ll\u00e4 ovea vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 komeili sinne \u00e4skett\u00e4in kunniapaikalle ripustettu ruosteinen, joskin kaikesta irtoliasta puhdistettu miekka.
\n– Mit\u00e4s pid\u00e4tte? \u00e4iti kysyi innoissaan. – Eik\u00f6 olekin hieno?<\/p>\n
Kaksi kulkijaa<\/p>\n
Kahden miehen joukkoa johti vanha, takkuinen, pitk\u00e4partainen ja -tukkainen vanhus, jonka olisi kaiken j\u00e4rjen mukaan pit\u00e4nyt olla jo mullan alla. Per\u00e4\u00e4 piti vaalea, salskea nuori mies, josta kuitenkin heti huomasi ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oli kurittanut h\u00e4nt\u00e4. Molemmat olivat pukeutuneet repaleisiin ryysyihin, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaisia kantamuksia ollut. Vain keng\u00e4t olivat silm\u00e4\u00e4npist\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4kuntoisen n\u00e4k\u00f6iset. Vanhemmalla miehell\u00e4 oli pieni leili ja nahkainen pussi, nuoremmalla vain paljaat k\u00e4det.
\nNuorempi kiroili ja valitti koko ajan.
\n– Lopeta tuo, vanhempi komensi, – et sin\u00e4 kuole. Kohta l\u00f6ytyy jokin krouvintapainen.
\nNuorempi mulkaisi vanhemman per\u00e4\u00e4n.
\n– Ai t\u00e4\u00e4lt\u00e4? Varmasti ei l\u00f6ydy, t\u00e4m\u00e4 on kuoleman tie.
\n– Tunnetko sin\u00e4 sitten n\u00e4m\u00e4 seudut Kiriel? vanhempi kysyi.
\nNuori mies pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.
\n– No yrit\u00e4 sitten vain laittaa jalkaa toisen eteen, vanhempi m\u00e4\u00e4r\u00e4si.
\nKirieliksi puhuteltu mutisi jotain ja maiskutti suutaan.
\nKummallakaan miehell\u00e4 ei ollut edes kunnollista lakkia, vain jonkinlainen r\u00e4sy kietaistuna p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rille.
\nTie p\u00f6lysi joka askeleella, mutta muuten se ei tuntunut kuoleman tielt\u00e4, p\u00e4in vastoin. Tien molemmin puolin kasvoi uljaita tammia ja lintujen laulu hel\u00e4hteli oksilta.
\nMutkan takaa kuului laukkaavien hevosten askelten \u00e4\u00e4ni\u00e4. Ratsukot piirittiv\u00e4t kulkijat niin \u00e4kki\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ehtineet ottaa askeltakaan puiden suojaan.
\n– Seis, joukkoa johtava sotilas komensi.
\nSotilaita oli kymmenkunta. Johtaja halusi tiet\u00e4\u00e4, mill\u00e4 asioilla kulkijat liikkuivat. Vanhus huomasi, ett\u00e4 nuoren miehen k\u00e4det puristuivat nyrkkiin ja olkap\u00e4\u00e4t kohosivat. H\u00e4n kuiskasi: – Ei Kiriel!
\n– Vastatkaa! johtaja huudahti.
\nVanhus selitti, ett\u00e4 he olivat vain matkalla tiet\u00e4 eteenp\u00e4in rauhanomaisissa merkeiss\u00e4. Kuten heist\u00e4 varmasti n\u00e4kikin, ei heist\u00e4 ollut pahantekoon.
\nSotilaat h\u00f6r\u00e4htiv\u00e4t.
\n– Teist\u00e4 on aina pahantekoon, senkin pirulaiset. K\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4p\u00e4s taskunne nurin!
\nVanhus katsoi h\u00e4nt\u00e4 kummissaan. Mitk\u00e4 taskut? Ei heill\u00e4 ollut taskuja.
\n– No tuo pussi sitten, mit\u00e4 siin\u00e4 on?
\nVanhus k\u00e4\u00e4nsi pussin nurin. Ei mit\u00e4\u00e4n, ei yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Se on mukana vain silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 olisi siihen jotain pantavaa.
\n– Ent\u00e4s leili?
\n– Siin\u00e4 on vain vett\u00e4, vanhus parahti.
\n– Kaatakaa se maahan, sotilas komensi.
\nVanhus teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4, ei kannattanut kinata.
\nSotilas vaikutti pahanilkisen tyytyv\u00e4iselt\u00e4.
\n– Saatte menn\u00e4, h\u00e4n sanoi ja kokosi suitsensa valmiina jatkamaan matkaa.
\n– Anteeksi herra, mutta onkohan t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 majataloa tai sen kaltaista, vanhus kysyi.
\nSotilas kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n.
\n– Eik\u00f6h\u00e4n se siit\u00e4 selvi\u00e4, senkun jatkatte matkaa – ja nopeasti kun viel\u00e4 p\u00e4\u00e4sette!
\nVanhus veti nuoremman miehen mukaansa. T\u00e4m\u00e4n hartiat olivat kuin kive\u00e4.<\/p>\n
P\u00f6ly tunkeutui joka paikkaan. Armoton aurinko alkoi onneksi hiipua ja talsimisesta tuli v\u00e4h\u00e4n siedett\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Se toisaalta tiesi sit\u00e4, ett\u00e4 kohta he olisivat villiel\u00e4inten armoilla.
\n– Olisi edes vett\u00e4! Kiriel valitti.
\nVanha mies ojensi h\u00e4nelle leilins\u00e4.
\nNuori mies huokasi sanomatta mit\u00e4\u00e4n ja kallisti leili\u00e4. Vesi oli kylm\u00e4\u00e4 ja virkist\u00e4v\u00e4\u00e4.
\n– Miksei meill\u00e4 ole olutta? h\u00e4n marmatti.
\nSe oli vanhukselle liikaa.
\n– Ai miksei meill\u00e4 ole olutta? Meill\u00e4h\u00e4n oli olutta, mutta sin\u00e4 rupesit tappelemaan ja jouduimme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n tien p\u00e4\u00e4lle. Siksi meill\u00e4 ei ole olutta, etk\u00f6 satu muistamaan, mit\u00e4!
\nKiriel kohautteli hartioitaan. Voi olla noinkin. Ehk\u00e4 onkin.
\n– No anteeksi Calis, anteeksi. Mutta sinun pit\u00e4isi jo oppia, ett\u00e4 min\u00e4 en ole vastuussa itsest\u00e4ni, Kiriel sanoi apeana.
\n– Noinkohan on, Calis arvuutteli.
\nJoskus h\u00e4nest\u00e4 tuntui toiselta, mutta ehk\u00e4 se oli vain toiveajattelua.
\nHe olivat melkein huomaamattaan tulleet pieneen kyl\u00e4pahaseen, joka oli sijoittunut tien kahden puolen pienen joen partaalle. Joen yli johti silta ja sen toisella puolella erottui auringon laskevassa h\u00e4myss\u00e4 paratiisin kyltti: Vanhan Miekan Majatalo.
\n– Rukouksemme on kuultu, Calis sanoi.
\nNuori mies kiiruhti h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaikka ei ollut edes tiennyt rukoilleensa.<\/p>\n
Tess, majatalon em\u00e4nt\u00e4, katseli kaksikkoa kiusaantuneena. H\u00e4n ei ollut koskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt r\u00e4j\u00e4ht\u00e4neemp\u00e4\u00e4 ja repaleisempaa seuruetta. Miesten \u201dparasta p\u00f6yt\u00e4\u00e4n\u201d-tilaus ei ollut viel\u00e4 saanut aikaiseksi liikett\u00e4 h\u00e4nen toimeliaissa lihaksissaan.
\n– No, em\u00e4nt\u00e4, olutta ja ruokaa n\u00e4lk\u00e4isille, vanhus hoputti.
\nTess katsoi takkuturpaa suoraan silmiin.
\n– Eip\u00e4s h\u00e4t\u00e4ill\u00e4, mill\u00e4 te aiotte maksaa, h\u00e4n kysyi.
\nVanhus loukkaantui silmin n\u00e4hden.
\n– Ihan t\u00e4m\u00e4n Kuningaskunnan rahalla, jos se kelpaa. Jos ei, sitten jollakin muulla.
\nKuningaskunnan? Kulkurit olivat siis jostakin kauempaa. Tess katsoi miehi\u00e4 viel\u00e4kin tarkemmin.
\n– Ja teill\u00e4k\u00f6 on rahaa? em\u00e4nt\u00e4 jatkoi tivaamistaan. Vanhus huokaisi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ja pani k\u00e4tens\u00e4 nahkapussiin. Esiin ilmestyi suuri kultainen kolikko.
\n– Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4? Saatte pit\u00e4\u00e4 loput, kunhan tuotte sit\u00e4 olutta!
\nTess katsoi miest\u00e4 h\u00e4mmentyneen\u00e4. Noin suurta rahaa h\u00e4n ei ollut n\u00e4hnyt kuin kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.
\n– Kyll\u00e4 herra, h\u00e4n huudahti menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tess ei ollut paha ihminen. Miesten ruuan ahmiminen ja oluen kittaaminen her\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4ness\u00e4 paremminkin s\u00e4\u00e4li\u00e4. Selv\u00e4sti n\u00e4ki ett\u00e4 miehet olivat olleet sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mist\u00e4h\u00e4n he olivat saaneet sen rahan? Ehk\u00e4 oli parempi olla kyselem\u00e4tt\u00e4. Toisaalta, ei kai ollut h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 jokaisen lantin alkuper\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut oikeutta ep\u00e4ill\u00e4 miehi\u00e4.
\nTess h\u00e4pesi omia ajatuksiaan.
\nH\u00e4n ei saanut silmi\u00e4\u00e4n irti miehist\u00e4. Ei niin, ett\u00e4 heist\u00e4 kumpikaan olisi her\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4ness\u00e4 sen kummempia ajatuksia, mutta silti h\u00e4n yll\u00e4tti itsens\u00e4 tarkkailemasta miehi\u00e4, jotka alkoivat olla jo reilussa humalassa.
\nVanhusta h\u00e4n ei ollut n\u00e4hnyt koskaan, mutta nuorempi mies oli jotenkin omituisen tutunoloinen. H\u00e4n ei kuitenkaan saanut p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ket\u00e4 t\u00e4m\u00e4 muistutti, vaikka yritti pinnistell\u00e4 muistiaan.
\n– Hei, em\u00e4nt\u00e4, lis\u00e4\u00e4 olutta kiitos, vanha mies huikkasi. T\u00e4m\u00e4 oli huomannut, ett\u00e4 em\u00e4nt\u00e4 tarkkaili heit\u00e4 salaa tuon tuosta, mutta tarkkailkoon, kunhan tarjoilu pelasi.
\nTess p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 miehet aikoivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6ksi ja meni petaamaan heille s\u00e4ngyt. Tuntui pahalta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 tuommoisia kirppukasoja puhtaaseen petiin, mutta mink\u00e4p\u00e4 sille mahtoi, se kai kuului majatalonpitoon.
\nTai ehk\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n. H\u00e4n sai ajatuksen.<\/p>\n
Miehet ilahtuivat, kun Tess toi heille t\u00e4ydet haarikat pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Em\u00e4nt\u00e4 alkoi oppia!
\nT\u00e4ll\u00e4 oli kuitenkin asiaa.
\n– Mit\u00e4s jos te kaksi menisitte pesulle viel\u00e4 kun pysytte tolpillanne. Min\u00e4 etsin sill\u00e4 aikaa teille uudet vaatteet. Minulla on semmoisia vaatteita, joita min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 tarvitse, joten voin myyd\u00e4 ne teille halvalla, jos sopii.
\nH\u00e4nell\u00e4 oli miehens\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 vaatteita ja kauan kauan sitten siskonmiehelt\u00e4 j\u00e4\u00e4neit\u00e4. H\u00e4n oli jo jonkin aikaa miettinyt, ett\u00e4 niist\u00e4 piti luopua. Jos ja kun h\u00e4n kerran uskotteli, ett\u00e4 h\u00e4nen miehens\u00e4 oli kuollut, miksi h\u00e4n s\u00e4ilytti t\u00e4m\u00e4n vaatteita. Ja jos h\u00e4n ei tiennyt miss\u00e4 h\u00e4nen sisarensa mies oli, miksi h\u00e4n s\u00e4ilytti t\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4n vaatteita.
\n– Jos sin\u00e4 tulet pesem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t, vanhus ehdotti.
\nNuori mies ei edes vilkaissut naista.
\n– Anna olla, vanhus, h\u00e4n tuhahti.
\nTess katseli miehi\u00e4. Mik\u00e4 ettei, pysyisip\u00e4h\u00e4n peti puhtaampana.
\n– No l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n, min\u00e4 pesen teid\u00e4t, mutta te pid\u00e4tte n\u00e4ppinne kurissa, onko selv\u00e4.
\nMiehet eiv\u00e4t sanoneet mit\u00e4\u00e4n. Kaipa se oli selv\u00e4.<\/p>\n
Tess jynss\u00e4si molemmat miehenkuvatukset juuriharjalla suuressa paljussa. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n pakotti miehet jokeen. V\u00e4h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 hirvitti kun miehet toikkaroivat laiturilla toisistaan tukea ottaen, mutta vedess\u00e4 he uivat suorin vedoin, eiv\u00e4tk\u00e4 valittaneet, vaikka vesi oli virtauksen vuoksi kylm\u00e4\u00e4.
\nMiehi\u00e4 uittaessaan Tess mietti, mahtoiko t\u00e4mm\u00f6inen sittenk\u00e4\u00e4n kuulua majatalonpitoon, mutta ei j\u00e4\u00e4nyt murehtimaan turhia. Kukapa heit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kisi.
\n– Ja nyt sitten kokeilemaan vaatteita. P\u00e4\u00e4settek\u00f6 te itse yl\u00f6s sielt\u00e4? h\u00e4n kailotti.
\nMiehet n\u00e4yttiv\u00e4t paljon selvemmilt\u00e4 uimareissun j\u00e4lkeen. Ehk\u00e4 uiminen oli hyv\u00e4 harrastus humalaisille.<\/p>\n
Tessin miehen, Janoksen, entiset vaatteet olivat vanhukselle v\u00e4h\u00e4n v\u00e4lj\u00e4t mutta Kirielin vaatteet sen sijaan k\u00e4viv\u00e4t nuoremmalle miehelle kuin valetut, Tess mietti.
\n– Mik\u00e4 sinun nimesi on? h\u00e4n kysyi varoittamatta.
\n– Calis, vanhus vastasi.
\n– Ei sinun!
\nNuori mies katseli h\u00e4t\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 ymp\u00e4rilleen.
\n– Se on Kiriel, vanhus vastasi.
\nTess katseli nuorta miest\u00e4. Nyt, tukka taakse suittuna ja hyviss\u00e4 vaatteissa, h\u00e4n oli kuin se Kiriel, jonka h\u00e4n oli tuntenut.
\nMutta sitten Tess ravisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, eih\u00e4n se voinut olla, eik\u00e4 ollutkaan. H\u00e4nen sisarensa mies Kiriel oli tullut hulluksi ja kadonnut. Poikaparka. Saman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 miehi\u00e4 oli maa t\u00e4ynn\u00e4, turha edes ajatella asiaa enemp\u00e4\u00e4. Ja Kiriel oli yleinen nimi. T\u00e4ll\u00e4 pojalla vain sattui olemaan sama nimi kuin h\u00e4nen kaipaamallaan pojalla ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 mies oli oudosti sekaisin. Tess ravistautui irti mielikuvastaan.
\n– Min\u00e4 tuon teille uudet oluet, Tess sanoi reippaasti ja pakeni itkua ty\u00f6nt\u00e4en. Poikaparka.
\nMuita asiakkaita ei ollut koko iltana, mik\u00e4 oli Tessin majatalossa aika tavanomaista. T\u00e4nne jumalansel\u00e4n taa eksyi matkustavaisia harvoin. Muutama kyl\u00e4l\u00e4inen saattoi joskus illalla pist\u00e4yty\u00e4 juomassa haarikan, mutta miksik\u00e4\u00e4n menestykseksi majatalo ei ollut osoittautunut. Leiv\u00e4nsyrj\u00e4ss\u00e4 se saattoi pit\u00e4\u00e4.
\nKun kulkurit alkoivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4syneilt\u00e4, Tess l\u00e4hti nukkumaan ja j\u00e4tti miehet kaksistaan. Molemmilla oli t\u00e4ysi oluthaarikka edess\u00e4\u00e4n. Tess luotti n\u00e4ihin outoihin vieraisiin, eik\u00e4 h\u00e4nelle tullut edes mieleen, ett\u00e4 he voisivat varastaa h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 omaisuuttaan.
\nAamulla Tess l\u00f6ysi miehet tuvan penkeilt\u00e4 kuorsaamasta tyhj\u00e4 oluthaarikka k\u00e4den ulottuvilla. Kun h\u00e4n lopulta sai miehet hereille, n\u00e4m\u00e4 ilmoittivat j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Vanhus kaivoi nahkapussistaan toisen kultarahan, vaikka Tess yritti vakuuttaa ett\u00e4 entinenkin riitt\u00e4isi.
\nMiehill\u00e4 ei tuntunut olevan kiirett\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 pahemmin menohalujakaan. Ehk\u00e4 he olivat nielleet tarpeeksi p\u00f6ly\u00e4 yhden kes\u00e4n osalta.
\nEl\u00e4m\u00e4 Vanhan Miekan Majatalossa vakiintui omituisille urilleen. Tess em\u00e4nn\u00f6i, pojat Tom ja Will ahersivat vastentahtoisesti pellolla ja vieraat rellestiv\u00e4t olutta kittaamalla ja Tessin ruokia ahmimalla.
\nJoskus Tess sai heid\u00e4t houkuteltua tekem\u00e4\u00e4n joitakin pieni\u00e4 miestent\u00f6it\u00e4 kuten vedenkantoa tai puunhakkuuta, mutta useimmiten miehet vain oleilivat jossakin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Nuorempi ei juuri puhunut, vanhus sen sijaan p\u00e4l\u00e4tti koko ajan, mutta h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei oikeastaan sanonut mit\u00e4\u00e4n, piti vain yll\u00e4 jonkinlaista p\u00f6lin\u00e4\u00e4.
\nTess ei silti valittanut. H\u00e4nest\u00e4 oli mukavaa kun talossa oli aikuisia miehi\u00e4 ja kultarahojakin kertyi tasaista tahtia, mik\u00e4p\u00e4 heid\u00e4n oli ollessa. H\u00e4n katseli usein nuorempaa miest\u00e4 yritt\u00e4en n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 jonkinlaisia tunnistuksen merkkej\u00e4, mutta useimmiten t\u00e4m\u00e4 tuijotti umpimielisen\u00e4 ja himmenevin silmin sein\u00e4ll\u00e4 roikkuvaa vanhaa ruosteista miekkaa samalla kun k\u00e4det kallistivat haarikkaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kiven kilahdus Aurinko poltti niskaa. Kaksi keskenkasvuista poikaa kuokki kivist\u00e4 kesantoa, joka oli ollut pitk\u00e4\u00e4n viljelem\u00e4tt\u00e4. Kaksoset, Tom ja Will, yrittiv\u00e4t tehd\u00e4 \u00e4idille mieliksi. Molemmat tiesiv\u00e4t, ettei heist\u00e4 viel\u00e4 ollut miesten t\u00f6ihin, mutta pakkohan heid\u00e4n oli yritt\u00e4\u00e4. Koko kyl\u00e4ss\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n ainoaa tervett\u00e4 aikuista miest\u00e4, vain vanhoja ukkoja ja naisia. – Oletko kuullut is\u00e4st\u00e4? […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-976","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/976","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=976"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/976\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":977,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/976\/revisions\/977"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=976"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=976"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=976"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}