Rikoskomisario Peter Sundby yritti pysy\u00e4 vakavana vaikkei voinut olla naurahtamatta. H\u00e4n oli kutsunut nuoret tutkijat luokseen mutta ensimm\u00e4isen\u00e4 ovenraosta ty\u00f6ntyi saksanpaimenkoiran kuono, sitten koko koira. Se asettui luontevasti istumaan h\u00e4nen viereens\u00e4. Sundby taputti sit\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n.
\n– No niin, Sundby sanoi ja viittasi tuoleja kohti.
\nNuoret tutkijat Iiris Varkiala ja Johan Stacs istuivat hieman pelokkaina. He olivat arvuutelleet, miksi heid\u00e4t ja Natso kutsuttiin esimiehen luo ja Iiris oli varma, ett\u00e4 Natsolle tuli l\u00e4ht\u00f6. Se oli taas ollut heid\u00e4n mukanaan tavallisen virka-auton tai joskus jopa poliisiauton takapenkill\u00e4, vaikka oli sovittu, ett\u00e4 Natson paikka oli kotona kuten muidenkin siviilikoirien. Natso oli itseoppinut poliisikoira, se ei ollut saanut mink\u00e4\u00e4nlaista virallista koulutusta, eik\u00e4 se siis mitenk\u00e4\u00e4n voinut olla tutkijoiden mukana.
\nSundby pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.
\n– Sanon heti ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole minun ansiotani, min\u00e4 olen kertonut vain eteenp\u00e4in miten asiat ovat menneet.
\nIiris puristi Johania k\u00e4dest\u00e4. Nyt se ilmoitus tulisi.
\nMy\u00f6s Sundby huomasi nuorten j\u00e4nnityksen, joka tuntui tarttuvan koiraankin. H\u00e4n taputti uudestaan Natsoa p\u00e4\u00e4h\u00e4n.
\n– Ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4, hyv\u00e4 poika, h\u00e4n sanoi.
\nNuoret vilkaisivat toisiaan. Mit\u00e4s t\u00e4m\u00e4 oli.
\nSundby ryk\u00e4isi.
\n– Sanon niin kuin asia on. Natso on valittu Vuoden poliisikoiraksi ja sille on my\u00f6nnetty Suomen Kennelliiton sankarikoiran arvo niiden Fiskarsin murhien tapahtumista. Poliisihallinto on asiakirjoihin tutustuttuaan tullut siihen tulokseen, ett\u00e4 Natso pelasti kolmen ihmisen hengen. Ja Kennelliitto palkitsee sen samoista syist\u00e4.
\nIiriksen teki mieli itke\u00e4, mutta eih\u00e4n se nyt ollut sopivaa poliisik\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja niinp\u00e4 h\u00e4n nieli kyyneleens\u00e4.
\nJohan toipui ensimm\u00e4isen\u00e4.
\n– Mit\u00e4 se tarkoittaa? h\u00e4n kysyi.
\nSundby nauroi.
\n– Juuri sit\u00e4 mit\u00e4 sanoin. Natso saa mitalinsa hienossa tilaisuudessa, johon tulee my\u00f6s poliisin ylin johto. Kutsuin teid\u00e4t ja Natson luokseni kertoakseni t\u00e4m\u00e4n ja yhden muunkin asian.
\nNuoret ter\u00e4st\u00e4ytyiv\u00e4t. Nyt p\u00e4\u00e4stiin ehk\u00e4 siihen pahaan asiaan. Natso ulahti.
\n– Nyt rauhoitutte! Sundby komensi. Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 Natso on ollut teid\u00e4n mukana sek\u00e4 tunnuksettomassa virka-autossa ett\u00e4 poliisiautossa, mutta nyt ei puhuta siit\u00e4, vaan mietit\u00e4\u00e4n, miten t\u00e4m\u00e4 asia hoidetaan.
\n– T\u00e4ss\u00e4 on nimitt\u00e4in yksi paha ongelma. Natsohan on itseoppinut poliisikoira, eik\u00e4 sill\u00e4 ole mink\u00e4\u00e4nlaista koulutusta, papereista puhumattakaan.
\nNatso tiesi ett\u00e4 siit\u00e4 puhuttiin ja haukotteli kyll\u00e4styneen\u00e4.
\n– Ongelma tulee l\u00e4hinn\u00e4 siin\u00e4, kun media alkaa kysell\u00e4, millainen koira Natso oikein on. Ajattelin ensin, ett\u00e4 voisimme ehk\u00e4 venytt\u00e4\u00e4 totuutta, mutta sit\u00e4 se nyt puuttuisi, ett\u00e4 k\u00e4r\u00e4ht\u00e4isimme valehtelusta. Niinp\u00e4 olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 kerromme totuuden. T\u00e4m\u00e4 sankarikoira on itseoppinut, mutta eritt\u00e4in hyv\u00e4 toimissaan, kuten tulokset osoittavat.
\nIiris huokasi ja Johan hirnahti. Juurikin niin.
\n– Nyt tullaan minuun, Sundby sanoi. Kun minulle selvisi, ett\u00e4 meill\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 palkittava sankarikoira, panin toimeksi. Eih\u00e4n meill\u00e4 voi olla siviilikoiraa poliisin palveluksessa. Niinp\u00e4 Natso p\u00e4\u00e4see Iiriksen kanssa pikakoulutukseen ja se nimitet\u00e4\u00e4n viralliseksi poliisikoiraksi.
\nIiris havahtui kuin satavuotiaasta unesta.
\n– Mit\u00e4 se tarkoittaa?
\n– Ett\u00e4 sin\u00e4 ja Natso k\u00e4ytte H\u00e4meenlinnassa poliisikoirakoulussa ja saatte sielt\u00e4 todistuksen, ett\u00e4 Natso on ihan oikea poliisikoira.
\n– Ent\u00e4 jos me ei selvit\u00e4 poliisikoiran vaatimuksista?
\n– Hyh, Sundby tuhahti. – T\u00e4m\u00e4 on poliisin kunnia-asia. Te k\u00e4ytte siell\u00e4 H\u00e4meenlinnassa ja teille opetetaan joitakin poliisikoiran temppuja ja sitten te tulette takaisin ja Natso on virallisesti poliisikoira. T\u00e4h\u00e4n on varattu kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4, te asutte sen aikaa koululla.
\nIiris meinasi kysy\u00e4 jotain, mutta ymm\u00e4rsi vaieta.
\n– Natso saa paperit joka tapauksessa, vaikka purisi kouluttajaa. Sen j\u00e4lkeen se on itseoppinut ja koulutettu poliisikoira, jolla on koulutuksesta my\u00f6s paperit!
\nNuoret ny\u00f6kytteliv\u00e4t. Mutta jatkoa seurasi.
\n– Olen j\u00e4rjest\u00e4nyt niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sankarikoira saa arvoisensa partioauton eli teille tuodaan melkein uusi farmari Natsoa varten ja se voi olla aina teid\u00e4n mukana!
\nIIris meni melkein sekaisin ja rynt\u00e4si halaamaan komisariota. H\u00e4n havahtui vasta Sundbyn murinaan \u201dno niin, no niin\u201d.
\n– Anteeksi, Iiris sopersi. Natso lipaisi h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n.
\nSundby nauroi \u00e4\u00e4neen.
\n– Ei mit\u00e4\u00e4n! Te n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n luulitte ett\u00e4 torun teit\u00e4 Natson mukanaolosta, mutta min\u00e4p\u00e4 yll\u00e4tinkin teid\u00e4t kaikki. Kunhan aikataulut selvi\u00e4v\u00e4t, ilmoitan koulutuksesta tarkemmin samoin kuin palkitsemisp\u00e4iv\u00e4st\u00e4, seh\u00e4n on suuri p\u00e4iv\u00e4 meille kaikille!
\nPalaveri oli p\u00e4\u00e4ttynyt. Natso seurasi nuoria mutta vilkaisi viel\u00e4 kerran Sundbyt\u00e4. Hyvin meni!<\/p>\n
Iiriksen teki mieli hyp\u00e4hdell\u00e4. H\u00e4n rutisti Johaniakin kuin sielunkumppania ja retuutti Natsoa kaulasta niin ett\u00e4 koira ei tiennyt mitenp\u00e4in olisi ollut.
\nAinoa murhe oli ett\u00e4 sotaveteraani Elmeri oli kadonnut. Kun Iiris ja Natso eilen illalla olivat tapansa mukaan k\u00e4yneet Elmeri\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4, vanha mies ei ollut kotona. Talo n\u00e4ytti hyl\u00e4tylt\u00e4 ja pime\u00e4lt\u00e4.
\nIiris oli yritt\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 Elmerist\u00e4 huolta parhaansa mukaan. H\u00e4n oli j\u00e4rjest\u00e4nyt Raaseporin kaupungin sosiaalin kanssa niin ett\u00e4 kodinhoitaja k\u00e4vi Elmerin luona kolmesti viikossa ja ty\u00f6llistetty harjoittelija joka p\u00e4iv\u00e4. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli tarkistaa, ett\u00e4 Elmeri otti verenpainel\u00e4\u00e4kkeens\u00e4 ja muisti sy\u00f6d\u00e4. Ruoka tuotiin h\u00e4nelle kaupungin autolla kolmesti viikossa. Iiris ja Natso k\u00e4viv\u00e4t niin usein kuin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t, muutaman kerran kuussa joka tapauksessa, useimmiten kahdesti viikossa. Iiris oli ottanut Elmerin asian omakseen, h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n sotaveteraani oli ollut t\u00e4rke\u00e4 lenkki hirvitt\u00e4vien murhien selvitt\u00e4misess\u00e4. H\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt yhden murhatun naisen koiran eli Natson haukkumasta naapuritontilta ja juuri h\u00e4n oli havainnut talolla outoa liikett\u00e4 ja n\u00e4hnyt jopa pommimiehen viev\u00e4n taloon jotakin. Elmerille olisi pit\u00e4nyt antaa hengenpelastusmitali moninkertaisena, vaikka oli Natsokin sen toki ansainnut. Jos Natsoa ei olisi ollut, ruumiita olisi kolmen p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lis\u00e4ksi tullut monta lis\u00e4\u00e4, mutta kyll\u00e4 Elmeri oli pelastanut ties kuinka monta muuta. Iirist\u00e4 puistatti viel\u00e4kin, kun h\u00e4n mietti mit\u00e4 olisi tapahtunut, jos naapuritaloon asetettu pommi olisi r\u00e4j\u00e4ht\u00e4nyt, kun esimerkiksi Miro olisi mennyt katsomaan mit\u00e4 talolla oli tapahtunut.
\nMiro! H\u00e4nen piti ehdottomasti soittaa Mirolle!
\n– Kulta t\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n ei malttanut olla aloittamatta. Miro oli kerran nimitt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 tuolla nimell\u00e4 ja viel\u00e4 ihan pokkana sanonut tarkoittaneensa joka sanaa.
\n– Iiris kiusaa, Miro vastasi.
\n– Mutta hei minulla on asiaakin. Natsosta tulee virallinen poliisikoira, me k\u00e4yd\u00e4\u00e4n pikakoulutuksessa ja saadaan oma auto ja Natso on valittu Vuoden poliisikoiraksi ja se saa sankarikoiran arvon suuressa juhlassa, johon me ja poliisin ylin johto osallistuu. Mutta varsinainen asia on, ett\u00e4 Elmeri on kadonnut! H\u00e4nen talonsa on tyhj\u00e4!
\nMiro aisti naisen riemun ja osallistui siihen et\u00e4n\u00e4 niin hyvin kuin taisi. Hienoa, erinomaista, Natsohan on jo pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ytynyt kuin poliisikoira, koska juhlat ovat ja ket\u00e4 sinne kutsutaan.
\n– Min\u00e4 voin tehd\u00e4 teist\u00e4 jutun! Miro sanoi.
\nVasta nyt Iiris muisti ett\u00e4 Miro oli t\u00e4ysverinen toimittaja, vaikka olikin viime aikoina ollut mukana aivan muissa asioissa.
\n– Mist\u00e4 asti Elmeri on ollut kateissa? Miro kysyi.
\n– Minun havaintojeni mukaan eilisest\u00e4. Jospa sin\u00e4 selvitt\u00e4isit asiaa, minulla on nimitt\u00e4in k\u00e4det t\u00e4ynn\u00e4 t\u00f6it\u00e4 Johanin kanssa, meill\u00e4 on yksi omituinen juttu juuri ratkeamaisillaan.
\n– Mik\u00e4? Miro kysyi.
\n– Enh\u00e4n min\u00e4 sit\u00e4 sinulle voi sanoa, Iiris huokasi.
\n– Tietenkin voit! Min\u00e4h\u00e4n tied\u00e4n muutenkin kaiken, Miro sanoi.
\nKukahan nyt kiusasi ket\u00e4. Totta se kuitenkin oli ja niinp\u00e4 Iiris kertoi, ett\u00e4 yhden suuren yrityksen toimitusjohtaja oli kateissa ja heid\u00e4n piti yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 oli tapahtunut. Nyt n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 ei varsinaisesti mit\u00e4\u00e4n kauhean pahaa, mies oli vain seonnut ja l\u00e4htenyt omille teilleen Espanjaan. Mutta ennen kuin varmistuisi, ett\u00e4 h\u00e4n oli matkalla vapaaehtoisesti, Iiriksen ja Johanin piti painaa t\u00f6it\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4.
\n– Hyv\u00e4 on, Miro sanoi. – Otan selv\u00e4\u00e4 Elmerist\u00e4, onhan h\u00e4n minunkin yst\u00e4v\u00e4. Jos kukaan minulle mit\u00e4\u00e4n kertoo.
\n– Tottakai ne sinulle kertoo, sin\u00e4h\u00e4n olet melkein poliisi itsekin tai silt\u00e4 minusta ainakin tuntuu. Ja Natso on samaa mielt\u00e4!<\/p>\n
Kaikki portit aukenivat, kun Miro sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n on Elmerin hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4, jolle Elmeri varmasti haluaisi kerrottavan mit\u00e4 h\u00e4nelle on tapahtunut. Kaupungin vanhusty\u00f6n virkailija nikotteli, mutta tuli sitten tulokseen, ett\u00e4 varmaan oli kyseess\u00e4 Elmerin etu.
\n– Te ette kuitenkaan ole sukulainen, virkailija arvuutteli.
\n– En vaan hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4. Me tutustuimme siin\u00e4 kauheassa murhajutussa, jos muistatte. Elmeri pelasti minun henkeni. Olen k\u00e4ynyt usein Elmerin luona. Sain vinkin h\u00e4nen katoamisestaan KRP:n tutkijalta nimelt\u00e4 Iiris Varkiala. H\u00e4n ei valitettavasti ehtinyt itse ruveta selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n miss\u00e4 Elmeri on. Meh\u00e4n oletamme, ett\u00e4 h\u00e4nelle ei ole tapahtunut mit\u00e4\u00e4n varsinaista pahaa.
\n– Koska te huomasitte, ett\u00e4 Elmeri on kadonnut? virkailija kysyi.
\n– Iiris meni k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Elmerin talolla eilen illalla poliisikoiransa Natson kanssa, eik\u00e4 Elmeri\u00e4 n\u00e4kynyt.
\n– Ahaa, se sankarikoira! virkailija sanoi ilahtuneena ja kertoi ett\u00e4 Elmeri on viety ensin paikalliseen sairaalaan ja sielt\u00e4 Meilahteen. – Terveydenhoitaja huomasi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on syd\u00e4nkohtaus tai jokin sellainen. Soittakaa Meilahteen, siell\u00e4 ne tiet\u00e4\u00e4.
\nMiro oli jo aikeissa sulkea puhelimen, kun virkailija rikkoi hiljaisuuden ja kysyi.
\n– Tied\u00e4ttek\u00f6, onko Elmerill\u00e4 elossa sukulaisia?
\n– Tyt\u00e4r saattaa asua Ruotsissa, mutta h\u00e4nest\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tietoa. Elmerik\u00e4\u00e4n ei ole puhunut h\u00e4nest\u00e4.
\n– Mutta Suomessa h\u00e4nell\u00e4 ei ole sukulaisia?
\n– Ei. Niink\u00f6 huonosti ovat asiat, ett\u00e4 sukulaisia etsit\u00e4\u00e4n?
\n– Ei ei ei. H\u00e4n on kuulemma kovaa vauhtia toipumassa. Mutta olemme tulleet siihen tulokseen, ett\u00e4 yksin h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 voi asua ja niinp\u00e4 etsimme h\u00e4nelle hoitokotia.
\nMiro mietti hetken.
\n– Se voi kyll\u00e4 olla h\u00e4nelle kauhistus!
\n– Niin mekin v\u00e4h\u00e4n arvelemme. Ja tietysti hoitokotiin siirtyminen on h\u00e4nen tapauksessaan vapaaehtoista. Voisitteko te h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n puhua h\u00e4nelle?
\nMiro lupasi, ett\u00e4 h\u00e4n ja Iiris voisivat puhua Elmerille, kunhan ensin saisivat tiet\u00e4\u00e4 mihin h\u00e4net oli tarkoitus sijoittaa.
\n– No me soitamme teille. Ja teh\u00e4n voisitte k\u00e4yd\u00e4 etuk\u00e4teen katsomassa, millainen se hoitokoti on. Tavallisesti niin ei menetell\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4n sotaveteraanin kohdalla niin voitaisiin tehd\u00e4.<\/p>\n
Elmeri l\u00f6ytyi Meilahdesta. H\u00e4n oli juuri p\u00e4\u00e4ssyt teho-osastolta tavalliselle, kun Iiris ja Miro tulivat. Miro oli pyyt\u00e4nyt Iiriksen mukaansa, Natsoa sairaalaan ei saanut tuoda, kun se ei ollut opaskoira. Eik\u00e4 Iiris ollut virkateht\u00e4viss\u00e4.
\nElmeri oli kalpea kuin haamu, mutta silmiss\u00e4 oli eloa.
\n– T\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n sin\u00e4 olet, Iiris tervehti. Miro tyytyi sanomaan hein.
\n– T\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4 hyvinkin, Elmeri sanoi voipuneesti.
\nIiris kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n ja Natso olivat k\u00e4yneet eilen talolla, mutta se oli ollut tyhj\u00e4 ja sitten h\u00e4n oli pyyt\u00e4nyt Miroa selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 Elmerille oli tapahtunut.
\n– Minua rupesi taas ottamaan. Onneksi se terveydenhoitaja tuli kerrankin oikeaan aikaan ja ymm\u00e4rsi tilata sairasauton. Lopulta minut tuotiin t\u00e4nne teholle.
\nElmerin oli vaikea puhua, h\u00e4n oli liian heikossa hapessa. Selv\u00e4sti h\u00e4n kuitenkin ilahtui vieraista.
\n– Me ei ymm\u00e4rretty edes tuoda mit\u00e4\u00e4n, kun ei tiedetty miss\u00e4 kunnossa sin\u00e4 olet, Iiris valitteli mutta Elmeri kuittasi, ett\u00e4 ei h\u00e4nelt\u00e4 puutu mit\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 h\u00e4n pid\u00e4 suklaasta ja kukatkin ovat vain kukkia. P\u00e4\u00e4asia ett\u00e4 te tulitte, Natsokin olisi saanut tulla, mutta eih\u00e4n t\u00e4nne saa tuoda koiria.
\nMiro selvitteli kurkkuaan.
\n– Tuota noin… h\u00e4n aloitti.
\nElmeri nosti v\u00e4h\u00e4n k\u00e4tt\u00e4\u00e4n.
\n– Min\u00e4 tied\u00e4n. Te tulitte puhumaan minua hoitolaitokseen, sen n\u00e4kee teid\u00e4n naamasta.
\nNiin sen varmaan n\u00e4kikin. Syylliset vilkaisivat toisiaan.
\n– Mutta vain jos sin\u00e4 itse olet valmis, Iiris sanoi.
\nElmeri katsoi heit\u00e4 kumpaakin.
\n– Jos lupaatte k\u00e4yd\u00e4 minua katsomassa. Pakkohan minun on johonkin menn\u00e4, enh\u00e4n min\u00e4 en\u00e4\u00e4 voi asua yksin. Olen jo 95-vuotias, eik\u00e4 kukaan rupea asumaan minun kanssani, tytt\u00e4rest\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole kuulunut mit\u00e4\u00e4n moneen vuoteen.
\n– Haluaisitko sin\u00e4 ett\u00e4 me otamme h\u00e4neen yhteytt\u00e4? Iiris kysyi.
\nElmeri my\u00f6nsi ett\u00e4 voisihan se olla mukavaa, vaikka he olivatkin vieraantuneet toisistaan, viimeksi h\u00e4n oli tavannut tytt\u00e4rens\u00e4 poikansa hautajaisissa.
\nIiris lupasi, ett\u00e4 he selvitt\u00e4isiv\u00e4t asiaa ja kertoisivat tytt\u00e4relle Elmerin voinnista.
\nElmeri nosti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n.
\n– Mutta te saatte k\u00e4yd\u00e4 katsomassa sit\u00e4 hoitokotia, mihin ne aikovat minut laittaa, ettei minua laiteta ihan mihin tahansa.<\/p>\n
Sosiaalin nainen soitti Mirolle muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli hyvi\u00e4 uutisia, oikein hyv\u00e4st\u00e4 hoitokodista oli juuri vapautunut paikka, jos p\u00e4\u00e4t\u00f6s teht\u00e4isiin pikaisesti.
\n– Eli teill\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4 aikaa k\u00e4yd\u00e4 katsomassa sit\u00e4 paikkaa, siell\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 te tulette.
\nMiro pyysi hoidokodin yhteystiedot ja soitti Iirikselle, joka valitteli, ett\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n ehdi l\u00e4hte\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4\u00e4n.
\n– Niinp\u00e4 min\u00e4 menen yksin, Miro sanoi.
\nH\u00e4n ajoi hoitokoti Kuusenoksan pihaan jo reilun tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Paikka ei ollutkaan vanha r\u00f6tisk\u00f6 vaan korkeintaan muutaman vuoden vanha puusta tehty osin kaksikerroksinen suuri laitos, jossa oli useita osia.
\nHoitokodin johtaja Emmi Marala otti h\u00e4net vastaan.
\n– Tervetuloa, meille soitettiinkin, ett\u00e4 te saattaisitte tulla katsomaan meit\u00e4 sotaveteraani Elmerin puolesta.
\nJohtajan k\u00e4denpuristus oli l\u00e4mmin ja hymy valloittava. \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 min\u00e4kin voisin viihty\u00e4\u201d, Miro ajatteli.
\nJohtaja kierr\u00e4tti Miroa yleisiss\u00e4 tiloissa, ruokasalissa, oleskelutilassa, verannalla, juhlasalissa ja vei t\u00e4m\u00e4n sitten suurehkoon valmiiksi kalustettuun huoneeseen, jossa oli s\u00e4nky, televisio, pari tuolia ja p\u00f6yt\u00e4.
\n– T\u00e4m\u00e4 olisi Elmerin huone, varmaan paras meid\u00e4n huoneista, mutta h\u00e4n on sen ansainnut! Onhan se hienoa, ett\u00e4 viel\u00e4 niinkin vanhana voi asua hoitokodissa ja liikkua omin jaloin. Mik\u00e4li k\u00e4sitin oikein, h\u00e4n on hyvin perill\u00e4 maailman asioista, eik\u00e4 tarvitse juurikaan apua arkirutiineissa.
\nMiro my\u00f6nsi, ett\u00e4 n\u00e4in on. Elmeri on t\u00e4h\u00e4n asti tullut toimeen ihan yksin\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 nyt terveydenhoitaja, kodinhoitaja ja tytt\u00f6 ovat k\u00e4yneet h\u00e4nt\u00e4 auttamassa.
\n– H\u00e4nen ongelmansa on syd\u00e4n, joka pyrkii oikuttelemaan. Eikai se mit\u00e4\u00e4n sen pahempaa ole, mutta kyll\u00e4 se sairaalareissun vaatii.
\n– Hienoa. Otamme h\u00e4net mielell\u00e4mme, jos vain saamme.
\nMiro sanoi, ett\u00e4 n\u00e4in h\u00e4n uskoo, t\u00e4nne h\u00e4nkin voisi tulla.
\nHe k\u00e4tteliv\u00e4t ja Miro l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n Elmerille ja Iirikselle sanaa hyvill\u00e4 mielin.<\/p>\n
Suuri p\u00e4iv\u00e4 oli ovella. Natso oli harjattu huolellisesti, sen kynnet oli leikattu ja hampaat harjattu, mist\u00e4 se ei yht\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt. Kaikki oli valmista huomista varten. Iiris oli jopa silitt\u00e4nyt poliisipukunsa, oli nimitt\u00e4in toivottu, ett\u00e4 h\u00e4n pukeutuisi virkapukuun kuten kaikki muutkin juhlaan tulevat poliisit.
\nOli sovittu, ett\u00e4 Iiris, Natso, Johan ja komisario Sundby menisiv\u00e4t Iiriksen ja Johanin uudella virka-autolla.<\/p>\n
Natso irvisteli. Sen useaan kertaan harjatut hampaat tuntuivat oudoilta. Iirist\u00e4 hymyilytti ja hermostutti samalla kertaa. H\u00e4nell\u00e4 oli huolellisesti silitetty virkapuku ja sopivasti meikki\u00e4 ja h\u00e4n yritti seisoa lavalla mahdollisimman ryhdikk\u00e4\u00e4n\u00e4. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 heit\u00e4 katsottiin, olihan paikalla poliisin ja kenneliiton ylint\u00e4 johtoa ja mediaa jos mink\u00e4laista.
\nMurharyhm\u00e4n komisario Peter Sundby puhui.
\n– Saanko esitell\u00e4: Vuoden poliisikoira ja sankarikoira Natso ja h\u00e4nen ohjaajansa ylikonstaapeli Iiris Varkiala.
\nIiris h\u00e4tk\u00e4hti, nyt Sundbyille oli tullut paha virhe, h\u00e4nh\u00e4n oli vasta nuorempi konstaapeli.
\nNatso katsoi Sundbyt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 joka sen nimen turhaan lausuu. Sit\u00e4 taisi v\u00e4h\u00e4n hermostuttaa.
\n– Aivan, sinusta puhutaan Natso, Sundby sanoi.
\nKaikki nauroivat hyv\u00e4tahtoisesti.
\n– Mutta asiaan! Sundby jatkoi. T\u00e4m\u00e4 Vuoden poliisikoira olisi ansainnut kolminkertaisen hengenpelastusmitalin, mutta koska niit\u00e4 ei jaeta kuin ihmisille, Natso saa tyyty\u00e4 Kennelliiton my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n sankarikoiran arvonimeen.
\n– Fiskarsissa tapahtui kolme kammottavaa murhaa, joiden selvittelyty\u00f6ss\u00e4 Natso pelasti kolme tai jopa nelj\u00e4 ihmishenke\u00e4, mik\u00e4 on poliisikoirillekin aivan poikkeuksellista. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa t\u00e4ytyy muistaa, ett\u00e4 Natso ei silloin viel\u00e4 ollut poliisikoira vaan yhden murhatun naisen koira, joka murhan j\u00e4lkeen j\u00e4i nykyiselle ohjaajalleen.
\nKuulijat eiv\u00e4t hiiskahtaneetkaan vaan odottivat jatkoa. Iiriksen poskia kuumotti. H\u00e4n piti Natson hihnaa rystyset valkoisena.
\n– T\u00e4m\u00e4 sankarikoira Natso on itseoppinut poliisikoira, joka kasvoi ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 hurjaa vauhtia py\u00f6rineiden tapahtumien py\u00f6rteess\u00e4 ja k\u00e4vi pelotta ja armotta murhaajan ja murhaajien kimppuun, vaikka my\u00f6s sit\u00e4 ammuttiin.
\nSundby piti pienen tauon ja veti henke\u00e4.
\n– Nyt te tietenkin kysytte, miten Vuoden poliisikoiraksi on voitu valita sankarikoira, joka ei edes ole poliisikoira. Vastaus on yksinkertainen: Natso on suorittanut poliisikoirakoulussa kaikki poliisikoiralta vaadittavat kokeet ja tullut sen j\u00e4lkeen hyv\u00e4ksytyksi poliisikoiraksi eli nyt se on ihan oikea poliisikoira. T\u00e4h\u00e4n voisi leikkis\u00e4sti sanoa, ett\u00e4 opiskelu kannattaa mutta kokonaisuudessaan t\u00e4m\u00e4 on vakava asia. Jos Natsoa ei olisi ollut, moni olisi menett\u00e4nyt henkens\u00e4.
\n– Lyhyesti: onneksi olkoon ja kiitos, Natso. Ja kiitos Iiris Varkiala!
\nIiris ja Natso tekiv\u00e4t sovitusti muutaman hyvin hallitun kiepin lavalla ja kuulijat taputtivat.
\n– Sankarikoira ja Vuoden poliisikoira on ohjaajansa kanssa tavattavissa kahvitilaisuuden aikana ja sen j\u00e4lkeenkin mutta nyt on mitalinjaon aika.
\nKorkea-arvoinen poliisip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 tuli ja pujotti Natson kaulaan Vuoden poliisikoiran mitalin ja kennelliiton edustaja teki saman tempun sankarikoiran mitalilla. Taputuksista ei meinannut tulla loppua. Iiris oli huomaavinaan, ett\u00e4 Natso nautti saamistaan helyist\u00e4 ja kaikesta siit\u00e4 huomiosta mik\u00e4 siihen kohdistettiin. Linssilude mik\u00e4 linssilude!
\nKamerat r\u00e4psyiv\u00e4t ja surisivat. Hauskinta oli, ett\u00e4 melkein kaikki toimittajat k\u00e4viv\u00e4t taputtamassa sankarikoiraa ihan henkil\u00f6kohtaisesti.
\nNatso ja Iiris p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kahville korkea-arvoisimpaan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja sankarille tuotiin lautasellinen herkkuja sek\u00e4 vett\u00e4. Tilaisuus venyi, kun monet median edustajat halusivat kuulla Natson tarinasta jotain sellaista mit\u00e4 muut eiv\u00e4t olleet kuulleet.<\/p>\n
Elmeri oli hiljainen. Sota-aika muistui h\u00e4nen mieleens\u00e4. Moni oli silloinkin joutunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kodistaan, kuten h\u00e4n nyt. Tykit eiv\u00e4t sent\u00e4\u00e4n jysk\u00e4neet, eiv\u00e4tk\u00e4 kranaatit ulvoneet.
\nH\u00e4n hamuili k\u00e4dell\u00e4\u00e4n Natson turkkia, kunpa edes se oli saanut tulla h\u00e4nen kanssaan hoitokotiin.
\nKun Iiris huomasi vanhan miehen vaiteliaisuuden, h\u00e4n ei edes yritt\u00e4nyt puhua jonninjoutavia vaan ajoi rauhallisesti eteenp\u00e4in. Silloin t\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n vilkaisi taakseen peilist\u00e4. Natso istui Elmeriss\u00e4 ihan kiinni ja vanhan miehen k\u00e4si retuutti hiljaa sit\u00e4 kaulasta.
\n– Tuntuuko sinusta, ett\u00e4 et haluaisi menn\u00e4 sinne hoitokotiin? Iiris kysyi.
\nElmeri veti kuuluvasti henke\u00e4 ja Natso lipaisi h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Sen mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 muistutti viimeist\u00e4 matkaa.
\n– En tietenk\u00e4\u00e4n haluaisi, mutta tajuan ett\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 ole vaihtoehtoja. Jos j\u00e4\u00e4n kotiin, minut l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n joku kerta menehtyneen\u00e4.
\nIirikselle tuli paha olo. Noinhan se tietenkin oli, mutta hyvin ei ollut. Kunpa h\u00e4n olisi keksinyt jonkin toisen konstin.
\n– Onko sinulla mielipide nimenomaan t\u00e4st\u00e4 hoitokodista, johon me ollaan matkalla, Iiris kysyi.
\nElmeri huokasi.
\n– Jotenkin minusta tuntuu painostavalta, mutta niin varmaan tuntuisi, vaikka olisimme menossa mihin tahansa.
\n– Miron mielest\u00e4 Kuusenoksa vaikutti ihan hyv\u00e4lt\u00e4 paikalta, jossa on suurimmaksi osaksi hyv\u00e4kuntoisia asukkaita. H\u00e4nest\u00e4 n\u00e4ytti, ett\u00e4 puolet on naisia, puolet miehi\u00e4 ja heill\u00e4 tuntui olevan jopa hauskaa kesken\u00e4\u00e4n.
\n– Niin varmaan, Elmeri sanoi ja retuutti Natsoa. Iiris ajoi eteenp\u00e4in.
\nNavigaattori n\u00e4ytti ett\u00e4 alettiin olla perill\u00e4, en\u00e4\u00e4 kuusi kilometri\u00e4.
\n– Jos sin\u00e4 et viihdy siell\u00e4, lupaan hakea sinut pois ja katsotaan sitten mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, Iiris sanoi.
\nElmeri naurahti.
\n– No en viihdy. Voidaanko siis k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin?
\nIiriskin nauroi.
\n– Ehk\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 kuitenkin ensin edes k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4.
\nHe olivat sopineet, ett\u00e4 jos Elmeri kotiutuu Kuusenoksaan, Iiris tuo h\u00e4nelle rakkaat tavarat eri reissulla, Elmerill\u00e4 oli mukana vain pieni matkalaukku, jossa olivat kaikkein t\u00e4rkeimm\u00e4t tavarat.<\/p>\n
Kuusenoksassa heit\u00e4 tervehti oikea vastaanottokomitea, johtaja, hoitajat ja suuri osa asukkaista. Kun Iiris kysyi, onko heill\u00e4 tapana j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 t\u00e4llainen vastaanotto kaikille tulijoille, johtaja sanoi, ett\u00e4 ei suinkaan, mutta t\u00e4llaisille merkkihenkil\u00f6ille kyll\u00e4. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Elmeri jos kuka oli merkkihenkil\u00f6, elossa oleva sotaveteraani, jonka ansiosta he voivat viett\u00e4\u00e4 itsen\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 vapaassa maassa.
\nElmeri liikuttui vastaanotosta mutta tervehti joukkoja l\u00e4hinn\u00e4 ny\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Natso sen sijaan esiintyi tavallistakin ylv\u00e4\u00e4mmin, se nautti v\u00e4kijoukoista. Iiris kysyi luvan, voisiko sen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti ja kohta Natso p\u00e4\u00e4si heiluttamaan h\u00e4nt\u00e4\u00e4 mummoille ja papoille oikein syd\u00e4mens\u00e4 kyllyydest\u00e4. Melkein jokainen asukas ja hoitaja halusi taputtaa koiraa, jopa johtaja silitti sit\u00e4 p\u00e4\u00e4lakeen.
\nElmeri hymyili urheasti mutta oli lyhytsanainen.
\nHoitokodin johtaja huomasi Elmerin hiljaisuuden ja tuli reippaasti esitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n.
\n– Hei, min\u00e4 olen Emmi Marala. Voisin esitell\u00e4 sinulle taloa. Sopiihan sinulle ett\u00e4 sinuttelemme, se on meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapana.
\nElmeri ny\u00f6kk\u00e4si, tottakai. Mutta hyv\u00e4, kun asiaa kysyttiin.
\nElmeri, Iiris ja Natso seurasivat johtajaa isoon p\u00e4iv\u00e4huoneeseen, jossa oli tuoleja ympyr\u00e4n\u00e4 ison television ymp\u00e4rill\u00e4, viihtyis\u00e4ntuntuiseen ruokasaliin, avariin pesutiloihin ja n\u00e4ytettiinp\u00e4 heille henkil\u00f6kunnankin taukotilat.
\n– Meill\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s kuntosali, joka on vapaasti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 iltaisin ja viikonloppuisin. Arkisin siell\u00e4 annetaan eritasoista kuntoutusta, meill\u00e4h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oma fysioterapeuttikin, jos semmoiselle on tarvetta.
\nElmeri pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.
\n– Taitaa olla minun osaltani jo v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 mutta onhan se hyv\u00e4 kun on kuntosali.
\n– Jossa muuten on my\u00f6s pieni uima-allas tuolla verhon takana. Sekin on kaikkien asukkaiden vapaasti k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 silloin kun siell\u00e4 ei ole ohjattua vesiliikuntaa kuten nyt.
\nIiriksen yll\u00e4tykseksi Elmeri sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi joskus k\u00e4yd\u00e4kin v\u00e4h\u00e4n pulikoimassa, jos joku vain katsoisi, ett\u00e4 syd\u00e4n ei pet\u00e4 vedess\u00e4.
\n– Ja t\u00e4m\u00e4 on sitten sinun huoneesi, talon paras, johtaja sanoi ylpeytt\u00e4 \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n.
\nHuone oli esittelemisen arvoinen: suuri ja hyvin varusteltu, oli televisio, radio, sohva ja s\u00e4hk\u00f6s\u00e4nky ja pimennysverhot ikkunoissa. Seinill\u00e4 oli muutama aidontuntuinen \u00f6ljyv\u00e4ritaulu.
\n– N\u00e4m\u00e4 taulut ovat paikallisen harrastekerhon maalauksia, mutta minusta ne ovat hyvi\u00e4 ja antavat semmoista aitoa kodintuntua.
\nIiris huomasi, ett\u00e4 Elmeri ny\u00f6kytteli!<\/p>\n
Iiris huolestui toden teolla, kun Elmeri oli viel\u00e4 p\u00e4ivienkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 tavallista v\u00e4h\u00e4puheisempi. H\u00e4n oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 hoitokodissa jo kolmatta kertaa Natson kanssa, mutta tilanne oli ennallaan. Elmeri ei ollut kotiutunut. H\u00e4n ei ottanut kantaa, halusiko h\u00e4n, ett\u00e4 Iiris toisi hoitokotiin h\u00e4nen tavaroitaan, kohautteli vain hartioitaan. Ihan sama.
\nNatso teki parhaansa, jotta saisi mieheen jonkinlaista eloa, mutta kun p\u00f6kkiminen, vinkuminen, h\u00e4nn\u00e4nheilutus tai edes paikallaan hyp\u00e4htely ei saanut Elmeria osallistumaan koiruuksiin, Natsokin antoi periksi.
\n– Elmerill\u00e4 on asiat huonosti, Iiris juorusi Mirolle puhelimitse. – K\u00e4y sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 katsomassa ja yrit\u00e4 saada h\u00e4nt\u00e4 edes kertomaan, aikooko h\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4 sinne Kuusenoksaan.
\n– Mit\u00e4 min\u00e4 sanon, jos h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 ei halua, onko h\u00e4nell\u00e4 oikeasti jokin vaihtoehto? Miro kysyi.
\nIiris oli miettinyt asiaa mutta ei ollut keksinyt hyv\u00e4\u00e4 vaihtoehtoa.
\n– Sano, ett\u00e4 kyll\u00e4 me jotakin keksit\u00e4\u00e4n. Mietit\u00e4\u00e4n sitten mit\u00e4 voidaan tehd\u00e4.
\n– Me? Ketk\u00e4 me? Sin\u00e4 ja Natsoko?
\n– Eik\u00e4 kun sin\u00e4 ja min\u00e4! Iiris parahti.<\/p>\n
Elmeri ilahtui Miron tulosta. Tunnelma oli samanlainen kuin jos vanhat sotakaverit olisivat tavanneet.
\nKovat kokemukset murhamysteerien parissa olivat karaisseet heid\u00e4t monellakin tavalla, eik\u00e4 turhia h\u00f6pin\u00f6it\u00e4 tarvittu.
\n– Viihdytk\u00f6 sin\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, Miro kysyi.
\nElmeri sanoi ett\u00e4 ei h\u00e4n viel\u00e4 tiennyt, ei t\u00e4m\u00e4 kyll\u00e4 ollenkaan hassummalta paikalta vaikuttanut, Miron arvio oli osunut aikalailla oikeaan.
\n– Mik\u00e4s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisaalta. Ruoka on hyv\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti, asiat sujuvat, hoitajat kohtelevat kuin ihmist\u00e4 ja toiset asukkaatkin vaikuttavat ainakin osittain ihan mukavilta.
\n– Mutta silti et ole oikein kotiutunut…
\n– Eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 ole koti. Ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4 hyvin, ett\u00e4 jostakin t\u00e4ss\u00e4 on luovuttava. Ja tajuan senkin, ett\u00e4 yksin en en\u00e4\u00e4 pysty asumaan, mutta v\u00e4h\u00e4n haikeaksi t\u00e4m\u00e4 vet\u00e4\u00e4. Kukaan ei taida oikein ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 minua, kun ei kell\u00e4\u00e4n ole ole ollut sellaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin minulla. Voi olla, ett\u00e4 sin\u00e4 olet ainoa, joka on edes v\u00e4h\u00e4n perill\u00e4 minun el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, kun sin\u00e4 olet uskollisesti kuunnellut minun tarinoitani.
\nMiro sanoi, ett\u00e4 ei se ole ollenkaan vaikeaa, on ollut ilo ja kunnia kuulla millaista el\u00e4m\u00e4 oli sota-aikana.
\n– V\u00e4h\u00e4n se oli erilaista, minulla ainakin, Elmeri sanoi hymyillen.
\n– Iiris k\u00e4ski kysy\u00e4, tied\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4, ett\u00e4 sinun ei ole pakko j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4nne, jos et halua.
\nElmeri ny\u00f6kk\u00e4si.
\n– Niinh\u00e4n sit\u00e4 sanottiin. En kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mit\u00e4 vaihtoehtoja olisi, kun saattaa hyvinkin olla, ett\u00e4 eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 hoitolaitokset t\u00e4st\u00e4 ainakaan parane.
\nMiro my\u00f6nsi, ett\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei tiennyt vaihtoehtoja.
\n– Mutta Iiris sanoi, ett\u00e4 kyll\u00e4 me jotain keksit\u00e4\u00e4n!
\n– Ketk\u00e4 me?
\n– H\u00e4n ja min\u00e4, niin h\u00e4n sanoi.
\n– Voi sit\u00e4 tytt\u00f6\u00e4, Elmeri huokasi mutta katui heti sanojaan. – Etk\u00e4 sitten paljasta, ett\u00e4 sanoin h\u00e4nt\u00e4 tyt\u00f6ksi. Tytt\u00f6j\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 saa sanoa tyt\u00f6iksi.
\nMolemmat nauroivat.
\nElmeri puolestaan k\u00e4ski sanoa Iirikselle, ett\u00e4 ei turhaan h\u00e4t\u00e4ilisi.
\n– Varmaan kotiutuisin paremmin, jos Natso k\u00e4visi aina kun p\u00e4\u00e4see!
\nHeti ulos p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n Miro raportoi Iirikselle puhelimitse: – Ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4, kyll\u00e4 Elmeri siit\u00e4 tokeentuu. Sinua ja Natsoa h\u00e4n kyll\u00e4 odottaa kyl\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Rikoskomisario Peter Sundby yritti pysy\u00e4 vakavana vaikkei voinut olla naurahtamatta. H\u00e4n oli kutsunut nuoret tutkijat luokseen mutta ensimm\u00e4isen\u00e4 ovenraosta ty\u00f6ntyi saksanpaimenkoiran kuono, sitten koko koira. Se asettui luontevasti istumaan h\u00e4nen viereens\u00e4. Sundby taputti sit\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. – No niin, Sundby sanoi ja viittasi tuoleja kohti. Nuoret tutkijat Iiris Varkiala ja Johan Stacs istuivat hieman pelokkaina. He […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-989","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/989","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=989"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/989\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":991,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/989\/revisions\/991"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=989"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=989"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.textix.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=989"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}