Vanha toimittaja kirjoittaa tästä elämästä mottonaan Niin kauan kuin elän, elän! Uusin kolumni ensin.

MINUN TIENI

10.1.2024

Jokaisella kirjoittajalla on tiensä. Voisin varmaankin kirjoittaa suuria historiallisia romaaneja tai sukukronikoita mutta kun ei kirjoita. Kirjoitan kirjoja, joita itsekin haluan lukea.

Joskus tuntuu, että elämä ei suju niin kuin haluaisi. Ennen kiukuttelin ja kiroilin mutta nyt kun haluan tulla hyvälle päälle, luen jonkin kirjani lopun. Älkää te kuitenkaan tehkö niin vaan aloittakaa ensin alusta!
Voi olla, että kukaan muu ei tykkää kirjoistani, eikä edes lue niitä. Mutta so what, minulle tuottavat iloa. Vapaassa maassa jokainen saa lukea mitä haluaa.

Saattaa olla, että kirjoitan vielä joskus laihdutuskirjan, se voisi olla menestys, koska monihan tietää millainen olen ollut.

Rovasti Ari Suutarla antoi minulle kauan kauan sitten amerikkalaisen viskipullon sanoen, että hän antaa tämän nyt sinulle, kun hän on säilyttänyt sitä jo 20 vuotta.

Nyt tuo samainen pullo on ollut minullakin jo 20 vuotta, mutta vielä en ole keksinyt kenelle sen antaisin.
Muistan Aria lämmöllä. Hänhän käytti viime vuosinaan allekirjoitusta vanha pappi. Minäkin olen ruvennut kutsumaan itseäni vanhaksi toimittajaksi.

Muutamat kirjani tuntuvat mielikuvituksen tuotteilta, toiset taas ovat enemmän totta kuin pitäisi. Jätän arvioitavaksi, mitkä ovat mitäkin. En voi vieläkään luvata, että kirjoittaisin monenkymmenen sivun kuvauksen yöllisestä ulkovessassa käynnistä tai perehtyisin tarmokkaasti sukuni menneisyyteen.
En voi itselleni mitään.

Aion kirjoittaa jatkoa itseoppineen poliisikoira Natson elämästä. Rupean tekemään myös pieniä videoklippejä, kunhan saan jostakin lainaan saksanpaimenkoiran. Siinä me sitten istumme videolla, minä esitän kirjailija Pentti Halmetta ja koira esittää poliisikoira Natsoa.
Jo pelkkä ajatus saa minut hymyilemään. Jesh! Purraan niitä!

IHAN TAVALLINEN MIES

8.1.2024

Opiksi ja ojennukseksi!

Minulta on joskus kysytty, löytyykö tietojani Wikipediasta ja jos ei löydy, miksei löydy. Niinpä laadin tarkan esittelyn itsestäni ja laitan sen nyt teille luettavaksi.

Ali Kinnunen (oikealta nimeltään Rauno Tapio Kinnunen, s. Kannonkoskella 19.9.1949) on suomalainen toimittaja, keksijä, yrittäjä, taittaja, valokuvaaja ja kirjoittaja, joka on tehnyt pitkän uran aikakauslehtimiehenä. Hän on eläkkeellä kirjoittanut yli kymmenen kirjaa eri nimillä. Kirjoittaminen ja lehtiura jatkuvat.

Työura

Ali Kinnunen (Rauno Kinnunen) pääsi ylioppilaaksi Saarijärven yhteiskoulusta 1970. Hän on opiskellut Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa agronomilinjalla ja opiskellut monia satunnaisia aineita. Aikakauslehtien houkutus kävi kuitenkin liian suureksi ja hän päätyi työelämään 21-vuotiaana.

Yksityiselämä

Asunut yhdessä ainoan vaimonsa kanssa vuodesta 1970, mennyt naimisiin 1978, yksi aikuinen poika.

Lehdet

Ali Kinnunen kutsuu itseään aikakauslehtimieheksi ja vanhaksi toimittajaksi. Hän on työskennellyt monissa lehdissä ja kirjoittanut lähes kaikkiin suomalaisiin aikakauslehtiin.

• Annan kesätoimittaja, 1970
• Kotipostin toimittaja, 1970 – 1978
• Kauneus ja terveys -lehden toimittaja, 1978 – 1981
• Katso-lehden toimituspäällikkö, 1982 – 1983
• Freelancer-kirjoittaja, valokuvaaja ja taittaja, 1984 –
• Kajastuksen toimittaja, 2005 – 2024
• Valjaissa-lehden toimittaja, 2007 –
• Opaskoiravuosikirjan taittaja, 2005 – 2017 ja 2020 ja 2022 –
• Opaskoiran Joulun taittaja, 2012 –
• Kirjan Ystävät -lehden päätoimittaja, 2022 –

Ali Kinnunen on toiminut yrittäjänä monissa yhtiöissä ja keksinyt monia keksintöjä, kuten palohälytinkellon ja pelastautumisnarun. Hän on myös edustanut keksijöitä Idea-Ekspertit ky:n kautta.

Kirjat

Kaikkien Alin kirjojen kustantaja on TextixKustannus / Arcadic viihdetuotanto oy,
textix.net. Yhtiö julkaisee myös muiden kirjoja.

Romaanit

• Naisten talo, 2021. ISBN 978-952-69707-6-9
• Viimeinen viesti, 2022. ISBN 978-952-7488-01-0
• Isin tyttö, ei vielä julkaistu. ISBN 978-952-69707-4-5
• Enkelten talo, 2022. ISBN 978-952-69707-8-3
• Unelma Espanjassa, 2022. ISBN 978-952-7488-02-7
• Terapian tarpeessa, 2023. ISBN 978-952-7488-04-1

Dekkarit

(nimellä Pentti Halme)

• Murha Fiskarsissa, 2021. ISBN 978-952-69707-0-7
• Murha hoitokodissa, 2022. ISBN 978-952-7488-00-3
• Murha tuulipuistossa, 2023. ISBN 978-952-7488-05-8

Fantasiakirjat

• Miekan suojelija, nimellä Con Troller, 2021. ISBN 978-952-69707-2-1
• Villiä menoa, nimellä Tapio Kantola 2022. ISBN 978-952-7488-03-4

Muu tuotanto

Toimittaja kirjoissa

• Oppivuodet Luuperinmäellä, 2008. ISBN 978-952-92-4478-2
• Näkövammaisten Airut 1912-2012, 2012. ISBN 978-952-5126-41-9
• Avoimin silmin, Sokeain Ystävien juhlakirja, 2012. ISBN 978-952-93-1471-3

Toimittaja / taittaja kirjoissa

• Tuulihuntu, Ritva Soinisen runoja, 2009. ISBN 978-952-92-6630-2
• Lohtukylä, Ritva Soinisen runoja, 2013. ISBN 978-952-5964-78-3
• Mitä sanon sinusta, Ari Suutarlan juhlakirja, 2013
• Vaienneet kellot, autonomian ajan sotilaskirkot, 2015. ISBN 78-952-93-6534-0
• Viron apostoliset kirkot, 2017. ISBN 978-952-93-9711-2
• Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat, 2022. ISBN 978-952-94-5557-7

Paljastui, että en ole tarpeeksi merkittävä mies Wikipediaan ja tekstini poistettiin. Edes itse ottamani selfie ei kelvannut, koska ei voitu kuulemma varmistaa, että minulla olisi ollut siihen oikeudet. Hauskinta on, että laitoin tekstin Wikipediaan nähtäväksi viime keväänä. Vastausta ei koskaan tullut.

KOHTI UUSIA SEIKKAILUJA

7.1.2024

Kolumni on kirjoitettu viimeiseen Kajastus-lehteen.

Sankari oli heitetty rotkoon ja hän oli pudonnut holtittomasti jo montakymmentä metriä. Tilanne alkoi olla tukala. Niin oli ollut tarkoituskin. Jatkokertomuksen toinen kirjoittaja uskoi vihdoinkin saaneensa toisen kirjoittajan niin pahaan kiipeliin, että tämän pitäisi luovuttaa.
Toinen kirjoittaja, Mika Waltari, istahti koneen ääreen, mietti hetken ja alkoi vimmaisesti jatkaa kertomusta: ”Selvittyään vaikeasta tilanteesta sankari suuntasi kohti uusia seikkailuja”.

Olen tehnyt Kajastusta 18 vuotta. On kiitosten aika. Kiitoksia hyvät lukijat ja tukijat, teille on ollut mukava tehdä lehteä. Olen nuorempana ollut useissa lehdissä ja monista on jäänyt jotakin katumista, kuten vaikkapa tv- ja radiolehti Katsoon laatimastani pääkirjoituksesta Minä en kuuntele radiota! Kajastuksesta en muista mitään katumista, eikä virheitäkään ole montaa tullut.

Muistan joskus haaveilleeni, että kun tulen vanhaksi, palaan synnyinkuntaani Kannonkoskelle. Naapurin Olavin veistämä karhu odottaa yhä, mutta tiedä sitten. Vuosikymmenten aikana minusta on muokkautunut jonkinlainen kaupunkilainen, vaikka en käy juuri missään, enkä osallistu mihinkään paitsi kirjoittamalla ja mielikuvituksessani.

Olen ajatellut, että eläkkeellä alan kirjoittaa kirjoja. Tässä haaveessa olen ottanut varaslähdön ja kirjoja on valmiina vaikka kuinka paljon, sekä omia että muiden. Niiden kustantaja on pieni perheyhtiö TextixKustannus.

Jos haluatte jatkossa kuulla minusta, käykää osoitteessa textix.net, siellä minä olen. Ensi vuoden alkupuolella alkaa ilmestyä myös kirjaBod nimellä Alin kovat, joissa esittelen omia ja yhtiömme kirjoja. Nauretaan ja itketään yhdessä.

Toivoisin, että oppisin suhtautumaan elämään kuten asematunnelissa kerran tapaamani kuuluisan yhtyeen entinen laulusolisti, joka jakoi aamutokkuraisille ihmisille Herätkää-lehteä. Yritin vetää hänet sivummalle, kun huomasin että etuvasemmalta lähestyi uhkaava miesjoukko, joka näytti koostuvan itämaan gangstereista.
”Voi ei minun tarvitse enää mitään pelätä ”, laulaja sanoi lempeästi ja jäi odottamaan miehiä.

See you!
Ali